Treffit kirjaston kummituksen kanssa...

Väsyttää. Miten se voikin olla niin, että kaikkein hauskimmankin päivän jälkeen on ihan piipussa. Aamu tosin alkoi tosi aikaisin, yön mentyä ranttaliksi nuorimmaisen veuhtoessa. Pakkasin lapset ja siskon autoon ja lähdin Turun suuntaan. Pikainen pysäkki isovanhempien luona ja äiti oli valmiina viettämään kirjabloggaripäivää.

Ensimmäisenä etappina oli Turun kaupunginkirjasto. Siellä oli minuuttia ennen avaamisaikaa ovella oikein jono. Go Turku ! Tiedätte, minne kannattaa mennä.

Lapsena ja nuorena kävin minäkin vanhassa kirjastorakennuksessa monen monituista kertaa. Siellä oli ihan oma, arvokas tunnelmansa. Uusitussa rakennuksessa tunnelma on säilynyt, mutta samalla on tilaa ja avaruutta tuotu lisää monin verroin. Kyseessä on erinomaisen onnistunut laajennusprojekti.

Tällä kertaa tosin jäi itse kirjaston ihailu vähän vähemmälle. Lyhyen Lukulamppu-projektin esittelyn jälkeen lähdimme kierrokselle tuntemattomampiin kirjaston osiin ja tutkimaan varastoja, jonne tavallisella kirjastokävijällä ei ole asiaa. Näimme upeita vanhoja kirjoja, joista historioitsijat ovat löytäneet harvinaisuuksia ja tarinaa niin Suomen kuin suomalaisen lukutaidon ja kirjoittajien historiasta.

Kirjojen lisäksi, melkein yhtä mielenkiintoista oli seurata kirjabloggarien yhtenäistä toimintaa kirja-aarteiden äärellä. Kamerat naksuivat, kun hyllyiltä bongattiin omia suosikkeja vanhoina painoksina tai muuten vaan mielenkiintoisia teoksia. Myönnän, otin minäkin muutaman kuvan, mutta paras koko sarjasta on tuo kollegojen yhteisposeeraus...

Kierroksen lopuksi pääsimme tutustumaan Turun kaupunginkirjaston kummituksen valtakuntaan. Tämä vanhempana rouvashenkilönä havaittu kummitus lienee entinen kirjastonhoitaja, joka tunnollisena hoitaa tehtäviään vielä tuonpuoleisessakin elämässä. Niin hyvin hän pitää huolta kirjastostaan, että häntä pidetään ennemminkin kirjastonsa suojelijana kuin pahantahtoisena ektoplasmailmentymänä.

Kapeat kirjakäytävät, pimeät varastokopit  ja kirjojen kuljetusnauhan aavemainen kolina aiheuttivat kylmiä väristyksiä (vai oliko se tuonpuoleisen tuulahdus?) Täytyy myöntää, että varaston käytävät eivät olisi ainakaan minun suosikkityöpaikkani, varsinkaan iltavuorossa. Oli siellä sitten seurana kummitusta tai ei.
 
Tällä kertaa kummitusrouva ei ollut meidän seurastamme kiinnostunut, mutta saimme sentään tutkailla kirjoja, joita hän ehkä istahti kirjaston rauhassa selailemaan uteliaiden kirjabloggarien siirryttyä Turun Kirjamessujen hulinaan.