Siis mistä ? Melkein voin jo kuulla mielikuvituksenne kiitävän mitä hurjemmissa kuvitelmissa. Tästä voi kuitenkin kirjoittaa ihan punastelematta. Ensimmäistä kertaa melkein kahdenkymmenen yhteisen vuoden jälkeen menimme arkipäivänä elokuviin päivänäytökseen. Juu-uh - pitäähän tämä minun "vapaaherrattarena" oloni jotenkin hyödyntää, kun kerran mahtui miehenkin kalenteriin.
Elokuvan juoni pohjautuu tositapahtumiin. Miterrandin ollessa presidenttinä hän kutsui Elysée-palatsiin yksityiseksi keittiömestarikseen naisen. Tämä aiheutti tietysti machoreaktion presidentillisissä keittiöissä. Tarinassa seurataan kutsun katalysoimia tapahtumia.
Parasta antia tässä filmissä ovat kuvat Elyséestä sekä toinen toistaan upeimpien ruokalajien kavalkadi. Vähän harmillista oli tarinan hajanaisuus. Nykyhetken ja takaumien välillä ei oikein ollut kunnollisia "aasinsiltoja" ja paljon jäi avonaiseksi. Jotenkin tuli sellainen olo, että oli laitettu peräkkäin ruokaan liittyviä kohtauksia varsinaisen juonen kustannuksella. Mielellään tätä katsoi kuitenkin ja onhan se aina mukava kuulla myös kaunista ranskankieltä.
Vähän jäi lopussa haikea olo. Miksi ihmeessä miehet kokivat naisen aseman niin kovin uhkaavaksi ? Ruoanlaitossa olisi niin paljon mahdollisuuksia yhteistyöhön ja palkitsevaan vuorovaikutukseen. Eihän tuosta ole kovinkaan pitkä matka sitten naisten asemaan työelämässä yleensä, mutta jääköön feministinen saarna nyt toiseen kertaan...
Tätä elokuvaa voi suositella kaikille ranskalaisen ruoan (ja yleensä herkuttelun) ystäville. Onneksi elokuvan loppuessa oli lounasaika. Minulla oli sudennälkä, vaikkei kotona odottava pika-ateria sitten ihan Elysée-palatsin gourmet-kokkailujen tasolla yltänytkään.
EDIT : Mikäli haluaa kokeilla filmin reseptejä, niin FB:n puolelta löytyy linkki...