20.12.2020

(Luku)päiväkirja: Joulu tulla jollottaa


Lauantai 19.12.2020

Joulu on jo ensi viikolla. Juuri tuossa pohdittiin esikoisen kanssa, mistä joulutunnelman viimeaikainen katoaminen oikein johtuu. Olimme molemma paljon enemmän joulufiiliksissä alkukuusta. Ehkä se on tämä musta pimeys, joka päivisin hallitsee märkänä harmautena. Synkistää. 

No, joulukuusi on kuitenkin hankittu ja koristeltu, lahjat alkavat olla valmiina, jouluisia herkkuja on nautittu jo koko kuukausi. Ehkä ongelma onkin siinä? Kun on kaikenlaista koko ajan ei odotus tunnu enää miltään... Yltäkylläisyys tylsistyttää. 

En tiedä. Voi olla, että ollaan vaan vähän väsyneitä ja joulu stressaa. Pitäisi (taas) siivota. 

Viikko onkin mennyt aikalailla töiden parissa. Paitsi illat, illat ovat venyneet vähän älyttömien elokuvien parissa (Huikopeli, Labyrintti...). Olen toki lukenutkin. Kevyttä vuorossa kirjoissakin. 


Sunnuntai 20.12.2020

Kolme päivää töitä ja sitten on joulu. Tämän vuoden joulusiivous on jäänyt vähän niin ja näin, mutta ehkä nyt on tärkeämpää viettää aikaa yhdessä ja levätä. Kai siivousta ehditään vielä täydentämään ennen joulua... 

Sitä paitsi, noudatamme tunnelmavalaistuksen taktiikkaa. Kuusessa on kynttilät, ikkunoissa tähdet, takassa muutama kynttilä lisää ja sydännauha kimaltelee kirjahyllyssä. Eivät näy hämärässä ihan kaikki pölypallot... 

Eilen touhusin kuunnellen äänikirjaa. Trevor Noahin Laiton lapsi tuli kuunneltua loppuun. Se oli jännällä tavalla häiritsevä kirja. Mielenkiintoinen tarina lapsuudesta ja nuoruudesta Etelä-Afrikassa Apartheidin loppumisen aikoihin. Kevyesti kirjoitettu kirja ei ole kevyt tarina, mutta mielenkiintoinen. Lopputuloksena olisi voint olla paatoksella kirjoitettu ryysyistä rikkauksiin paatos, mutta Noah selvästi on kuitenkin ylpeä juuristaan, eikä halua valittaa tai kerätä säälipisteitä. 

Noin muuten olen lukenut joulukalenterikirja Yöjunaa. Toto lukee luvun päivässä, minulla näköjään on tahtina viikon luvut kerralla. En yhtään ihmettele, että Toto lukee uskollisesti kirjaa eteenpäin. Tarina on tunteikas, jännittävä ja mielenkiintoinen. Minäkin haluan ehdottomasti tietää, löytyykö isoäiti. 

Tänään ostin Totolle kaksi joululahjakirjaa lisää. Saa nähdä, mitä tykkää. Nyt on neljä kirjapakettia. Luulisi krantummankin lukijan löytävän edes jotain mielenkiintoista joululomalle.


Loppuun luettuja: 

CC Dragon: A Dungeon, a Vampire and an Infatuation
Oma ostos Kobosta 
Deanna Oscar paranormal mystery sarja on edennyt jo kuudenteen osaan. Kaava on tuttu ja hahmotkin aika standardeja. Meedioetsivä, case ja enkelit apuna. Siinä se. Täytyy sanoa, että sarjan alkluosat olivat parempia. Tässä ei tullut oikein mitään mielenkiintoisia uusia kuvioita ja vanhat ovat vähän turhankin tuttuja. Välipala. 

Elizabeth Peters: The Mummy Case
Amelia Peabody palaa Egyptiin, tällä kertaa mukanaan myös pikkuvanha poikansa. Vaikka kaava tässäkin on sinänsä tuttu, jotenkin viihdyin vielä edellistä osaa paremmin. Näissä tarinoissa ei ole mitään se kummempaa taustakuviota ja se auttaa. Voi ihan vaan keskittyä seuraamaan tapahtumia ja nehän ovat tietysti mielenkiintoisen kiemuraisia. Toki Egypti ja linkitys maan historiaan, faaraoihin ja pyramideihin luo myös oman viehätyksensä. 

Trevor Noah: Laiton lapsi 
Bookbeat
Lapsuus ja nuoruus Etelä-Afrikassa apartheidin loppua ennen ja sen jälkeen. Hauska, kevyesti kirjoitettu kirja elämästä, jossa väkivalta ja toivottomuus eivät koskaan ole kaukana. Tuntuu hurjalta lukea pikkurikollisuudesta, kotiväkivallasta ja vaikeudesta nähdä tulevaisuutta vain ihonvärin vuoksi. Noah kertoo todella pelottavista asioista asiallisen toteavasti ja huumorilla, mikä tekee kertomuksista ehkä vielä pelottavampia. Minulle jäi erityisesti mieleen kohta, jossa nuoret miehet hankkivat  iltaisin muutaman pullon olutta ja viettävät sitten iltaa kuunnellen ympärillä kaikuvia laukauksia ja tunnistamalla niihin käytettyjä aseita. Ihan käsittämätöntä. Ei siis niinkään se, että laukauksia kuului, vaan se, miten ne olivat normaaleja noiden poikien elämässä - jokapäiväistä ja jonkinlaista huvitusta tarjoavaa taustaääntä. 


4 kommenttia:

  1. Me ei olla otettu siivouksista nyt stressiä, tosiaan valot vaan pois ja kynttilöiden valossa ei pieniä sotkuja edes näe. Vähän kyllä tuo into itselläkin lopahti kun alkoi nuo hiton sateet. Pari päivää vielä töitä ja sitten pääsee lomailemaan. Tulee tuo loma tänäkin vuonna tarpeeseen, ihanaa!
    Leppoisaa jouluviikkoa sinulle <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siivouksesta ei nyt vaan jaksa ottaa stressiä. Outo vuosi on vaatinut veronsa, joten lepoa tarvitaan. Onneksi ollaan vaan omalla porukalla, niin ei ole niin väliäkään. Tietty itsellä olisi kiva olla, jos siivous olisi hoidettu, mutta tähän ikään mennessä oppii armollisesti laittamaan silmät kiinni.
      Leppoisaa ja rentouttavaa joulua!

      Poista
  2. Joulua kauppaillaan ja siitä tohotetaan pitkin syksyä, joten ehtinee kyllästyä ennen aattoa? Kaikkea on saatavilla, valmista, trendikästä, pitää-olla-tavaraa-ja-ruokaa-ja-musiikkia. Kaipaan lumikinoksia ja kuusimetsän hiljaisuutta. Unelma: tavallinen arki koronan jälkeen-?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinhän se on. Kun kaikkea on koko ajan ja se vähän jännittynyt odotus puuttuu, niin ei sitten oikein tunnu miltään ? Nyt tosin taas ollaan vähän enemmän joulumielellä. Kaikki odottavat lähinnä kai rauhallisia päiviä ilman koulua/töitä (paitsi kuopuksella myös lahjat mielessä - sen verran pieni vielä)
      Koronan jälkeistä aikaa odottanevat ihan kaikki. Kyllä se sieltä tulee, vaikkei ehkä vielä heti alkuvuodesta.

      Poista