26.6.2017

Akvarelleja Engelin kaupungista äänikirjana

Kesäkuun alkupuolen reissut sekä työn puolesta että kotimaassa mummolaan autolla ajaen loivat varsin vaikuttavan listan äänikirjoja lukulistalle. Viisi on jo kuunneltuna ja kuudes vahvassa vauhdissa.

Tämän kuuntelin suurimmaksi osaksi autossa matkalla Turkuun ja takaisin.

Jukka Viikilä : Akvarelleja Engelin kaupungista 
Oma ostos Elisa Kirjasta 
Äänikirjan lukijana Eero Saarinen 

Johan Carl Ludvig Engel sai 1816 tehtäväkseen suunnitella Helsingin uudelleen. Jukka Viikilän 2016 Finlandia-palkinnon voittanut teos on arkkitehdin fiktiivinen päiväkirja vuoteen 1840 saakka.

Lyhyissä merkinnöissään Engel pohtii kaupungin rakentamisen haasteita, keisarin oikkuja ja yleensä kauneuden tarvetta. Hän myös kertoo vaimostaan ja lapsistaan, varsinkin rakkaasta tyttärestään Emiliestä.

Lyhyet päivämerkinnät vaihtelevat unikuvauksista miltei filosofisiin pohdintoihin sekä arjen askareiden kuvauksiin. Niiden kautta paljastuu kunnianhimoinen mies, joka rakastaa työtään ja tehtäväänsä, mutta samalla ikävöi kotiin Berliiniin ja miettii tekikö perheellen oikein urakkaan suostuessaan. Tutustumme mieheen, joka rakastaa vaimoaan ja lapsiaan, muttei oikein osaa sitä näyttää. Ei ajan miesten kuulukaan olla tunteellisia. Miehen elämä on työssä ja julkisella puolella, nainen hoitaa kodin. Toisensa he tuntuvat kohtaavan vain ohimennen.

Lyhyissä pätkissä etenevä tarina soveltuu hyvin äänikirjamuotoon, mutta taisi olla onni, että pystyin kuuntelemaan pidemmän pätkän kerralla. Luulen, että lyhyemmissä jatkoissa olisi homma voinut vähän hajota käsiin ja lukukokemus jäädä hyvinkin etäiseksi. Uskon kuitenkin, että nimenomaan kuunneltuna kokonaisuus aukeaa paremmin, varsinkin kun Eero Saarinen antaa Engelille äänen varmalla ja uskottavalla tavalla. Minulla on taipumusta lukea nopeasti ja kovin lyhyet luvut olisivat saattaneet mennä vähän ajatuksettomaksi harppomiseksi. Äänikirjoissa on se hyvä puoli, että ne tavallaan pakottavat ottamaan kaiken huomioon (siis, jollei keskittyminen herpaannu kokonaan tai uni voita).

Kaikkiaan pidin kirjasta kovasti. Engel ei ole täydellinen, mutta hän  haluaa hyvää niin Helsingille kuin perheelleen. Viikilä ei sorru historiallisen henkilön kaunisteluun, vaan kirja piirtää maalauksenomaisesti muotokuvan, joka on uskottava ja samalla kuvastuu myös Helsinki ja tsaarin aikakausi. Mielenkiintoinen kirja toi myös ainakin minulle uutta tietoa Helsingistä ja vähän muidenkin kaupunkien arkkitehtuurista. En ollut tajunnutkaan, miten laajalti Engelin vaikutus taitaa näkyä ihan Suomen maalaiskuntia myöten.

2 kommenttia: