1.3.2015

Mitä lukee kaivatessaan elämäänsä takaisin ?

Tasan yhtenä päivänä koko kuukauden aikana...

Koulustakin tuli jo kysely siitä, onko kotona jotain ihmeellistä keskimmäisen viis veisatessa läksyistä ja haukotellessa tunneilla. No, eihän tässä muuta ihmeellistä ole ollut, kuin että vanhemmat ole ehtineet vahtimaan yhtään. Myönnän, useampana iltana olen luullut lasten nukkuneen jo pidemmän aikaa havahtuessani heidän huoneistaan kuuluviin ääniin... Töitä, töitä ja sitten vähän töitä. Siinä on ollut tämän perheen helmikuu. Ei tätä ikuisuuksiin jaksaisi, vaikka työstään pitääkin ja kiinnostavaa tekemistä riittää.

Nyt yhteistyösopimus on allekirjoitettu, uusi systeemi livenä ja aloitettu uusi projekti käynnissä. Elämme toivossa saada elämämme takaisin maaliskuussa. Palaamme vahtimaan lasten läksyt, siivoamme edes kerran ja äitikin tekee keittiössä jotain muuta kuin lämmittää edellisen illan tähteitä. Onneksi meillä sentään myös isäntä kokkaa, niin eivät ole lastensuojeluviranomaiset ovella syyttämässä lasten nälässä pitämisestä.

Lukukuu kului ajallisesti paljolti äänikirjojen parissa. Michael Monroen elämäkerta oli varsin viihdyttävää luettavaa ja loppukuun työmatka sujuivat joutuisasti seuratessa lampaiden dekkaritoimintaa. Se kirja tosin on vielä kesken.

Muuten kuukauden lukeminen on ollut vähän sieltä kevyemmästä päästä. Äänikirja mukaanluettuna loppuun saakka luettuen listalla on 7 kirjaa, joista peräti 2 on kevyttä nuortenfantasiaa kivalla kelttiviballa. Korppipoikien sarja on vienyt sen verran mukanaan, että aion lukea neljännenkin osan. Sarjasta lisää siis sitten siinä vaiheessa.

Nopealukuisiin kuuluu myös Ville Haapasalon ensimmäisistä Venäjän vuosista kertova "Et kuitenkaan usko". Osittain päällekkäin Monroen elämäkerran kanssa luettuna lopputuloksena oli hiukan surrealistinen olo kaiken työnteon keskellä. Sitä jotenkin menetti itsekin kosketuksensa todellisuuteen lukiessaan herrojen edesottamuksista itse aivot tietokoneen tuijotuksesta turtana.

Suomalaiset ihmissusitarinat olivat ihanan viihdyttäviä (ja lyhyinä tämän kuun iltalukemiseksi erityisen hyvin sopivia). Tykkäsin kovasti Juri Nummelinin kokoamasta "Kuun pimeä puoli" -ihmissusinovellikokoelmasta. Kannattaa ehdottomasti tutustua!

Mitä ilmeisimmin stressaantuneena sitä tarttuu nimenomaan vähän viihdyttäviin ja eskapistisiin kirjoihin. Stonehengen perintö tuli luettua kuun viimeisenä iltana, kun systeemi oli juuri pistetty päälle - ja se toimi! Perusjännärillä sai latauksen purettua mukavasti.

Helmikuun "vakavimmasta" kirjasta vastasi Katri Lipsonin Jäätelökauppias. En minä oikein tarinassa pysynyt mukana, mutta uskallan väittää syyn tällä kertaa olleen enemmän kirjan sopimattomuudesta kuukauteen kuin lukijan aivotoiminnasta.

Takana siis työntäyteinen, stressaava, mutta ihanan mielenkiintoinen kuukausi. Kaiken hosumisen lomassa kerittiin käväisemään Turussakin - kirjastossa kuinkas muuten ja vähän tietysti muuallakin. Kuukauden tönäisi ihanasti vauhtiin kahvihetki Antti Tuurin kanssa. Täytyyhän sitä jollain sentään energiaa hankkia pitkiin päiviin!

Maaliskuussa vaadimme elämämme takaisin! Työtä tehdään edelleen, mutta tarkoituksena olisi saada koululaiset ruotuun ja viettää aikaa koko konkkaronkan kanssa yhdessä myös muuten kuin läksyjä vahtien. Tiedossa yksi pieni reissu koko perheelle ja muutenkin rennompaa yhdessäoloa. Sitä odottavat kaikki! Eikä äidin kirjapinokaan ole ainakaan pienentynyt...

4 kommenttia:

  1. Tsemppiä maaliskuun elämä takaisin-projektiin Minna:D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Tuohon pyritään, katsotaan, miten hyvin onnistuu :-) Eiköhän se tästä. Hyvin tahdottu on jo puoliksi tehty...

      Poista