Natseja kuun takaa eli Halloween lukuhaaste osa 3

Kuva Yöpöydän kirjat

Natseja kuun takapuolella... eikös se ole aika sopiva aihe Halloween lukuhaasteeseen? Näkökulman keikahdus Hitlerin ihannointiin ainakin antaa aihetta jonkinlaisiin kauhunväristyksiin, vaikka viime aikoina samantyyppisiä väristyksiä on joutunutkin kokemaan ihan uutisia lukiessa. Toimittajan hiljennysyritykset seurannalla ja vihaviestinnällä, mediassa tilaa valtaavat Venäjän tsaarikuvaa ihannoivat "isänmaanystävät"... Välillä todellisuus näyttää jo scifiä kummallisemmalta.

Romaanissa sen päähenkilön kyky lopulta ajatella omilla aivoillaan antaa jotain toivoa - en ole aina ihan varma samanlaisesta neuronien tanssissa todellisten hahmojen harmaassa materiassa, mutta ehkä jos heidät saisi lukemaan kirjoja (?)

Kansikuva : WSOY kuvapankki

Johanna Sinisalo: Iron Sky - Renaten tarina
Oma ostos Elisa Kirjasta

Renate on asunut koko elämänsä Kuun varjopuolella, jonne todelliset natsit pakenivat suunnittelemaan Maan valloitusta suuren johtajan kuoleman jälkeen. Hitlerillä on miltei jumalan asema ja ali-ihmisten tehtävänä on palvella rodullisesti puhtaita valtiaitaan.

Kun on koko elämänsä kuullut yhtä ideologiaa, on vaikea huomata sen epäjohdonmukaisuuksia. Renaten kohdalla epäilykset valtaavat mieltä hänen huomatessaan, etteivät arvostetut johtoluokkaan kuuluvat henkilöt noudatakaan kaikille määriteltyjä sääntöjä. Lopullisesti maailmankuva särkyy matkalla Maahan.

Tosin myöskään sinivihreän planeetan asukkaat eivät saa synninpäästöä. Media, muoti ja kaikenlainen ahneus vallitsevat ja ihmiskunta keskinäisessä kilpailussaan saa tuhoa aikaan oikein  urakalla.

Renaten tarina on viihteellinen vaihtoehtoishistoria/scifi -romaani, jonka lukeminen on piristävää vaihtelua, vaikka selvästi kauhugenreen kallistuukin. Onneksi kirja myös herättelee ajattelemeen. jVaikka en usko natseja kuun takaa löytyvänkään, ehkä kirja näyttäisi sen verran pelottavaa kuvaa ideologiahurahduksesta ja kaikenlaisen "ismi"-käyttäytymisen varjopuolista, että sitä pitäisi antaa kouluihin luettavaksi ja keskusteltavaksi . Niin, ja onhan kirja ihan hauskakin.

Kaikkiaan Renaten tarina toistelee monenlaisia kliseitä, mutta kenties pieni toisto ja kelpo kärjistäminen eivät näissä asioissa ole pahitteeksi. Sujuva teksti ja etenevä juoni tekevät paketin helposti nieltäväksi, mutta vaivihkaa juuri nuo nurinkurin käännetyt kliseet myös ruokkivat aivojmassaa stimuloivalla aineksella.

En ole nähnyt Iron Sky -elokuvaa, joten en voi arvioida kirjan suhdetta siihen. Ilmeisesti Johanna Sinisalo on jossain vaiheessa ollut mukana elokuvan käsikirjoitusta ideoitaessa ja siitä sitten on tämäkin kirja saanut alkunsa.

Renaten tarinasta ovat kirjoittaneet myös ainakin seuraavat blogit:
Bibliofiilin päiväunia
Todella vaiheessa 

Tämän vuoden Halloween lukuhaasteeseen ehdin mukaan kolmella kirjalla. 

Aiemmat postaukset täällä ja täällä. 

Outoja tapahtumia, otuksia ja sukusalaisuuksia eli Halloween lukuhaaste osa 2: Domowik

Kuva Yöpöydän kirjat

Tässä viimein toinen osa lokakuun Halloween lukuhaasteeseen.  Lukenut kyllä olen, mutta kirjoittaminen on jäänyt vähän kaikenlaisen kirjamessuilun ja muun touhun jalkoihin. No, tällä viikolla sitä kai varsinaisesti Halloween onkin ajankohtainen. Kelikin on muuttunut teeman mukaiseksi. On kylmää, synkkää ja märkää. Lehdet ovat varisseet ja syyshortensiakin siirtynyt kuivakkaan talviasuunsa. Sopiva tunnelma kummituksille ja muille kummajaisille.

Haamu löytyy tästäkin kirjasta ja lisäksi Alismaan asukkeja ja sukua vainoavat pahalaiset, siis paljon perinteisiä kauhutarinan elementtejä. Kyseessä ei kuitenkaan ole mikään vertahyytävän pelottava tarina, vaan nuorille (lapsille?) tarkoitettu sopivasti jännittävä juttu Vilman muutosta perintötaloon.

Ilkka Auer: Domowik 
Oma ostos Turun Kirjamessuilta 

Oi, että... Minä en varsinaisesti ole kauhugenren ystävä. Liian pelottavat tarinat ryömivät mukaan uniin ja ylivilkas mielikuvitus värittää niitä vielä lisää. Ilkka Auerin kauhutarinoitakin olen vähän vältellyt, mutta Domowikin perusteella pitää kyllä ehdottomasti tutustua muihinkin (Anastasia, Kymnaasi...) Tämä nimittäin ei varsinaisesti pelottanut vaan oli kaikessa synkkäsävyisessa kummallisuudessaan ihastuttava lukukokemus.

Vilma muuttaa perheineen vanhaan taloon perittyään sen yllättäen isosedältään. Heti taloon saavuttuaan hän huomaa, ettei kyseessä olekaan tavallinen rakennus, vaan sen liepeillä ja sisällä on monta kummallista asiaa. Vähitellen Vilman onnistuu selvittämään isosedän jättämiä arvoituksia Domowik-kotihengen avustuksella ja joutuu lopulta kohtaamaan suvun pelottavat salaisuudet ja Alismaan kauhut.

Kuulostaa siis varsin kauhupainotteiselta, eikös ? Jännittäviä tapahtumia kirjasta löytyykin, mutta sopivasti annosteltuina ja aina kuitenkin sopivasti turva löytyy kulman takaa. Itse asiassa mietin, voisiko tämäntasoista kauhua antaa jopa kuopukselle. Toto on kirjastossa sormeillut muutamaan kertaan Goosebumps-sarjan kirjoja, muttei vielä uskaltautunut niitä lainaamaan. Toisaalta Noidan käsikirja tuli uniin... Katsotaan.

Vilman kohtaama maailma on viehättävä yhdistelmä satuja, kauhuelementtejä ja vanhoja legendoja oman maailmamme rinnalla (tai alla) olevasta rinnakkaisesta todellisuudesta, jonka asukit vain jotkut maan ihmisistä voivat nähdä. Keijut, tontut ja erilaiset henget ovat saapuneet tarinoihimme juuri noilta mailta.

Hahmot ovat mielenkiintoisia ja vaikka pahikset ovat tosi pahoja, voi myös suru muuttaa käytöksen ikäväksi ja viedä pahuuden piireihin. Silti on toivoa ja samalla myös erilaisuudelle annetaan tilaa.

Tykkäsin siis kovasti tästä herttaisesta ja ihastuttavan kummallisesta kauhutarinasta ja vaikka edelliset sanat ehkä tuntuvat kovasti ristiriitaisilta, minusta ne kuvastavat Domowik-tarinaa varsin oikein.

Se on sitten Helsinginkin kirjamessut taputeltu kasaan

Minun osaltani Helsinki oli tänä vuonna vain yksipäiväinen eli pyörähdin messuilla muutaman tunnin verran lauantaina. Juuri tulleen tiedotteen mukaan ei minun puuttumiseni kuitenkaan messujen kävijämääriä heilauttanut muinakaan päivinä. Kirjamessuilla nimittäin Helsingissä(kin) kävi melkein 92.000 ihmistä!

Aivan huikea määrä kävijöitä siis! Eikä kuitenkaan ollut tungosta edes lauantaina - ei edes ruokapuolella. Myös näytteilleasettajia ja esityksiä oli ennätyksellisen paljon, mutta mitä ilmeisimmin myös tilaa ja pohjaratkaisua oli väljennetty. Se kannatti, sillä tungosta ei tuntunut olevan missään ja sehän tarkoittaa tyytyväisempiä kävijöitä.

Nyt tosin taisin vähän valehdella - huomasin kyllä monen lavan edustan olevan aivan piukassa ihmisiä eikä istumapaikkoja mistään. Pientä urputusta onkin kuulunut siitä, miten kaikki eivät aina onnistuneet edes kuulemaan saati näkemään kiinnostavia keskusteluja... Oma kokemukseni tungoksen puuttumisesta taitaa vaan johtua lauantain messuhaahuilustani. En nimittäin päätynyt kuuntelemaan kuin yhtä esitystä eli Milja Kauniston ja Kira Poutasen haastattelua aiheesta "Millaista on olla kirjailija Ranskassa".

Oli hauska, miten molemmat korostivat suomen kielen tärkeyttä ulkomailla asuessa ja varsinkin Milja Kaunistolle nimenomaan maa, sen historia ja kulttuuri ovat kieltä tärkeämpiä. Minulle itselleni tilanne on päinvastainen ja kiinnostuus maahan on kasvanut kiinnostuksesta kieleen. (Tosin en myöskään ole kirjailija, enkä asu Ranskassa, mikä sitten lieneekään syy ja mikä seuraus).

Muuten meni aikalailla haahuiluksi ja kaiken lisäksi vielä melkein puolittain ruokapuolella. Kirjasaaliskin oli melkoisen keittokirjapainotteinen:

• Annin uunissa - ihanimmat leivonnaiset jokaiseen vuodenaikaan
• Martat keittokirja - innostu ja onnistu keittiössä 
• Hyvää joulua! - Välimäki/Lindholm 
• Kirjailijoiden Helsinki - Eino Leino
• Sexdeathbabies - Maija Muinonen 

Listan viimeisen kirjan sain arvostelukappaleena Teoksen bloggaritilaisuudesta. Valitsin useamman mielenkiintoisen kirjan keskeltä juuri tämän romaanin muutamasta syystä. 

• En ole ennen kuullut kirjan osia ja rakennetta kutsuttavan "lötkömudaksi" - pakkohan tuo on tutkia
• Tämän kirjan graafinen ilme on osa lukukokemusta, joten ekirja ei taida välttämättä toimia (varsinkaan mustavalkoisen lukijan ruudulla), kun tekstikin on sininen.
• Jos kirja pelastaa kirjailijan muuttumasta "konservatiiviseksi kurpaksi", on se pakko lukea. Ehkä pelastuksesta voi tarttua jotain itseenikin. 

Muita tilaisuudessa kuvattuja kirjoja ja tavattuja kirjailijoita olivat 

• Riikka Pelo: Kaikki elävä - mykkyys osana kieltä, ja eläimetkö muka mykkiä - tämä pitänee joskus lukea
• J.P.Laitinen : Lume - käyttäytymistieteitä, aisteista ja aivoista fiktion kautta ? Kuulosti sen verran mielenkiintoiselta sekoitukselta, että pitää ehdottomasti lukea. Oli myös mielenkiintoista kuulla Laitisen kertomus siitä, miten hän koko henkilöhahmojen kokoamisen vaikeaksi. Kävi mielessä, että eikös tuo ole sinänsä looginen tilanne ? Jos ajattelussa lähtökohtaisesti jokainen ihminen aistii ja kokee asiat yksilöllisellä tavalla, miten voisi yksi kirjailija tavoittaa henkilöhahmojensa sisäisen maailman vaikeuksitta ja kevyesti ? Siinähän voi mennä aika solmuun, jos liikaa pohtii. 
• Marianna Stolblow: Surua se tyttö kantaa. Kertomus siitä, miten tyttö joutui vankilaan. Mielenkiintoinen tämäkin. 
• Mikko Rimminen: Jos se näyttää siltä kuulosti erilaiselta sinä-kertojarakenteensa vuoksi. Ei ihan helppo kuvio hahmottaa näin kirjaa lukematta... 

Kiitos Teos-kustantamolle kutsusta. Hienoja kirjoja taas syksy täynnä.

Helsingin Kirjamessut - jonkunlainen tärppilista

Kuva aiemmilta vuosilta 

Tänään alkoivat Helsingin Kirjamessut. Itselläni haittaa työ pahasti harrastuksia, joten pääsen messuille vasta lauantain (ja ehkä sunnuntaina). Kiirettä on pitänyt muutenkin sen verran, että vasta nyt ryhdyin katselemaan messujen ohjelmaa. Joitain poimintoja kiinnostavista ohjelmista alla:

Lauantai 

12:00 Dekkarilauantai - Historian vetovoima (Punavuori)
Tykkään kovasti historiallisista dekkareista ja olenkin lukenut sekä Virpi Hämeen-Anttilan että Terttu Autereen dekkareita. Heidän seurassaan vielä minulle tuntemattomampi Pekka Hyyti ja aiheena, miksi menneet ajat kiehtovat.

13:30 Viinilehtikokkaa - Kauppahallin Näytöskeittiö 
Ruokaa, kyllä kelpaa.

15:30 Perheen ruokavuosi - Kauppahallin Näytöskeittiö 
Ruokaa koko perheelle

Sitten vielä yksi bloggaritilaisuus...
Kovin näyttää lyhyeltä ohjelmalta, mutta pitää vielä konsultoida seuraksi tulevaa siskoani hänen preferensseistään...


Sunnuntai 

Seuralaiseksi ilmoittautui esikoinen. Katsotaan, mitä mieltähän on minun listastani.

10:30 Sexdeathbabies Hakaniemi
Tosin en ole ihan varma, ollaanko teinin kanssa tuohon aikaan vielä liikkeellä...

11:00 Varjo - Jeanne D'Arcin lyhyt, toiveikas elämä Hakaniemi
Hannu Mäkelä kertoo uudesta kirjastaan

12:00 Kirjakallion paneeli - onko tämä tarina totta ?
Mitä on autofiktio ? Lukiolaiset haastattelevat, luulisi kiinnostavan lukiolaista ?

13:30 Kapen parhaat - Kauppahallin Näytöskeittiö 
Ruokaa!

14:30 Satuja ja tarinoita ranskaksi  - Toukola
Olisi kiva itsekin kuunnella ranskaksi luettua tarinaa.

15:30 Martat keittokirja - Kauppahallin Näytöskeittiö
Tämä kirja kiinnostaisi muutenkin... 

Huomasin myös, että Helsingissäkin olisi tietovisa Soturikissoista, mutta ehkä jätetään kuopus tällä kertaa kotiin. Yksi voitto kirjamessuvuodessa riittänee...

Vielä venäläisistä klassikoista - kuukauden teatteri: Lokki

Liput saatu Bloggariklubilla Kansallisteatterilta 

Jatketaan venäläisten klassikoiden tunnelmissa. Olen aiemminkin ihmetellyt, miten asiat tulevat aina jonkinlaisissa sarjoissa. Niin nytkin. Luettuani venäläisistä klassikoista, kävin teatterissa katsomassa venäläistä klassikkoa. Nautin molemmista. Itse asiassa, olin oikein yllättynyt siitä, miten paljon pidin Kansallisteatterin Lokki-versiosta.

Sinänsä Anton Tsehovin Lokki on tyypillinen venäläinen klassikko. Draamaa, taidetta ja suuria tunteita. Rakkautta, epätoivoa - todennäköisesti ensimmäinen johtaa toiseen. Nämä ovat aineksia, jotka yleensä jossain kohtaa saavat rationalistisen minäni väsähtämään ja emotionaalisen minäni tuntemaan henkilöhahmojen kanssa samaa epätoivoa.

Lokki on kertomus siitä, miten ihmiset kävelevät onnensa ohi - eivätkä oikein voi sille mitään. Kun rakastaa toista, joka rakastaa kolmatta, joka haikailee neljännen perään, ei onnelle ja täyttymykselle oikein löydy mitään rakoa. Kun tähän yhdistää epäterveen äiti-poikasuhteen, on tragedia valmis.

Dominoiva äiti on tässä näytelmässä kuin taide sinänsä. Vaatii kaiken, antaa vähän, pitää vallassaan vahvoin sitein. Maria Kuusiluoman upean intensiivinen Irina Nikolajevna Arkadina ei voi toisaalta antaa tilaa pojalleen, toisaalta hyväksyä vanhenemisen tuomaa luopumista tähteydestään.

Maria Kuusiluoma on tietysti suvereeni roolissaan, mutta Konstantinia esittävä Miro Lopperi luo hänelle voimakkaan vastapainon, jolloin näytelmä pysyy lavalla balanssissa. Aksa Korttila Ninana on niin kovin viaton, niin kovin intohimoinen. Vesa Vierikko Irina Nikolajevnan veljenä täydellinen vastapaino tämän diivalle. On ehkä Kansallisteatterin kyseessä ollessa vähän itsestäänselvää, mutta näyttelijät ovat kaikki rooleissaan erittäin taitavia. Vahvat roolisuoritukset kehräävät näytelmään juuri ne  näkymättömät langat, jotka tiukoiksi kiristyessään pyörittävät ihmisiä toistensä ympäri ja luovat kokonaisuutta koossa pitävän jännitteen. Siinä yksi syy nautinnolliseen teatterikokemukseen.

Oman osansa toivat myös puheen lisäksi käytetty liikunnallinen rytmitys ja musiikki. En tunne näytelmää tekstinä (pitäisi varmaan lukea), mutta olisikohan osa tarinasta käännetty liikkeen kielelle? Pysähtyneet asetelmat, vaivihkaiset liikkeet ihmisten välillä ja tarkasti mietityt paikkamerkit veivät osaltaan tarinaa eteenpäin ja piirsivät nuo edellä mainitsemani langat värein katsojan silmien eteen, vaikkei lavastuksessa kuitenkaan mitään langanpätkiä roikoteltu - ei tarvinnut. Lavastus muutenkin oli jännittävän  yksinkertainen, mutta toimiva, symboliikaltaan näytelmän tarinaa tukeva. Erityisesti pidin eri pituisilla jaloilla vinoista tuoleista.

Päällimmäiseksi esityksestä jää mieleen sellaisia sanoja kuin "napakka" ja "jäntevä". Missään kohtaa Lokki ei päästä katsojaa tipahtamaan omiin ajatuksiinsa vaan vyöryttää tarinaa eteenpäin.  Kaikki pysyy koossa, hetkeäkään ei näy venäläisille klassikoille mielessäni tunnusomaista paikallaan veuhtomista. Mennään vääjäämättä eteenpäin.

Pidin tässä esityksessä niin kovin monesta asiasta. Emmi Parviaisin laulu oli upeaa ja vei näytelmän tunnelman pois perinteisestä venäläisestä klassikosta sen teemojen vaatimaan yleismaailmallisuuteen. Lavastuksesta, rytmityksestä ja näyttelijöistä jo kirjoitinkin. Itse asiassa minun on vaikea löytää mitään kritisoitavaa.

Nautin suuresti. Toki olin myös sopivassa mielentilassa Bloggariklubin mielenkiintoisten keskustelujen päälle. Seuraavaksi hypätäänkin sitten venäläisistä klassikoista ranskalaisiin. Luin jo Jean Cocteaun La voix humaine -näytelmän ensi viikon ensi-iltaa silmällä pitäen. Tuskin maltan odottaa.

Liput saatu Bloggariklubilla Kansallisteatterilta 

Älä heittäydy junan alle ja muita elämänoppeja

Minulla on ollut venäläinen kauteni eli jossain vaiheessa nuoruutta tulin ahmineeksi useamman venäläisen klassikon. Anna Karenina, Sota ja rauha, Rikos ja Rangaistus, Tohtori Zivago ja määrittelemätön määrä muita tunnettuja ja rakastettuja jättiläisiä soljui silmieni edestä. Toisista pidin enemmän kuin toisista.

Rikos ja rangaistus oli kiehtova, Tohtori Zivago melkein seikkailuromaani. Sota ja rauha sisälsi väsyttävän määrän filosofointia sodasta ja yhteiskunnasta, jonka kahlasin urheasti läpi. Anna Karenina sai minut ärsyyntymään naissukupuolen toimintaan ja päättämään, että minähän en miehen takia ainakaan heittäydy junan alle.

Aina välillä mietin, että näihin pitäisi palata - ainakin Tsehovin näytelmiä olisi mielenkiintoista lukea, kun ne kerran tulevat nykyään niin usein vastaan teatterissa (Kolme sisarta ja nyt viimeksi Lokki, molemmat vuoden sisään). Vielä en ole ryhtynyt tuumasta toimeen, mutta onneksi postiluukusta kolahti kokoelma pohdintaa venäläisten klassikoiden elämänohjeista. Yhteisenä tekijänä näyttäisi olevan, että

"kaikki menee kuitenkin huonosti, mutta siihen pitää vain tottua ja jatkaa tuulta päin." 

Viv Groskop: Älä heittäydy junan alle ja muita elämänoppeja
Pyytämättä saatu arvostelukappale kustantajalta 

Viv Groskop on englantilainen venäjänkielen maisteri, toimittaja ja kirjailija (muutaman muun roolin lisäksi). Nuorena hän kuvitteli myös olevansa venäläinen. Siispä kirja on täynnä anekdootteja hänen nuoruuden seikkailuistaan Venäjällä yhdistettynä tietoihin venäläisten kirjailijoiden elämästä. Eikä sovi tietenkään unohtaa myöskään itse klassikkoja, jotka ovat toimineen pohjana elämänohjeille ja niihin liityvien kokemusten kuvaukselle.

Kirjan rakenne toimii loistavasti. Lukija saa viihdyttävässä paketissa tietoa niin klassikkokirjasta, sen kirjoittajasta kuin Groskopin elämästä. Osa-alueet kietoutuvat toisiinsa saumattomaksi paketiksi.

Välillä toki tuntuu kirjoittajan oman elämän anekdoottien ja varsinkin niihin liittyvien sivuhuomautusten osuus pikkuisen egoistiselta ja jopa keinotekoiselta (varsinkin ne yleisölle suunnatut sivuhuomautukset), mutta ne antaa helposti anteeksi kokonaisuuden nautinnollisuuden vuoksi. Klassikkokirjailijoiden elämäkertoihin liittyvät osat puolestaan olivat todella mielenkiintoisia ja ainakin minulle niissä tuli paljon uutta tietoa.

Pitääkö sitten olla venäläiset klassikot luettuina, jos aikoo kirjasta saada jotain irti ? Ei toki. Minä olen lukenut viisi listan yhdestätoista ja yhden olen nähnyt teatteriversiona. Hyvin sain kiinni lopuistakin. Toki oma lukukokemus tuo omanlaisiaan oivalluksia. Esimerkiksi Saatana saapuu Moskovaan sai ihan uuden vivahteen Bulgakovin elämän kuvauksen kautta. Tarinan miltei epätoivoinen pyrkimys hulluuden kautta hauskuuteen kertoo ajan perusteemasta: "On pakko nauraa, jottei itkisi".

Entäs sitten ne elämänohjeet ? No, kerrankin on elämäntapaopas, jonka ohjeet ovat selkeitä, ymmärrettäviä ja usein myös helposti omaksuttavia. "Älä osta olemattomia maaorjia halutessasi rikastua nopeasti" - Jep, check. Helposti.  - Toki nuo elämänohjeet ovat monasti myös kovin venäläisiä ja menneiltä ajoilta, mutta eihän se tietenkään vähennä niiden oikeellisuutta....

Minulle Groskopin kirja toimi erityisen hyvin välipaloina, luku kerrallaan. Oli piristävää työpäivän jälkeen istahtaa sohvalle hetkeksi lukemaan. Luvut ovat kompakteja paketteja ruokaa aivoille. Niitä jäi miettimään vielä iltaruoan kokkauksen ajaksi.

Parasta tällä viikolla oli, kun pääsi elokuviin ja teatteriin

Oli kyllä harvinaislaatuinen viikko tämä. Kävin nimittäin sekä elokuvissa että teatterissa ja nautin molemmista suunnattomasti.

Kävelyt sitten jäivätkin väliin, mutta se ei ollut huvitusten vika vaan kelin. Koko koululaisten syysloman on vettä tihkunut enemmän vai vähemmän. Eihän se sinänsä muuten haittaa, mutta Pokemoneja ei ole helppo jahdata kylmässä vesisateessa.

Elokuviinlähtö siis osui oikein sopivaan väliin ja sopiva oli elokuvakin. Onneksi myös mainokset olivat S-rajoitusten mukaisia. Toto kun oli elokuvissa vasta toista kertaa kolmen vuoden takaisin järkytyksen jälkeen. Silloin oli elokuvan alussa näytetty niin pelottava mainos, että vielä nytkin oli hilkulla, ettei jäänyt menemättä. Vatsaa väänsi ja tuskanhiki pisaroi pojan otsalla. Oli kuitenkin päättänyt, että elokuviin mennään ja sitten myös mentiin. Onneksi.

Uusin Late Lammas on ehkä hieman "lapsellisempi" kuin edellinen, mutta se ei ole välttämättä ollenkaan huono juttu - ainakaan yleisön mielestä. En muista, koska olisi niin hersyvää riemua ja kikatusta kuulunut katsomosta niin moneen kertaan elokuvan aikana. Myönnän myös oman nauruni kaikuneen kuorossa.

Nauru oli iloista ja viatonta niin kuin Farmageddon kokonaisuudessaan. Avaruudesta saapuu tilan lähelle pieni vieras ja sitten mietitään, millä hänet saisi takaisin kotiin. Ystävä voi olla, vaikka olisi erilainen, eikä edes puhuisi samaa kieltä. Vaikka lampaat tekevätkin kepposia ja välillä vähän jotain menee rikki, on kaikilla kuitenkin hyvä tahto. Pahiskaan ei ole niin paha kuin miltä näyttää ja monta asiaa voi korjata halilla.

Kyse ei ole eksistentiaalisesta elämäntuskasta, vaan iloisesta ja viihdyttävästä elokuvasta, jolla ainakin minun mielestäni oli terveet arvot. Ystävyyden ja toisten hyväksynnän tärkeydestä kun ei voi koskaan tarpeeksi puhua.

Tykättiin kaikki kolme, Toto, isäntä ja minä. Elokuvista tuli ulos hyvällä mielellä ja synkkä keli unohtuneena. Tällaisia mutkattomia ja lempeitä juttuja tarvitaan aina välillä. Vahva suositus perheen yhteisiin elokuvahetkiin.

Kuukauden keittokirja: Juhlaruokakirja

Siitä on muutama viikko aikaa, kun vietimme Peggyn Juhlaruokakirjan julkkareita. Ihan pakko oli sinne minunkin päästä, vaikka seuraavana päivänä sitten piti itse järjestää keskimmäisen rippijuhlat. Olisi ollut Peggyn Juhlaruokakirjasta hyötyä niitäkin tarjoiluja pähkäillessä, mutta onneksi nyt voin halutessani selailla muhkeaa kirjaa inspiraatiota etsiessäni.

Juhlaruokakirja myös herätti huomiota juhlissa sillä jätin sen tarkoituksella sohvapöydälle näytille ja selailtavaksi. Taisi useampikin vieras todeta toivovansa opusta viimeistään joulupukilta, enkä yhtään ihmettele sillä värikkäät kuvat houkuttelevat. Lisäksi reseptit ovat mutkattomia, eivätkä näytä siltä, että aiheuttaisivat hermoromahdusta kiireisemmällekään emännälle (tai isännälle). Tämä on suurta plussaa kaikkien juhlien järjestelyssä.

Peggy Thomas: Juhlaruokakirja 
Julkkareista kirjoittajalta 

Kaikkiaan kirja näyttää siltä, että sitä tulee todennäköisesti selailtua, vaikkei olisi juhlia edes tiedossa. Aina löytyy jotain juhlan aihetta, viimeistään herkkureseptin vilkutellessa kirjasta ja kirja on täynnä ehdotuksia juhlateemoiksi - unohtamatta tietenkään Englanti-vibaa eli iltapäiväteetä. (Ne skonssit on pakko kokeilla...)

Muutama on kirjan herkuista jo päätynyt maisteltavaksikin.

Ensin katselin Dungeons & Dragons pelin pyörteissä nauravia teinejä ja totesin heidän selvästi kaipaavan jotain aurinkoista ja jotain mustaa lokakuun alun kunniaksi. Siispä selasin Juhlaruokakirjan Halloweenin kohdalle ja pistin tulille paahdetun kurpitsakeiton ja jälkkäriksi lakumutakakkua.

"Tää on oikeestaan ihan yllättävänkin hyvää", 

totesi yksi ensimmäistä kertaa eläessään kurpitsakeittoa maistava pelaaja 

ja otti toisenkin lautasellisen. 

Mutakakun kanssa minulla kävi vähän köpelösti sillä erilainen vuoka ja ärtsy uuni saivat kakun kypsymään hieman liikaa. Maistui se kuitenkin. 

Itsekin toki herkkuja maistelin ja ne lunastivat lupauksensa. Pienellä kookosermatujauksella pyöristetty kurpitsakeitto oli tosiaan herkullista ja kakussa löi lakritsi juuri oikealla tavalla takapotkua. Tullaan tekemään uudelleenkin - eikä ollut vaikeaa - eikä tosiaankaan vienyt koko päivää - eikä myöskään tuhonnut lompakkoa. 

Toisen kerran käännyin kirjan puoleen vähemmän juhlavissa merkeissä, enemmänkin oli kyse epätoivoisesta tarpeesta. Äitini nimittäin lykkäsi minulle satoisan omenapuunsa loput hedelmät - sekä kylmäkassillisen verran omenahilloa. 

Siinä minä sitten mietin, miten ihmeessä jättilastin omenoita saisi kulumaan sillä omenahilloakin oli jo yli oman tarpeen. 

Sitten muistin Peggyn kirjan syötävien joululahjojen osion ja tuumin kuivattujen omenoiden todennäköisesti maistuvan hyviltä myös lokakuussa. 

Niin ne maistuvatkin ja omenalaatikko on pikkuhiljaa tyhjentynyt. En tosin laittanut kanelia, mutta ihan näinkin nämä ovat ihan karkkia. 

"Näissä on jotenkin sellainen koukuttava koostumus", totesi esikoinen jäädessään kiinni (taas kerran) käsi omenapurkissa.

 Eikä kyseessä taaskaan ole varsinaisesti työläs ohje. Omenoista kairalla siemenkota pois, mandoliinilla siivuiksi ja kahdella pellillä leivinpaperin päällä uuniin pariksi tunniksi 70 asteeseen. Kiepsautetaan siivut ympäri ja laitetaan takaisin uunin vielä toiseksi pariksi tunniksi... 

Juhlaruokakirja siis on jo osoittautunut erittäin käyttökelpoiseksi ja meillä taidetaan viettää Halloween juhliakin vähän eri osioista reseptejä soveltaen. Tämä on Peggyltä jo toinen kirja tänä vuonna, joten hatunnosto hurjasta työtahdista. Hienoja opuksia molemmat! 

MESSULIPPUARVONTA Helsingin Kirjamessuille

Nyt on toivuttu Turun Kirjamessujen hulinasta ja sopivasti aikaa vielä pohtia suunnitelmaa Helsinkiin. Sain myös kaksi lippua arvottavaksi blogin lukijoille, joten nyt on kahdella onnekkaalla mahdollisuus voittaa 1 lippu itselleen.

Osallistuaksesi arvontaan ei tarvitse tehdä muuta kuin 

1. olla seuraajani joko täällä Bloggerissa, Instassa (@minna_vuocho), Facessa  (Ja kaikkea muuta) tai Twitterissä (@VuoCho)
2. kommentoida tähän postaukseen ja muistaa jättää sähköpostiosoite, jonne voiton osuessa kohdalla voin sähköisen lipun toimittaa. Ilman sähköpostiosoitetta arvon lipun jollekin toiselle.  

Arvon liput ensi sunnuntaina eli osallistua voi su 20.10.2019 klo 12:00 saakka. 

EDIT : Liput on nyt arvottu ja lähetetty onnekkaille voittajille! Mukavia messuja! 

Lohturuokaa syksyksi - Chili con carne

Syksy on pataruokien aikaa. Heti iltojen pimetessä ja kylmän tuulen nipistellessä poskia ulkona, kaivan minä kaapissa padat eturiviin. Mielessä pyörii jotain mausteista, vähän tuhtia ja lämmittävää. Yksi minun suosikeistani (ja kelpaa se perheellekin) on chili con carne.

Jokin aika sitten ostin Bosgårdin tilalta luomulihaa pakkaseen. Sieltä on helppo napata tarvittaessa paketti sulamaan. Koska emme nykyään syö punaista lihaa kuin ehkä pari-kolme kertaa kuussa, vähän hintavampi, mutta laadukas liha takaa herkullisen lopputuloksen.

Useimmiten olen tehnyt chili con carnen jauhelihasta ja sitten vaan lisännyt pääasiassa sipuleita, paprikaa ja valkosipulia mausteiden lisäksi elävöittämään lihan ja pavun liittoa. Nyt katselin reseptiä Pataruokaa-kirjasta ja siitähän se ajatus sitten lähti. Suurin piirtein seurailin ohjetta, mutta tietysti piti vähän myös sooloilla. Lisäsin sipulin määrää ja papujen määrää, vaihtelin mausteita kaapin mukaan ja lisukkeetkin ovat vähän tuunattuja.

Tarkoituksena oli tehdä suhteellisen mieto chili con carne, sillä syöjien joukossa on tulisuutta karsastavia. Ytyä sai lisätä lautaselle Tabascolla, jos sitä kaipasi. Hyvää oli ja parasta näissä pataruuissa on, että kuuden nälkäisen syöjän jälkeen, on ruokaa vielä seuraavaksikin kerraksi.

Chili con carne - remake

800-1000g naudan paistisuikaleita
4 sipulia
6 valkosipulinkynttä
1 iso paprika
4 porkkanaa
150g juuriselleriä
1prk tomaattimurskaa
lihaliemi fondikuutio
2dl vettä
muutama desi punaviiniä
korianteri-chili myllystä, chiliä myllystä
suola ja pippuri
savupaprika
garam masala, chipotle-chilijauhe
kuivattu timjami
1,5rkl fariinisokeria
rypsiöljyä
4 prk (à 400g) valkoisia papuja, kidney papuja
Worcestershire-kastiketta
tummaa suklaata (85%)
Lisukkeeksi :
korianteria, lime, maissinjyviä purkista, kirsikkatomaatteja
turkkilaista jugurttia maustettuna sitruunamehulla, suolalla ja pippurilla
Riisiä tai tortillasipsejä

Ruskista liha padassa rypsiöljyssä useammassa erässä. Nosta lautaselle odottamaan. Leikkaa sipuli, porkkaa, paprika, selleri ja valkosipuli pieniksi paloiksi. Kuullota rypsiöljyssä padassa ja lisää sitten mausteet.
Kaada joukkoon tomaattimurska, viini, vesi ja fondikuutio ja sekoita vielä sokeri. Lisää liha takaisin pataan.

Laita uuniin 150 asteeseen muhimaan tunniksi ja lisää sitten pavut. Sekoita.
Laita takaisin uuniin vähintään 3 tunniksi.

Sekoita lopuksi joukkoon Worcestershire-kastike ja muutama pala tummaa suklaata.

Tarjoile lisukkeet joko erillisistä kulhoista tai salsaksi sekoitettuna.

Halloween-lukuhaaste Osa1

Kuva Yöpöydän kirjat 

Yöpöydän kirjat - blogissa on käynnissä Halloween-lukuhaaste, johon tämäkin myöhäisherännäinen viimein ilmoittautui. Tarkoituksena siis lukea lokakuun aikana teemaan sopivia kirjoja,

"...esimerkiksi teoksia, joissa on noitia, ihmissusia, vampyyreitä, zombeja tai kummituksia, 

tarina sijoittuu syksyn tai Halloweenin aikaan, tai kirja aiheuttaa kylmiä väreitä"

Tuon pitäisi olla minulle helppoa, sillä noita teemoja löytyy lukulistaltani yleensä pitkin vuotta. Paitsi, että nyt pitäisi sitten löytää paitsi aikaa myös energiaa  kirjojen lukemiseen, mikä viime viikkoina on tuottanut vähän haasteita. Ensimmäinen antibioottikuuri ei vielä purrutkaan salakavalaan poskiontelotulehdukseen - nyt koitetaan, saisiko toinen pöpöt karkuun. Ehkä pitäisi lukea jotain tarpeeksi pelottavaa, että ne saataisiin käpälämäkeen. 

Tämä ensimmäineen haasteeseen sopiva kirja tosin ei taida tuota pelottavuus-kriteeriä kovin vahvasti täyttää. Haamuja siitä kyllä löytyy. 

Kitty French : Mystery at Maplemead Castle
(eka osa The Sceletons at Scarborough House) 

Oma ostos Kobosta 

Melody siis kuuluu selvännäkijäsukuun, mutta normaalin meediopalvelun sijasta hän on perustanut oman firman, jonka bisnesideana on haamujen karkottaminen sieltä, missä heitä ei haluta. Tällä kertaa toimeksiantajana on amerikkalainen pariskunta, joka on ostanut vanhan linnan - haamuineen. Nämä haamut eivät pidä uusista asukkaista eikä suunnitellusta elokuvaprojektista tule mitään häiritsevien edesmenneiden vuoksi.

Haamut osoittautuvat sirkuksen trapetsitaiteilijoiksi ja tirehtööriksi leijonineen, ja Melodyn tarkoituksena on selvittää, miksi he ovat jääneet kummittelemaan linnaan. Tyrmäävä sisilialaiskaunotar (Melodyn paras ystävä) ja hieman kömpelö nuori mies häärivät apulaisina, haittana puolestaan jaloissa pyörivät kilpaileva meedio (eli ex poikaystävä assistentteineen) sekä skeptinen, mutta tyrmäävä reportteri.

Yep, kyseessä on kevyttä ja hötöä, mutta toisaalta ihan herttainen tarina kummituksista ja erilaisuudesta. Tosin täytyy myöntää, että kirja meinasi jäädä minulta parissa kohtaa kesken. Ei niinkään varsinaisen juonen vuoksi, vaan siksi, että päähenkilö oikeasti päästeli suustaan sellaisia sammakoita, että edes myötähäpeää ei enää voinut tuntea. Lähinnä mielessä oli lievä ärtymys kirjailijaa kohtaan päälleliimattujen komediapalojen vuoksi.

Ei siis todellakaan mitään suurta kirjallisuutta, mutta sarjassa ihan ok. Sopi hyvin minun keskittymiskyvylleni lääkekuurilla, sekä tietysti Halloween-haasteeseen.

Turun Kirjamessut - pientä raporttia

No niin, kirjamessukausi on taas avattu. Turun Kirjamessut ovat meille helppo vierailupaikka, kun mummola on n.10min ajomatkan päässä Messukeskuksesta. Niinpä tälläkin kertaa otin seuralaisen mukaan perjantaiksi - ja jätin hänet sitten lauantaiksi mummin ja pappan luokse.

Perjantai siis oli "Toton päivä"

Ensimmäisen messupäivän ohjelma oli siis suunniteltu aikalailla Toton kiinnostuksen kohteiden mukaisesti. Koska ajoimme aamulla Espoosta Turkuun, oli ensimmäinen virallinen ohjelmaosuus vasta kahdeltatoista ja päivä alkoikin reteästi kirjailijatapaamisella.

Toto nimittäin luki kesällä Rob McCool-kirjat ja tykkäsi niistä kovasti. Tatu Kokko löysi kiireisestä messuaikataulustaan pienen lukijafanin mentävän aukon ja istuimme puolisen tuntia mukavasti jutustellen.

Toto pääsi kysymään mieltään askarruttaneen kysymyksen, mistä Tatu oikein oli saanut idean Rob McCooliin - Oli kuulemma vähitellen kehkeytynyt toisen kirja-aihion pohjalta ja yhdessä netissä livesti nuorten kanssa kirjoittaen -  ja muutenkin vietimme hauskan ja mielenkiintoisen hetken. Kolmas Rob McCool-kirja on tekeillä ja sen kirjoittamista pääsee seuraamaan Livekirjailija Tatu Kokko -blogissa.

Kiitos Tatu, 

kun annoit meille aikaasi. Tapaaminen jäi Toton mieleen 

ja siitä puhutaan varmasti vielä koulussakin. 

Kirjailijatapaamisen jälkeen menimme hetkeksi kuuntelemaan JP Koskista lukemassa ääneen Benjamin Hawkin uusinta osaa Lasten alueelle. Viime vuonna Totosta olivat kirjailijoiden lukuhetket ihan parasta, mutta tänä vuonna paikka oli ehkä helpommin löydettävissä, mutta tunnelman ja keskittymisen kannalta turhan hälyistä. Toki keskittymiseen (tai lähinnä sen puutteeseen) saattoi vaikuttaa heti perään alkanut toinen päivän  pääohjelmista, nimittäin Soturikissat-tietovisa!

Tietovisan aikaan riitti äidilläkin ihmettelemistä. Ensin opettelimme Kahoot! visa-appsin käyttöä ja sovimme äidin toimivan "koneenkäyttäjänä" Toton kertoessa oikeat vastaukset. Sitten äiti vaan paineli komentojen mukaan ruutua ja seurasi silmät pyöreinä, miten Toto näköjään tiesi melkein kaiken ja lopulta suvereenisti voitti koko tietovisan. En ikimaailmassa olisi ajatellut, että hän muistaa noin paljon yksityiskohtia kirjoista. Aika vinhaa!

Sitten vähän haahuiltiin kirjoja katselemassa, syötiin vohvelit ja istuttiin hetki kuuntelemassa Nuortenkirjailijoiden osastolla - tai siis, minä kuuntelin ja Toto keskittyi lukemaan ensimmäisiä sivuja kirjasaalistaan...

TOTON KIRJASAALIS : 

• Soturikissat tietovisavoitto: Erin Hunter - Klaanin laki 
• Lukijakappale kirjailijalta : Tatu Kokko - Roskasakki ja Papanamaan kartta
• Toton valinnat kirjakaupassa : 
• Sankaritarinoita pojille (ja kaikille muille) 
• Minecraft - rakennusmestarin opas 

Lisäksi vielä Plants vs. Zombies -tarrakirja

Päivän kruunasi Toton spontaani huudahdus parkkipaikalla poislähtiessä (kaupanpäälliseksi saatua hillomunkkia mutustellen) : 

"Nämä olivat parhaat kirjamessut ikinä!"

Lauantai oli sitten "Äidin päivä" 

Tai, jos ollaan ihan rehellisiä niin äidin päivä alkoi jo perjantai-iltana kirjabloggaajien illallisella ravintola Tiirikkalassa. Kiitos seuralle! Oli kivaa! 

Lauantai-aamuna sitten aloitettiin rennosti kuuntelemalla ensin Jenni Haukion ajatuksia täydestä messuohjelmasta ja lisäksi kuulimme esittelyn muutamasta Into-kustantamon uutuuskirjasta. Ohjelmaa messuilla olisikin ollut pitkiin ja täysiin päiviin, mutta olin taktisesti päättänyt keskittyväni äänikirjakeskusteluun ja vähän myös messujen toiseen pääteemaan eli teatteriin. 

Siispä kävin kuuntelemassa keskustelua siitä, syövätkö äänikirjat painettujen kirjojen myyntiä. Minusta ne kai ennemminkin tuovat lisää lukijoita, kuten osuvasti sanoi myös Aula & Co:n perustaja Niko Aula: "Kirjojen myyntikäyrä oli pudotuksessa jo ennen, äänikirjat käänsivät käyrän vähemmän alasuuntaiseksi." - mukana keskustelussa myös Nora Varjama (Aula & Co) ja Bookbeati Suomen johtaja Sari Forström. 

Teatterin osalta kuuntelin ensin keskustelua dramaturgien roolin muutoksesta. Siitä mieleeni jäi lähinnä se, että hommia riittänee tulevaisuudessakin, kun työ laajenee käsiohjelman roolilistauksessa yhä useampaan kohtaan. - mukana Kansallisteatterin johtaja Mika Myllyaho ja dramaturgit Minna Leino ja Satu Rasila

Elina Knihtilän Elinan salongissa keskusteltiin kehoasenteista esittävässä taiteessa ja kirjallisuudessa, sekä naisen näkyvyydestä ja rooleista. Todettiin, että vielä on matkaa siihen kaikenmuotoisten ja -näköisten kehojen näkymiseen elokuvissa ja teatterissa muutenkin kuin jotenkin pahana esimerkkinä tai hupaisana sivuroolina. Samoin harmiteltiin sitä, miten naisen rooli on edelleenkin olla passiivisena subjektina toimijan sijaan. 

Vastuuta muutoksesta kutsuttiin jakamaan kaikki - vain yleisö voi todella saada muutoksen aikaan valitsemalla katsottavansa laajasti, tai jopa valikoiden niitä elokuvia tai teatteria, joissa naisenkin rooli on aktiivinen. 

Lisäksi ihmeteltiin sitä, että  miehet eivät edelleenkään oikeastaan lue ollenkaan naisten kirjoittamia kirjoja. - Elina Knihtilä, Raisa Omaheimo ja Nina Honkanen saivat aikaan keskustelun, joka jatkui heidän vuoronsa jälkeen vielä pressihuoneessakin. Tärkeä ja huomionarvoinen aihe siis. 

Sitten alkoikin päänsärky viedä veroa tämän äidin voimista sen verran, että pienen kirjakierroksen jälkeen siirryin suosiolla Mummilan sohvalle lepäämään. 

ÄIDIN MESSUKIRJAT: 

• Keittokirja tietenkin : Sari Spåra - Isoäidin parhaat reseptit 
• Into-kirjat esittelystä: 
• Laura Ertimo/Mari Ahokoivu : Ihme ilmat! Miksi ilmasto muuttuu 
• Eveliina Talvitie: Kovakuorinen
• Antto Terras: Tallinnan tappajat 
• Liken arvostelukappale: Tommi Liimatta: Saaret kuin sisaret 
• Omia ostoksia : 
• Anniina Mikama: Taikuri ja taskuvaras
• Ilkka Auer : Domowik

Toton kanssa kirjamessuille - Turun Kirjamessut ovat jo viikonloppuna

Messuseuralainen

Minä olen taas kerran melkoisen opportunistinen kirjamessuilija. En nimittäin ole suunnitellut messuohjelmaani kuin vähän alkuun ja senkin lähinnä siksi, että perjantaina mukanani on lukukoukkuun jäänyt kuopukseni, joka koko 8v innolla odottaa messuja. Ei silti, meillä onkin tiedossa oikein tapaaminen suosikkikirjailijan kanssa, joten odotus on varsin ymmärrettävää.

Hieman täytyy varmaan harrastaa Toton kohdalla myös jonkinlaista odotustenhallintaa... Hänen mielestään kun olemme myös menossa ostamaan Koiramies kolmosta, kun kerran viime vuonna ostettiin messuilta se kakkonen. Suurin ongelma tuon toteutuksessa lienee se, että kolmas osa kyseisestä sarjasta ilmestyy vasta ensi vuoden puolella. No, emmeköhän me jotain löydä kotiinvietäväksi.

Olen siis Turun Kirjamessuilla heti perjantaina... jos työt suovat. Olen tässä koko päivän kiristellyt hampaita, kun jo sovittua vapaapäivää näyttävät vaanivan niin kollegat kuin vaativat asiakkaat. Mikä siinä onkin, että sitä juuri varattua päivää haluavat kaikki? Mielessä ei tosin ole edes vilahtanut, että antaisin periksi. P...kele!

Mutta siis sitä alustavaa ohjelmaa:

Perjantai

Pääsemme lähtemään Espoosta Turun suuntaan vasta perjantaina aamulla ja pitää kiertää mummin ja pappan kautta, joten todennäköisesti ehdimme Messukeskukseen vasta puoliltapäivin.
Siinä sitten ensimmäiseksi vaihdetaan muutama sana Rob McCoolin kirjoittajan eli Tatu Kokon kanssa. Toto luki molemmat McCoolit kesällä ja tykkäsi kovasti, joten tästä pitäisi tulla kiva hetki.

Sitten virallisempia ohjelmatärppejä:

10:15 Ilkka Auer : Kymnaasi - vähän harmittaa, kun koululaisten haastattelema Ilkka jää tällä kertaa väliin logistiikkahaasteiden vuoksi, mutta menkää te muut!
13:00 JP Jokinen: Benjamin Hawk ja timanttitasangon arvoitus - viime vuonna Toto tykkäsi kaikkein eniten siitä, kun pääsi kuuntelemaan pätkiä muutaman kirjailijan kirjoista heidän itsensä lukemina. Benjamin Hawk kuulostaa siltä, että 8v voisi tykätä.
13:20 Soturikissavisa - edelliseen ohjelmaan mennään, jos sieltä ehtii tähän. Kissasoturifanin ehdoton ohjelmanumero.
Heureka pop up pitää koittaa ehtiä tarkistamaan...

Muuten mennään varmaan vähän fiiliksen ja kuopuksen tahdon mukaan. Todennäköisesti messupäivä jää hieman lyhyemmäksi, sillä ei taida seuralainen ihan kauhean montaa tuntia tuolla viihtyä, mutta jos nyt edes muutaman... Pääpaikkoina lastenalue ja Suomen Nuorisokirjailijoiden ständi, jonka ohjelma pitää käydä tarkastamassa.

Illalla sitten syömään bloggarikollegojen kanssa - Kiva!

Lauantai

Lauantai onkin sitten äidin messuilupäivä eli tiedossa on päämäärätöntä haahuilua sekä ruoan että kirjojen parissa. Tosin ensimmäisenä aamulla on taas bloggariohjelmaa.

Joitain tärppejä päivän ohjelmasta sentään nappasin - nämä tuolta Kirjamessujen puolelta, pitänee vielä tarkistaa ruokapuolenkin tarjonta.

12:50 - Äänikirjan asema - horjuttaako se jo perinteistä painettua kirjaa ? Minulla on tietysti asiasta oma painava mielipiteeni, mutta kiva kuulla alan ihmisten pohdintoja.
13:15 - Äänikirjojen ja podcastien yhtäläisyyksiä, eroja ja mahdollisuuksia - paneelikeskustelu. Edellisen kanssa samassa paikassa heti perään. Mielenkiintoista.
13:40 - Näytelmä kirjallisuuden lajina ja dramaturgin työnkuva - teatteri on minulle rakas taidelaji ja ajateltuna kirjallisuuden näkökulmasta ? Täydellistä.
15:40 - Ranskalaiset klassikot yhteiskuvassa - totta kai...
16:30 - Nykyajan romanttinen viihdekirjallisuus Suomessa - muutama tosi hyvä on tullut viime vuosina vastaan ja huolimatta genren pienestä kaavamaisuudesta, on joukossa myös vinkeitä poikkeuksia. (Eikä kaavamaisuus tässä kohtaa ole välttämättä huono asia - niin kuin ei vinkeyskään)

Sunnuntai 

Ajetaan Toton kanssa kotiin...

Mitäs te ajattelette käydä katsomassa ja kuuntelemassa Turun Kirjamessuilla ?