Rikos ja rangaistus oli kiehtova, Tohtori Zivago melkein seikkailuromaani. Sota ja rauha sisälsi väsyttävän määrän filosofointia sodasta ja yhteiskunnasta, jonka kahlasin urheasti läpi. Anna Karenina sai minut ärsyyntymään naissukupuolen toimintaan ja päättämään, että minähän en miehen takia ainakaan heittäydy junan alle.
Aina välillä mietin, että näihin pitäisi palata - ainakin Tsehovin näytelmiä olisi mielenkiintoista lukea, kun ne kerran tulevat nykyään niin usein vastaan teatterissa (Kolme sisarta ja nyt viimeksi Lokki, molemmat vuoden sisään). Vielä en ole ryhtynyt tuumasta toimeen, mutta onneksi postiluukusta kolahti kokoelma pohdintaa venäläisten klassikoiden elämänohjeista. Yhteisenä tekijänä näyttäisi olevan, että
"kaikki menee kuitenkin huonosti, mutta siihen pitää vain tottua ja jatkaa tuulta päin."
Pyytämättä saatu arvostelukappale kustantajalta
Viv Groskop on englantilainen venäjänkielen maisteri, toimittaja ja kirjailija (muutaman muun roolin lisäksi). Nuorena hän kuvitteli myös olevansa venäläinen. Siispä kirja on täynnä anekdootteja hänen nuoruuden seikkailuistaan Venäjällä yhdistettynä tietoihin venäläisten kirjailijoiden elämästä. Eikä sovi tietenkään unohtaa myöskään itse klassikkoja, jotka ovat toimineen pohjana elämänohjeille ja niihin liityvien kokemusten kuvaukselle.
Kirjan rakenne toimii loistavasti. Lukija saa viihdyttävässä paketissa tietoa niin klassikkokirjasta, sen kirjoittajasta kuin Groskopin elämästä. Osa-alueet kietoutuvat toisiinsa saumattomaksi paketiksi.
Välillä toki tuntuu kirjoittajan oman elämän anekdoottien ja varsinkin niihin liittyvien sivuhuomautusten osuus pikkuisen egoistiselta ja jopa keinotekoiselta (varsinkin ne yleisölle suunnatut sivuhuomautukset), mutta ne antaa helposti anteeksi kokonaisuuden nautinnollisuuden vuoksi. Klassikkokirjailijoiden elämäkertoihin liittyvät osat puolestaan olivat todella mielenkiintoisia ja ainakin minulle niissä tuli paljon uutta tietoa.
Pitääkö sitten olla venäläiset klassikot luettuina, jos aikoo kirjasta saada jotain irti ? Ei toki. Minä olen lukenut viisi listan yhdestätoista ja yhden olen nähnyt teatteriversiona. Hyvin sain kiinni lopuistakin. Toki oma lukukokemus tuo omanlaisiaan oivalluksia. Esimerkiksi Saatana saapuu Moskovaan sai ihan uuden vivahteen Bulgakovin elämän kuvauksen kautta. Tarinan miltei epätoivoinen pyrkimys hulluuden kautta hauskuuteen kertoo ajan perusteemasta: "On pakko nauraa, jottei itkisi".
Entäs sitten ne elämänohjeet ? No, kerrankin on elämäntapaopas, jonka ohjeet ovat selkeitä, ymmärrettäviä ja usein myös helposti omaksuttavia. "Älä osta olemattomia maaorjia halutessasi rikastua nopeasti" - Jep, check. Helposti. - Toki nuo elämänohjeet ovat monasti myös kovin venäläisiä ja menneiltä ajoilta, mutta eihän se tietenkään vähennä niiden oikeellisuutta....
Minulle Groskopin kirja toimi erityisen hyvin välipaloina, luku kerrallaan. Oli piristävää työpäivän jälkeen istahtaa sohvalle hetkeksi lukemaan. Luvut ovat kompakteja paketteja ruokaa aivoille. Niitä jäi miettimään vielä iltaruoan kokkauksen ajaksi.
Tämä oli kyllä todella mainio. Keveyttä ja tiukkaa asiaa, slaavilaista melankoliaa ja viihdykettä samassa pakkauksessa!
VastaaPoistaJoo, tykkäsin tosi paljon! Siinä oli tiukassa paketissa paljon tietoa ja huvitusta.
PoistaKiitos kirjan esittelystä Minna. Itse asiassa minullakin tämä kirja on yöpöydällä. Olen aloittanut lukemisen, mutta sitten tuli tarve lukea ensin dekkari (Johanna Tuomolan Liekit yössä), eli huomenna jatkuu tämä slaavilaisuuteen tutustuminen. Sen olen jo saanut selville, että kirjassa on mainio rakenne.
VastaaPoistaTämä oli tosiaan mainio tuttavuus.
PoistaLuen tosi harvoin tämän tyylisiä kirjoja, mutta tämän idea kyllä kuulostaa hauskalta. Itse olen tutustunut venäläisiin klassikoihin oikeastaan vasta aikuisiällä, vaihtelevalla innostuksella. Rikos ja rangaistus taitaa jäädä lukematta, menetin toivoni kolmen kesken jääneen yrityksen suhteen. Sen sijaan Idiootti oli hyvä, samoin Anna Kareninastakin pidin. Sota ja rauha pitää vielä joskus ottaa lukuun, samoin Saatana saapuu Moskovaan kiinnostelee.
VastaaPoistaTämä oli itse asiassa tosi viihdyttävä - osittain varmaan juuri sen takia, että siinä sekoitettiin sekä kirjoittajan omaa henkilöhistoriaa että klassikoita ja niiden kirjoittajia.
PoistaMinä luin noita klassikoita nuorena, mutta siinä kävin vähän päinvastoin kuin sinulla. En voinut sietää Anna Kareninaa, mutta Rikos ja rangaistus osoittautui jotenkin kiehtovaksi.
Tämähän kuulostaa aivan mahtavalta paketilta! Mainituista olen lukenut vain Kolme sisarta ja Anna Kareninan, mutta toivoisin että jossain välissä tulisi luettua muitakin venäläisklassikoita. Tästä saisi varmaan käsitystä mikä voisi olla itselle mieleinen!
VastaaPoistaJoo, tässä saa sopivassa paketissa tietoa klassikoista :-)
Poista