 |
| Kuva Yöpöydän kirjat |
Yöpöydän kirjat - blogissa on käynnissä Halloween-lukuhaaste, johon tämäkin myöhäisherännäinen viimein ilmoittautui. Tarkoituksena siis lukea lokakuun aikana teemaan sopivia kirjoja,
"...esimerkiksi teoksia, joissa on noitia, ihmissusia, vampyyreitä, zombeja tai kummituksia,
tarina sijoittuu syksyn tai Halloweenin aikaan, tai kirja aiheuttaa kylmiä väreitä"
Tuon pitäisi olla minulle helppoa, sillä noita teemoja löytyy lukulistaltani yleensä pitkin vuotta. Paitsi, että nyt pitäisi sitten löytää paitsi aikaa myös energiaa kirjojen lukemiseen, mikä viime viikkoina on tuottanut vähän haasteita. Ensimmäinen antibioottikuuri ei vielä purrutkaan salakavalaan poskiontelotulehdukseen - nyt koitetaan, saisiko toinen pöpöt karkuun. Ehkä pitäisi lukea jotain tarpeeksi pelottavaa, että ne saataisiin käpälämäkeen.
Tämä ensimmäineen haasteeseen sopiva kirja tosin ei taida tuota pelottavuus-kriteeriä kovin vahvasti täyttää. Haamuja siitä kyllä löytyy.
Oma ostos Kobosta
Melody siis kuuluu selvännäkijäsukuun, mutta normaalin meediopalvelun sijasta hän on perustanut oman firman, jonka bisnesideana on haamujen karkottaminen sieltä, missä heitä ei haluta. Tällä kertaa toimeksiantajana on amerikkalainen pariskunta, joka on ostanut vanhan linnan - haamuineen. Nämä haamut eivät pidä uusista asukkaista eikä suunnitellusta elokuvaprojektista tule mitään häiritsevien edesmenneiden vuoksi.
Haamut osoittautuvat sirkuksen trapetsitaiteilijoiksi ja tirehtööriksi leijonineen, ja Melodyn tarkoituksena on selvittää, miksi he ovat jääneet kummittelemaan linnaan. Tyrmäävä sisilialaiskaunotar (Melodyn paras ystävä) ja hieman kömpelö nuori mies häärivät apulaisina, haittana puolestaan jaloissa pyörivät kilpaileva meedio (eli ex poikaystävä assistentteineen) sekä skeptinen, mutta tyrmäävä reportteri.
Yep, kyseessä on kevyttä ja hötöä, mutta toisaalta ihan herttainen tarina kummituksista ja erilaisuudesta. Tosin täytyy myöntää, että kirja meinasi jäädä minulta parissa kohtaa kesken. Ei niinkään varsinaisen juonen vuoksi, vaan siksi, että päähenkilö oikeasti päästeli suustaan sellaisia sammakoita, että edes myötähäpeää ei enää voinut tuntea. Lähinnä mielessä oli lievä ärtymys kirjailijaa kohtaan päälleliimattujen komediapalojen vuoksi.
Ei siis todellakaan mitään suurta kirjallisuutta, mutta sarjassa ihan ok. Sopi hyvin minun keskittymiskyvylleni lääkekuurilla, sekä tietysti Halloween-haasteeseen.
Melody siis kuuluu selvännäkijäsukuun, mutta normaalin meediopalvelun sijasta hän on perustanut oman firman, jonka bisnesideana on haamujen karkottaminen sieltä, missä heitä ei haluta. Tällä kertaa toimeksiantajana on amerikkalainen pariskunta, joka on ostanut vanhan linnan - haamuineen. Nämä haamut eivät pidä uusista asukkaista eikä suunnitellusta elokuvaprojektista tule mitään häiritsevien edesmenneiden vuoksi.
Haamut osoittautuvat sirkuksen trapetsitaiteilijoiksi ja tirehtööriksi leijonineen, ja Melodyn tarkoituksena on selvittää, miksi he ovat jääneet kummittelemaan linnaan. Tyrmäävä sisilialaiskaunotar (Melodyn paras ystävä) ja hieman kömpelö nuori mies häärivät apulaisina, haittana puolestaan jaloissa pyörivät kilpaileva meedio (eli ex poikaystävä assistentteineen) sekä skeptinen, mutta tyrmäävä reportteri.
Yep, kyseessä on kevyttä ja hötöä, mutta toisaalta ihan herttainen tarina kummituksista ja erilaisuudesta. Tosin täytyy myöntää, että kirja meinasi jäädä minulta parissa kohtaa kesken. Ei niinkään varsinaisen juonen vuoksi, vaan siksi, että päähenkilö oikeasti päästeli suustaan sellaisia sammakoita, että edes myötähäpeää ei enää voinut tuntea. Lähinnä mielessä oli lievä ärtymys kirjailijaa kohtaan päälleliimattujen komediapalojen vuoksi.
Ei siis todellakaan mitään suurta kirjallisuutta, mutta sarjassa ihan ok. Sopi hyvin minun keskittymiskyvylleni lääkekuurilla, sekä tietysti Halloween-haasteeseen.
Toivottavasti poskiontelot voivat jo paremmin! Puolisollani on ollut helmikuulta(!) alkaen sama vaiva, saa aina vaan uuden nenäsuihkeen/pillerin/antibioottikuurin lääkäriltä. Alkaa olla jo jaksaminen vähissä molemmilla kroonistuneen vaivan hoitamisessa.
VastaaPoistaOlo on parempi, kiitos, mutta vähän pelkään, ettei tämä vielä ollut tässä... ajattelin odottaa ensi viikkoon ja katsoa paheneeko vai olisiko suunta parempaan.
PoistaKauhean sitkeitä nämä nykyään. Toivottavasti puolisosi voi pian paremmin.
Saman olen huomannut, siis kuinka monella tutulla on nyt sama vaiva ja kuinka sitkeä on hoitaa pois. Puoliso kävi tänään punktioitavana ja sai (taas) uuden antibioottikuurin. Jospa nyt lähtisi poskiontelo viimein parantumaan. Onneksi ei ollut polyyppejä, kun niitäkin epäiltiin. Parempaa terveyttä sinullekin!
PoistaJoo, tosi ärsyttäviä ja pitkiä juttuja nämä nykyään... Toivottavasti menee ohi antibiooteilla.
Poista