Kuukauden keittokirja: Juhlaruokakirja

Siitä on muutama viikko aikaa, kun vietimme Peggyn Juhlaruokakirjan julkkareita. Ihan pakko oli sinne minunkin päästä, vaikka seuraavana päivänä sitten piti itse järjestää keskimmäisen rippijuhlat. Olisi ollut Peggyn Juhlaruokakirjasta hyötyä niitäkin tarjoiluja pähkäillessä, mutta onneksi nyt voin halutessani selailla muhkeaa kirjaa inspiraatiota etsiessäni.

Juhlaruokakirja myös herätti huomiota juhlissa sillä jätin sen tarkoituksella sohvapöydälle näytille ja selailtavaksi. Taisi useampikin vieras todeta toivovansa opusta viimeistään joulupukilta, enkä yhtään ihmettele sillä värikkäät kuvat houkuttelevat. Lisäksi reseptit ovat mutkattomia, eivätkä näytä siltä, että aiheuttaisivat hermoromahdusta kiireisemmällekään emännälle (tai isännälle). Tämä on suurta plussaa kaikkien juhlien järjestelyssä.

Peggy Thomas: Juhlaruokakirja 
Julkkareista kirjoittajalta 

Kaikkiaan kirja näyttää siltä, että sitä tulee todennäköisesti selailtua, vaikkei olisi juhlia edes tiedossa. Aina löytyy jotain juhlan aihetta, viimeistään herkkureseptin vilkutellessa kirjasta ja kirja on täynnä ehdotuksia juhlateemoiksi - unohtamatta tietenkään Englanti-vibaa eli iltapäiväteetä. (Ne skonssit on pakko kokeilla...)

Muutama on kirjan herkuista jo päätynyt maisteltavaksikin.

Ensin katselin Dungeons & Dragons pelin pyörteissä nauravia teinejä ja totesin heidän selvästi kaipaavan jotain aurinkoista ja jotain mustaa lokakuun alun kunniaksi. Siispä selasin Juhlaruokakirjan Halloweenin kohdalle ja pistin tulille paahdetun kurpitsakeiton ja jälkkäriksi lakumutakakkua.

"Tää on oikeestaan ihan yllättävänkin hyvää", 

totesi yksi ensimmäistä kertaa eläessään kurpitsakeittoa maistava pelaaja 

ja otti toisenkin lautasellisen. 

Mutakakun kanssa minulla kävi vähän köpelösti sillä erilainen vuoka ja ärtsy uuni saivat kakun kypsymään hieman liikaa. Maistui se kuitenkin. 

Itsekin toki herkkuja maistelin ja ne lunastivat lupauksensa. Pienellä kookosermatujauksella pyöristetty kurpitsakeitto oli tosiaan herkullista ja kakussa löi lakritsi juuri oikealla tavalla takapotkua. Tullaan tekemään uudelleenkin - eikä ollut vaikeaa - eikä tosiaankaan vienyt koko päivää - eikä myöskään tuhonnut lompakkoa. 

Toisen kerran käännyin kirjan puoleen vähemmän juhlavissa merkeissä, enemmänkin oli kyse epätoivoisesta tarpeesta. Äitini nimittäin lykkäsi minulle satoisan omenapuunsa loput hedelmät - sekä kylmäkassillisen verran omenahilloa. 

Siinä minä sitten mietin, miten ihmeessä jättilastin omenoita saisi kulumaan sillä omenahilloakin oli jo yli oman tarpeen. 

Sitten muistin Peggyn kirjan syötävien joululahjojen osion ja tuumin kuivattujen omenoiden todennäköisesti maistuvan hyviltä myös lokakuussa. 

Niin ne maistuvatkin ja omenalaatikko on pikkuhiljaa tyhjentynyt. En tosin laittanut kanelia, mutta ihan näinkin nämä ovat ihan karkkia. 

"Näissä on jotenkin sellainen koukuttava koostumus", totesi esikoinen jäädessään kiinni (taas kerran) käsi omenapurkissa.

 Eikä kyseessä taaskaan ole varsinaisesti työläs ohje. Omenoista kairalla siemenkota pois, mandoliinilla siivuiksi ja kahdella pellillä leivinpaperin päällä uuniin pariksi tunniksi 70 asteeseen. Kiepsautetaan siivut ympäri ja laitetaan takaisin uunin vielä toiseksi pariksi tunniksi... 

Juhlaruokakirja siis on jo osoittautunut erittäin käyttökelpoiseksi ja meillä taidetaan viettää Halloween juhliakin vähän eri osioista reseptejä soveltaen. Tämä on Peggyltä jo toinen kirja tänä vuonna, joten hatunnosto hurjasta työtahdista. Hienoja opuksia molemmat!