Makumuistoja, muistojen makuja...

 
Maut ovat kuin musiikki. Siinä missä tietty kappale vie mukanaan muistojen hetkeen, myös makujen kanssa voi matkustaa ajassa. Näin vuoden lopussa (ja tiettyyn ikään tullessa) ajatukset kulkeutuvat automaattisesti sekä menneeseen että tulevaan. Tässä lyhyt katsaus herkkuihin ja niihin liittyviin muistoihin. Mielelläni kuulisin myös, millaisia makumuistoja teillä muilla on ?

Lapsena ei mikään ollut niin suurta herkkua kuin lusikkaleivät, varsinkin äidin tekeminä. Niitä kävin salaa varastamassa kaapista ja kinusin joka aterian päätteeksi jälkkäriksi tai iltapäivän välipalaksi. Kyläillessä äiti aina varoitti ottamaan vain yhden joka lajia ja valvoi tarkasti ohjeen toteutumista. Kahvihetkien päätteeksi kummitätini  nappasi joka kerta pöydältä lusikkaleipälautasen ja tyhjensi sen asetilleni äidin selän takana. Luulenpa äidin kulmien rypistyksen takana kareilleen lempeän hymyn hänen katsellessaan sokeristen herkkujen nopeaa katoamista. Tässä kirjoittaessa edessäni on lautanen, jolla on jäljellä enää muutama sokerimurunen. Arvatkaapa, mitä herkkua sain äidiltä joulutuomiseksi?

Ehdin jo kehumaan Facebookin ja G+:n puolella isännän riiuuherkkua. Sitä hän tarjosi kämpillään opiskelijapäivällisillä, joiden ainoa tarkoitus oli kuulemma saada yhden suomalaisen vaihto-oppilaan huomio. Näin melkein parikymmentä vuotta myöhemmin täytyy todeta, että hyvin toimi. Samalla sain lisäyksen lempiruokieni listaan ja listalla tuo on pysynyt näihin päiviin saakka.

Opiskelija-ajat ja Calvados-tilkka vievät mukanaan parvekkeelle. Rahat olivat tiukalla, mutta silti kokattiin ja syötiin niin hyvin kuin mahdollista. Aterian jälkeen ei lähdetty baarikierrokselle (lompakko tyhjänä ;-) vaan istuttiin parvekkeelle ihailemaan auringonlaskua pienen digestiivin kera. Toisinaan kaipaan pois rivitalosta ihan vain saadakseni takaisin nuo taianomaiset hetket.

Calvadosiin liittyy myös matkamuisto. Isännän vanhemmat olivat saaneet lahjaksi pullollisen jo ennen II maailmansotaa valmistettua omenajuomaa. Normandialainen maanviljelijä oli päättänyt, että hänen Calvadosiaan eivät saksalaiset joisi. Niinpä hän piilotti koko varastonsa kaivamalla sen talonsa puutarhaan mullan alle. Onnen kaupalla pullot välttivät niin janoiset saksalaiset kuin Liittoutuneiden pommitkin. Koko varasto kaivettiin ehjänä esiin rauhan tultua. Mekin saimme maistaa pienet tilkat tuota historiallista juomaa. Olihan se aika tujua, mutta vielä siitä saattoi tunnistaa omenan häivähdyksen. Eikä mikään voita jännittävän tarinan tuomaa makulisää.

Näitä muistoja riittäisi varmaan loputtomiin, mutta tässä viimeiseksi vielä elämäni paras jälkiruoka. Sen nautin ensimmäisenä hääpäivänäni jo edesmenneessaä Alexander Nevski-ravintolassa Helsingissä. Koko ateria oli herkullinen, tarjoilija juuri oikealla tavalla asiakkaansa huomioiva ja seura tietysti parasta maailmassa. Olimme olleet elokuvissa ennen päivällistä. Nyt minä yhdistän mielessäni ikuisesti Shrekin ja maailman parhaan vadelma - crème bruléen...

Näiden muisteloiden myötä haluan toivottaa teille kaikille

Kun viinikaappi ei riitä...

Mistä säilytystilaa ? 

Kun viiniharrastus laajenee osta-ja-käytä-periaatteesta säilytyksen puolelle, käy kotiin hankittu viinikaappi nopeasti liian pieneksi. Meillä kävi niin, ettei muuton jälkeen koko viinikaappia enää edes kotoa löytynyt. Koska isännällä kuitenkin on säilytettäviä viinejä jonkin verran, niin jokin ratkaisu piti keksiä.

Toimivaksi vaihtoehdoksi on osoittautunut viinikellariosuuden hankkiminen. Varsinkin pääkaupunkiseudulla on useampia toimivia viinikellareita, joista saa korvausta vastaan (joko vuokraa tai osakkeen ostoa) käyttöönsä kaapin oikeassa lämpötilassa pidettävästä kellaritilasta. Useimmilla kellareilla on lisäksi maistelutiloja ja juhlatiloja jäsenten käytettävissä.

Onhan sinne kellariin jonkin verran matkaa kotoa, mutta eipä siellä nyt ihan joka päivä tarvitse käydäkään. Ensinnäkin, meillä ei juoda viiniä joka päivä ja toiseksi, kellarissa olevista viineistä suurin osa tulee odottamaan vielä muutaman vuoden ennen kuin ovat käytettävissä.

Keittiön viinivarasto toimii ihan huoneenlämmössä. Kierto on sen verran nopeaa, etteivät viinit ehdi lämpötilasta kärsimään. Pikkupulloja viiniä lorautellaan meillä keittoihin, patoihin, risottoihin ja kastikkeisiin muutaman kerran viikossa.

Helsingissä kellaritilaa tarjoavat esimerkiksi seuraavat :
- Oy Winecellars Ab
- Ruttopuiston viinikellari 
- Classic Wine Cellars
- Vinoteekki Oy

Lisäksi esim. Carelia-ravintola vuokraa hyllytilaa omasta viinikellaristaan.



Mistä viinikaapille sisältöä ? 

Miten niitä säilytettäviä viinejä sitten kertyy yli kotikaapillisen verran ? Ei, emme tyhjennä Alkon varastoja vaan isäntä harrastaa ns. Primeurs-ostoja. Ne tarkoittavat sitä, että viini varataan jo ennen kuin se on edes pullotettu. Sitten odotetaan varsinaista toimitusta pari vuotta. Yleensä ostettavat viinit ovat säilytettäviä, mikä tarkoittaa sitä, että taas odotetaan useampi vuosi ennen kuin pullo avataan ja sisältö nautitaan - tai sitten syljetään pois suusta. Primeurs -viinien osto on nimittäin kannattavaa eli hinta normaalia halvempaa juuri siksi, ettei viinin lopputuloksesta ole ostovaiheessa vielä mitään takeita. Onhan koko pullotus- ja säilytysprosessi vielä edessä.

Juomakelvottoman viinin saamisen riski on kuitenkin aika pieni, kun pidättäytyy tunnettujen viinitilojen takuumerkeissä. Eri vuosikertojen väliset laatuerot ovat tietysti sitten ihan asia erikseen. Tällaiselle perusharrastajalle ovat viinit kelvanneet ihan hyvin kotikäyttöön ainakin toistaiseksi. Ensimmäisiä on päästy avaamaan ja maistelemaan parina viime vuotena ja ne ovat olleet hyvinkin odotuksen arvoisia.

Maailmalla sijoittajat ostavat primeurs-viinejä ihan tosimielellä. Omaan, suhteellisen pieneen käyttöön tarvittavia määriä ei rikastumisen toivossa kuitenkaan kannata ostaa ja säilyttää. Viinien arvo on ostohetken ja juomishetken välillä keskimäärin vähintään tuplaantunut. Alkosta juotavaksi ostettava viinipullo maksaisi siis tuplasti sen, mitä primeurs-ostona. (Siis, jos nyt kyseistä viiniä Alkosta edes saisi - useimmiten ei) Mikäli mukaan kuitenkin laskee viinien hakumatkat ja viinikellarin kustannukset, niin hintaero on äkkiä kulutettu.

Suomessa asuvalle verotus tuottaa omanlaisiaan haasteita. Viimeksi, kun pähkäilimme parasta tapaa tuoda viinit Suomeen, vaihtoehtoja oli tasan kaksi.

1. maksaa ylenpalttiset verot, mikäli viinit kuljetetaan jonkun toisen toimesta kotiovelle (tai tässä tapauksessa kellarin ovelle) 
2. käydä itse hakemassa viinit maan rajojen ulkopuolelta

Siis, jos joku olisi tuonut viinit vaikka Tallinnaan saakka, niin ne olisi sitten voinut hakea sieltä itse ilman veroja. Me päädyimme siihen, että isäntä ajoi koko matkan Ranskaan siellä olevaan säilytyspaikkaamme ja toi autolastillisen kerralla kotiin.

Nyt Ranskaan on taas kertynyt iso pino viinilaatikoita, jotka pitäisi saada kellariin. Sama pähkäily siis on edessä tänä keväänä. Toivon vain, että verotuksen säännöt olisivat hiukan järkiperäistyneet tässä välillä... Palataan selvittelyn lopputulokseen sitten joskus huhtikuussa. 

Kyseessä ei siis tosiaankaan ole bisnes vaan harrastus. Tietysti toisinaan voi taputtaa miestä selkään ja onnitella viinin hinnan moninkertaistuttua, mutta suurin ilo lienee kellarin valikoiman suunnittelussa ja kypsymisen seuraamisessa, maistamisen riemusta puhumattakaan. Samalla myös varmistaa omien suosikkiensa saatavuuden Alkon ostopolitiikasta riippumatta.

Isännän "mustaan vihkoon" eivät muut saa koskea. Siihen on listattu kaikki ostetut viinit vuosikertoineen ja milloin ne ovat juotavilla.Vihon kuluneet kannet myös kertovat siitä, että listaa käydään säännöllisesti läpi - varsinkin kun suunnitellaan uusia hankintoja. Viimeksi tilattiin nuorimmaisen syntymävuoden viinejä 18-vuotissynttärien tarjoiluja silmällä pitäen. Vanhempien poikien "vuosikertaviinit" jo kypsyvät kellarissa.

Primeurs -viinejä voi ostaa esim. netin kautta tukkureilta tai osuuskunnilta suoraan. Sattuneesta syystä, meillä ostaminen on keskittynyt Ranskaan ja pääasiassa ranskalaisiin viineihin.Wine and Co palvelu on toiminut ihan hyvin. He tosin toimittavat vain tiettyihin maihin, eikä Suomi toistaiseksi ole listalla - todennäköisesti sekä määrien pienuuden että verotuksen takia.

Steampunk Chronicles : The Strange Case of Finley Jayne

Steampunk -tyyli käsittääkseni kuvaa yleensä 1800-luvun lopun viktoriaanista Englantia, jossa erilaiset automaatit ja muut tekniset ihmeet ovat eri tasolla kuin olemme historiankirjoista tottuneet lukemaan. Tekniikan ihmeet sitten vaikuttavat sekä yksilöiden että yhteiskunnan toimintaan.


The Parasol Protectorate -sarja selitti teknologisen kehittyneisyyden johtuvan ihmissusien ja vampyyrien osallistumisesta yhteiskunnan elämään. Heillä kun on oletettavasti ikuisuus aikaa tehdä tutkimuksia ja viedä niitä eteenpäin. Kady Crossin The Steampunk Chronicles ei varsinaisesti selittele automaattien eli jonkunlaisten robottimaisten koneiden ja muiden tekniikan ihmeiden olemassaoloa, vaan ensimmäinen osa keskittyy lähinnä päähenkilön luonteen ja muiden piirteiden kuvaamiseen. Täysin ilman yliluonnollista ulottuvuutta ei tässäkään selvitä, sillä Finley on väkivahva nuori tyttö, joka kokee sisällään asuvan "toisen" ottavan välillä ohjat käsiinsä, yleensä sillä seurauksella, että Finley joutuu vaikeuksiin motattuaan mielestään epäoikeudenmukaisesti käyttäytyvää henkilöä.

Tässä esittelyjaksossa Finley päätyy juuri kihlautuneen nuoren tytön seuraksi. Tehtäviin kuuluu osallistuminen erilaisiin sosiaalisiin tilaisuuksiin.Vähitellen Finley huomaa, että odotuksena on myös tytön pelastaminen, mutta miltä ? Ajan kuluessa sulhaskandidaatista paljastuu, mitä omituisempia asioita ja Finley päättää pyytää jatkossa muuta kuin Frankensteinin iltalukemisekseen.

Kirja on sen verran lyhyt, että kovin syvällistä yhteiskuntakuvausta tai edes monimutkaista juonta ei keritä kehittelemään. Ihan mielenkiintoiselta kuulostavat kuitenkin pihavartijana kulkeva aseistettu automaatti tai Hyde Parkissa sekä normaalihevosilla että koneratsuilla kirmaava yhteiskunnan kerma. Myös 16-vuotiaan tytön sisällä asuva "toinen" on ajatuksena kutkuttava - noinkohan varttumisen kokevat monet "normaalitkin" teinit ?

Seuraavat sarjan osat ovat jo Kobossa odottamassa joululoman suvantohetkiä. Luulisin niiden olevan sopivan kevyttä viihdettä, mutta kuitenkin sen verran mielenkiintoisessa paketissa, että niistäkin jaksaa viehättyä. Toisessa osassa yhtenä teemana ovat myöskin ihmisten kontrollista karkaavat koneet... saapi nähdä, mitä siitä saadaan irti.

Steampunk on täällä Blogistaniassa ollut viime aikoina aika pinnalla - suureksi osaksi suomalaisen "Steampunk - koneita ja korsetteja" - kirjan ansiosta. Minulla on tuokin odottamassa, joten kovin viktoriaanisissa maisemissa vietetään loppuvuotta. Tuosta kirjasta ovat kirjoittaneet esim. Jori Kaiken voi lukea -blogissa ja Kirsi Kirsin kirjanurkassa.

Taustapeili 2012

Se on sitten taas vuosi melkein ohi ja edessä seuraava uusine haasteineen ja iloineen. Tämä vuosi onkin ollut melkoisen tapahtumarikas, niin blogielämässä kuin sen ulkopuolella.

Kun katson blogivuotta 2012 taaksepäin, niin mieleen tulee muutama juttu :

• "Ja kaikkea muuta" laajensi kirjojen ja muun yleisen ajanvietteen aihealuetta vanhaan tuttuun tapaan kyökin puolelle. Palasin vuoden aikana vanhan rakkauden eli ruoanlaiton ja ruokabloggauksen pariin. Kukaan ei vielä ole niin sanotusti vetänyt hernettä nenään, joten linja jatkunee samanlaisena. Kirjatoukka touhuaa keittiössä ja ihmettelee maailmanmenoa. 

•  Aihealueen laajenemisen myötä myös blogin päivitystahti on hiukan kiihtynyt. Edes hoitovapaalta töihin meneminen syksyllä ei ole tahtia haitannut. Tämä tietysti johtuu osittain siitä, että vaikka kirjoja ehtii lukemaan vähemmän, niin joka päivä on syötävä. Blogattavaa riittää. 

• Blogissa alkoi parikin uutta juttu-sarjaa. "Lempileipiä" kerää yhteen suosikkireseptejäni erilaisista leivistä. Ainakin nyt niin kauan, kun uusia reseptejä riittää. "Ruokaa romaaneista"-sarjaan inspiroiduin mahdollisuudesta yhdistää kaksi rakkautta eli kirjallisuus ja kokkaaminen. Monet kirjat assosioituvat ainakin minulla ruokaan, joko sisältönsä tai lukuhetken tilanteen mukaan. Näistä assosiaatioista olisi tarkoitus kirjoittaa. Katsotaan, mitä tulee taas ensi vuonna vastaan. Lisäksi pihisteltiin innokkaasti marraskuussa ja tarvetta taitaa pihistelylle ilmetä ihan uudella tavalla ensi vuonnakin.

• "Ja kaikkea muuta" aloitti sosiaalisen median dynamiikan testaamisen ilmaantumalla sekä Facebookiin että Google+-palveluun. Tervetuloa mukaan sinnekin puolelle. Sisältöä olisi tarkoitus jatkossa kehittää jokaiseen kanavaan sopivaksi.

•  Kirjavuodesta teen vielä ihan oman taustapeili-bloggauksen, mutta sanottakoon, että olen lukenut paljon verrattuna moneen muuhun vuoteen. Siitä kiitos kaikille bloggarikollegoille, joiden arviot ovat innostaneet monen hyvän ja kiinnostavan kirjan pariin. 

• Blogin kävijämäärät ovat kasvaneet tasaisesti varsinkin loppuvuodesta. Tervetuloa kaikki uudet ja vanhat lukijat. Toivottavasti viihdytte täällä jatkossakin. 

Virtuaalielämän ulkopuolellakin on moni asia muuttunut tai muuttumassa. Hoitovapaalta töihinpaluu jo mainittiinkin. Siihen liittyy nuorimmaisen aloitus tarhassa ja sen myötä tulleet muutokset. Itse poikakin on kasvanut ja kehittynyt siellä toisten keskellä ihan hurjaa vauhtia. Meillä ei tosiaankaan ole enää vauvaa vaan supertouhukas pikkumies.

Isompien poikien kanssa aloitin perhekaraten. Äiti ja pojat ovat kaikki peruskurssin jälkeen nyt ylpeitä keltaisen vyön karatekoja ;-)

Töihin liittyy myös tulevaa muutosta, sillä työpaikan YT-neuvottelujen seurauksena olen näillä näkymin vapailla markkinoilla heti vuoden alusta. Seison siis ajankohtaan sopivasti tienristeyksessä. Nyt pitäisi vielä valita, mihin suuntaan sitä oikein lähtisi tarpomaan ja yrittämään eteenpäin.

Oli suunta sitten mikä tahansa, niin yksi asia on varma. Edessä on mielenkiintoisia haasteita ja innostavia bloggausaiheita.

Ennen  vauhdin kiihtymistä, on kuitenkin aika rauhoittua viettämään lomaa perheen parissa, ja tietysti teidän blogiystävieni. Mielessä on jo muutama herkku, jotka aion jakaa kanssanne ja joululomahan on perinteisesti todellista kirja-aikaa...

Kirjanlukuherkkuja

Oikeastaan näitä ei pitäisi syödä lukiessa, kun tomusokeri tahrii, mutta kaipa sitä joululomalla saa vähän joustaa ... kunhan lapset eivät näe ja ota esimerkkiä.

Näitä tehdään meillä vuoden viimeisinä viikkoina, yleensä useampaan kertaan. Täyteläisen pähkinäistä ja tahmeaa herkku ei tämä äiti voi vastustaa. Onneksi leivos on sen verran tymäkkää tavaraa, etten edes minä saa syötyä kuin yhden kerrallaan.

 

Pienet pähkinäpiiraat 

 n. 12 kpl

5 1/2 dl vehnäjauhoja

1 tl kanelia

2 rkl sokeria

ripaus suolaa

150g voita

5 rkl kylmää vettä 

Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää rasva ja nypi seos murumaiseksi. Lisää vesi ja sekoita nopeasti tasaiseksi. Anna jähmettyä kelmuun käärittynä jääkaapissa puolisen tuntia. 

täyte : 

1 iso kananmuna

3/4 dl ruokokidesokeria

ripaus suolaa

25g voita sulatettuna

1 dl siirappia

1 1/2 dl pekaani-, saksan- , hasselpähkinärouhetta tai mantelirouhetta - tai joitain näistä sekaisin

(halutessaan voi lisätä myös ruokalusikallisen kaakaojauhetta ja tilkan rommia) 

Kauli taikina ohueksi levyksi. Ota siitä muotilla 12 pyörylää ja paina ne muffinipellin voideltuihin syvennyksiin. Sekoita täyte ja jaa pohjien päälle. 

Paista 200 asteessa n. 20 minuuttia. 

Anna jäähtyä ja ripottele päälle tomusokeria. 

Tämä on näiden rustiikkiversio. Hienompaan versioon voi sitten taiteilla vielä taikinasta tähdet leivosten päälle ja voidella ne munalla ennen uuniin laittamista. Tällä kertaa ei energia riittänyt ihan niin pitkälle.

Rauhaisaa joulua

Tumman metsän polunreunaa, 

helminauha koristaa, 

jalanjäljet pikkutontun, 

lumeen piirtyy uudet joutuin,

 narskuu alla huopikkaan.

Marssiessaan miettii, kuinka aikoinaan

joulu oikein alkoikaan. 

Kun kirkkaan tähden yllään näki,

Betlehemin koko väki,

syntyessä kuninkaan.

RAUHAISAA JOULUA KAIKILLE !

Minä tein sen !

  

Eli sain kuin sainkin TBR100 listaukseni tehtyä ennen vuoden loppua. Yksi itselle asetettu haaste siis on suoritettu.

Tarkoituksenahan oli saada lista valmiiksi tämän vuoden loppuun mennessä. Tämä osoittautui yllättävän hankalaksi. Ei siksi, etteikö maailmassa hyvää lukemista riittäisi, vaan siksi, etten millään muista nimiä. Onneksi täältä Blogistaniasta löytyy huimasti ihania kanssabloggareita, jotka ovat lukeneet ahkerasti ja postailleet hyvistä kirjoista. Tämän listan muotoutuminen on vain ja ainoastaan teidän ansiotanne. Kiitos.

Nyt sitten enää pitää lukea listalla olevat kirjat. Vähän olen jo aloitellut, joten ehkäpä sitä voisi asettaa haasteeksi tuollaiset 25 listalla olevaa kirjaa minimissään ? Miltäs kuulostaisi ? Se tarkoittaisi, että vuoden 2013 lopussa olen lukenut 40 listalla olevista kirjoista. Itseni tuntien tulen lukemaan muutakin kuin kurinalaisesti listalta, joten siinä mielessä voisi hyvinkin olla 25 sopiva määrä. Siis olettaen, että pystyn lukemaan sellaista kirjan viikkotahtia. 

Ai niin, sitten se lista. Tarkkasilmäinen huomaa, että vähän huijasin viimeisen kohdalla, mutta se johtuu vain ja ainoastaan siitä, että ehdokkaita olisi ollut useampia. Ehkäpä numero 100 voi nyt sitten edustaa niitä kaikkia muita listan ulkopuolelta luettavia. Lisälistalle voi vinkata ehdokkaita :-)

Lukemisen edistymistä voivat halukkaat seurata täältä.

1) Murakami : Norwegian Wood
2) Murakami : 1Q84
3) Deborah Harkness : Shadow of Night
4) Hustvedt : Kaikki mitä rakastin
5) Mika Waltari : Sinuhe egyptiläinen (taas kerran, vuosien tauon jälkeen)
6) Calvino : Paroni puussa
7) Lionel Shriver : Jonnekin pois
8) Caroline P. Murphy : Isabella de'Medici - the Life and Tragic End of Renaissance Princess
9) John Milton : Paradise Lost

10) Jean d'Ormesson : Le vent du soir

11) Karen Armstrong : The Battle for God (uskonnonhistoriaa - mies kehui Armstrongin kirjoja erittäin mielenkiintoisiksi)
12) Yashar Kemal : Haukkani Memed (sarjassa paluu nuoruuden suosikkien pariin)
13) Ursula LeGuin : Maameren tarinat
14) Henning Mankell : Pyramidi (ja muita vielä lukematta olevia Wallander-kirjoja)
15) Gabriel Garcia Marquez : Sadan vuoden yksinäisyys
16) Katja Kettu : Kätilö (Blogistanian Finlandia 2011)
17) Merete Mazzarella : Juhlista kotiin
18) Tuomas Kyrö : Kerjäläinen ja jänis
19) Marja Leena Virtanen : Kirjeitä kiven alle
20) Sofi Oksanen : Puhdistus
21) Sarah Waters : Vieras kartanossa (Blogistanian Globalia 2011)

Maaliskuun lopun ja huhtikuun satoa...

22)Marguerite Yourcenar : Qui n'a pas son Minotaure ? (Ihan vaan siksi, että olen rakastanut kirjailijan jokaista muuta lukemaani teosta)
23) C.J.Sansom : Musta tuli
24) Mihail Bulgakov : Saatana saapuu Moskovaan
25) Umberto Eco : Ruusun nimi (taas kerran, pitää koittaa onko se tosiaan niin hyvä kuin muistan)
26) Gaute Heivoll : Etten palaisi tuhkaksi
27) Tuomas Kyrö : Mielensäpahoittaja (vaikka tuo äänikirja tuosta - on odottanut jo vuoden...)
28) Bo Carpelan : Alkutuuli
29) Mrs Stephen Fry : Mrs Fry's Diary
30) Virginia Woolf : The Waves
31) Paulo Coelho : The Witch of Portobello
32) Riikka Pulkkinen : Totta
33) Johanna Sinisalo : Ennen päivänlaskua ei voi
34) Walter Isaacson : Steve Jobs
35) Stieg Larsson : Millenium-trilogia
36) Carol Shields : Ruohonvihreää
37) Emily Bronte : Wuthering Heights
38) Peter Hoeg : Norsunhoitajien lapset
39) Katherine Pancol : Krokotiilin keltaiset silmät
40) David Foenkinos : Nainen, jonka nimi on Nathalie
41) Jennifer Egan : The Keep
42) J.S.Meresmaa : Mifongin perintö

Toukokuussa listattua :
43) Marja Leena Virtanen : Aida
44) Kate Morton : Paluu Rivertoniin
45) Susan Hill : Howards End is on the Landing - A Year of Reading from Home

Kesän aikana listattua :
46) Camilla Läckberg : Merenneito
47) Aili Somersalo : Mestaritontun seikkailut
48 ) C.J.Sansom : Revelation
49) Carole Martinez : Du domaine des murmures
50) William Goldman : The Princess Bride
51) Susan Cooper : Pimeä nousee

Syksyn satoa :
52) Richard C. Morais : Herkullinen elämä
53) Julian Barnes : Flaubert's Parrot
54) E.M.Forster : Howard's End
55) Liz Williams : Aavekauppiaan tytär
56) Tuula Levo : Neiti Soldan (osana lukudiplomi-haastetta)
57) Gail Carriger : Soulless
58) Peter James : Kuoleman kanssa ei kujeilla (Dead Simple )
59) Simone Berteaut : Piaf : Jumalani kuinka olen elänyt
60) A.S.Byatt : Pieni musta kirja

Marras-joulukuun viimeinen rykäisy - tässähän tulee kamala kiire
61) Katri Lipson : Kosmonautti
62) Lidia Tsukovskaja : Vajoaminen
63) Terry Pratchett : Magian väri
64) Sarah Winman : Kani nimeltä Jumala
65) Alan Hollinghurst : Vieraan lapsi
66) Merete Mazzarella : Ainoat todelliset asiat
67) Marian Keyes : The Mystery of Mercy Close
68) Katri Lipson : Jäätelökauppias
69) Pasi Ilmari Jääskeläinen : Harjukaupungin salakäytävät
70) Turkka Hautala : Paluu
71) Jussi Valtonen : Siipien kantamat
72) Reidan Palmgren : Lentämisen alkeet
73) Riku Korhonen : Nuku lähelläni
74) Juha Itkonen : Kohta
75) Jennifer Vanderbes : Strangers at the Feast
76) Ulla-Lena Lundberg : Jää (Finlandia 2012, mutta oli lukulistalla jo ennen palkintoa)
77) Saara Henriksson :  Linnunpaino
78) Annukka Salama : Käärmeenlumooja (Blogistanian Kuopus 2012, ja tämäkin oli listalla jo ennen palkintoa)
79) Asko Jaakonaho : Onnemme tiellä
80) Kari Enqvist : Uskomaton matka uskovien maailmaan
81)Linn Ullmann : Aarteemme kallis
82) Irja Sinivaara : Sinisiin ilmoihin
83)Emmi Itäranta : Teemestarin kirja
84) Jennifer Lee Carrell : Shakespearen  salaisuus (kun kaikki Shakespeareen liittyvä on kiinnostavaa)
85)Sirpa Kähkönen : Mustat morsiamet
86) Mia Vänskä : Musta kuu
87) Herman Koch : Illallinen
88) Elif Shafak : Kirottu Istanbul
89)Andrea Maria Schenkel :Hiljainen kylä
90) Patrakova Inna : Kultahammas
91)Kristina Carlson : Herra Darwining puutarhuri
92)Orson Scott Card : Ender's Game
93)Robert McLiam Wilson : Eureka Street Belfast
94) Jenny Kangasvuo : Sudenveri
95)Helena Waris : Pohjankontu-trilogia
96) Katri Alatalo : Karnin labyrintti
97) Anthony Horowitz : House of Silk
98) Salman Rushdie : Saatanalliset säkeet
99) Pekka Hiltunen : Sysipimeä
100) ????????? ne kaikki muut ihanat luettavat, joita jäi jäljelle ainakin toiset sata...

Copycat juhlii voitaikinavohveleilla

Niin hyviä ideoita täältä Blogistaniasta löytyy, ettei voi kuin pistää pienet tarjoilut pystyyn ja kutsua käymään sellaisen ystävän lapsineen, jota ei ole nähnyt melkein koko syksynä. Ehdittiin sentään vielä ennen joulua.

Herkku ja koukku - blogista se alkoi ja jatkui sitten Sillä sipulissa. Copycat innostui ja kaivoi vuosia kaapin pohjalla lojuneen vohveliraudan esille, sekoitti lohikreemin, nosti pöytään muitakin tilpehöörejä ja pisti toimeksi. Ja kyllä kannatti. On kuulkaas erinomainen oivallus tuo voitakinan käyttö. Lopputuloksena on ihanan rapeita vohveleita eikä edes tarvitse tuskailla juoksevan taikinan sottaavuuden kanssa. Tästä oli erityisesti iloa, kun paistomestarina toimi esikoinen 10v.

Kiitokset siis ideasta. Meillä mentiin suolaisella, joten alla lohikreemin ohje.

Tarvitset kaupan valmista kaulittua voitaikinaa ja vohveliraudan sekä lisäksi :


Savulohta (joko kylmäsavulohta tai lämminsavulohta, maun mukaan)
100g tilli-pippurituorejuustoa
50g maustamatonta tuorejuustoa
2 rkl maustamatonta jugurttia
puolikkaan paprikan
1 kevätsipulin
pippuria
2 rkl sitruunamehua

Tee pari tuntia ennen tarjoilua, jotta maut tasaantuvat. Silppua lohi, paprika ja kevätsipuli ja sekoita muiden ainesten kanssa. Maista ja mausta tarpeen mukaan.

Muina lisukkeina oli smetanaa ja mätiä, sekä jugurtti-vuohenjuusto-sitruunankuori-mössöä parmankinkulla.

Jälkkäriksi syötiin pähkinäleivoksia ja Banoffee-torttua, mutta niistä lisää ehkä sitten vähän myöhemmin. Nyt pitää mennä vielä valmistamaan viimeiset suklaalusikkapussit tältä joululta :-)

Ja voittaja on...

Eilen loppui osallistumisten vastaanottoaika ja tänään laitettiin onnetar töihin heti aamutuimaan. Huolimatta lievästä aamukärttyisyydestä ja silmäluomien painosta, Glorian ruoka ja viini -lehden arvonta suoritettiin kaikkien sääntöjen mukaan joulutonttujen valvonnassa.

Ja voittaja on...

Marja-Liisa !

Onnea voittajalle :-)

Voittajalle on ilmoitettu ja toimitettu alennuskoodi, jolla lehden saa tilattua.

Jos muitakin kiinnostaa vielä Glorian ruoka ja viini-lehden tilaaminen niin sen voi tehdä täällä.

Kanoja ja vuohia...

 Opettajille, hoitotädeille, kummeille ja kaimoille on välillä vaikea keksiä jotain uutta kivaa. Monilla, kun tuntuu olevan jo kaikkea, eikä millään viitsisi ostaa mitään krääsää tavaravuoren jatkeeksi. Eettinen lahja on silloin hyvä vaihtoehto. Sitä paitsi, minusta on hauska antaa kanoja ja vuohia joululahjaksi, mitenkäs sitä  muuten pääsisi tuollaisia lahjoja toimittamaan ?

"Toisenlaisella lahjalla" saa hyvän mielen sekä saajalle että itselleen, ja oletettavasti myös avun vastaanottajalle jossain kehitysmaassa. Näitä virtuaalipaketteja voi ostaa useammastakin paikasta, mutta minä olen yleensä päätynyt tänne.

Yhtenä vuonna ostettiin lapsillekin näitä ja selitettiin, että "nyt sai lahjan sitten joku, joka ei muuten saanut ehkä joululahjaa". Tiedä sitten menikö viesti perille, kun yhden paketin puuttuminen ei kai siinä lahjavuoressa tuntunut miltään.

Toinen kiva keräyskampanja on työpaikoilla näkyvä "Joulupuu". Siinä otetaan puusta lappu, johon on merkitty lapsen ikä ja sukupuoli. Sitten ostetaan lapun määrityksiin sopiva lahja ja viedään se odottamaan työpaikan kuusen alle. Jouluna sitten lahjat jaetaan paikkakunnan lastenkodeissa tai tarvitseviin perheisiin. Joulumieltä lapselle on aina kiva antaa.

Tällainen vinkki tällä kertaa. Onko teidän lahjasuunnitelmissanne tilaa vielä toisenlaiselle lahjalle ?

Edellinen, materialistisempi vinkki löytyy täältä.

Elisa-kirja kyseli Lasipalatsissa

Sähköpostiin tupsahti kutsu tulla käymään Lasipalatsissa juttelemassa Elisa-kirjalaisten kanssa. Houkuttimeksi annettiin mahdollisuus antaa palautetta ja vaikuttaa palvelun kehitykseen, sekä vielä 30 euron lahjakortti joulun kirjaostoksiin. Eihän tuollaisesta tarjouksesta voi kieltäytyä.

Olen Elisa-kirjasta ostellut kirjoja aika tasaiseen tahtiin. Kuukausilasku on kätevä tapa maksaa ostokset ja Elisa-kirja on yksi näitä harvoja suomalaisia e-kirjakauppoja, jotka ovat ymmärtäneet hinnoittelun ja tarjousten tärkeyden. Eiväthän kirjakaupatkaan koko ajan myy samanhintaisia kirjoja.

Palautteeksi kävinkin antamassa sen, että e-kirja vertautuu ainakin minun mielessäni pokkariin hintatasoltaan. Olen valmis odottamaan jonkin aikaa kirjan ilmestymistä (ei lukeminen sillä välin yleensä mitenkään lopu kesken). On todella hyvä, että kirjoja on saatavilla heti ilmestymishetkellä kirjakauppaan vertautuvalla hinnalla, mutta vielä parempi on kuluttajan kannalta se, kun hinta sitten elää samoin kuin kirjakaupassa. Hyvä puolihan e-kirjoissa on se, että painokset eivät hevin lopu...

Kaikkiaan olen ollut palveluun hyvin tyytyväinen ja varsinkin sen kehitykseen. Kampanjat, kommunikointi ja SoMekin ovat mielestäni ihan hyvällä tasolla. Ei mitään valittamista siis...

Lisäksi mainitsin, että yhteistyö jonkun kansainvälisen e-kirjakanavan ja laitevalmistajan kanssa ei välttämättä olisi yhtään huono idea. Esimerkkinä minulla oli tietysi Kobo, jota olen hehkuttanut täällä jo usein.

Kiitokset mukavasta keskusteluhetkestä ! Seuraavaksi menen jo katselemaan, mihin tuhlaan lahjakorttini :-)

Minä siis hankin e-kirjani pääasiassa Kobolta (englanniksi ja ranskaksi) ja Elisa-kirjasta (suomeksi)
Mistäs te muut hankitte sähköisiä kirjoja  ja varsinkin niitä suomenkielisiä ?

Muistattehan osallistua - vielä ehtii !

Osallistumaan pääsee täältä

Fiilistellen joulunalla - Makoisa sunnuntaifondue

Enkelikello kilkatti, kun meidän perhe dippasi leivänpaloja juuston sekaan. Eihän tuo juusto ollut ihan täydellistä massaa kuvaushetkellä vähän liian kuumaksi päästyään, mutta jäähtyihän se siitä venyväksi. Ja se maku vei ihan toisiin ulottuvuuksiin. Juustofondue on ehdoton lemppari, kun ulkona tuiskuaa ja joulukuusi tuoksuu koristeltuna vieressä. 

Juustoina olivat tällä kertaa gruyère, emmental ja sellainen itävaltalainen pastöroimaton biojuusto, jonka nimeä en kuollaksenikaan muista. Wanhan kauppahallin juustokaupasta (Paalanen) ne poimittiin mukaan asiantuntevan opastuksen myötävaikutuksella. Makuyhdistelmä oli taivaallinen. Jo ensimmäinen suupala sai pistämään silmät kiinni ja nauttimaan vahvasta, muttei polttavasta juuston kermaisuudesta.

Opittiin sekin, että 800g juustoa on liian paljon jopa meille. Ei mene herkku hukkaan kuitenkaan, kun loppuja sulatellaan uudestaan uunileivän päälle.

Jälkkäriksi nakerreltiin muutama kuusi piparitalon pihalta, vaikka jokaisen vatsanahka pingotti fonduen jäljiltä. Voiko sitä joulukuista sunnuntai-iltaa enää leppoisammin viettää ?

Maanantaina sitten lähti rumba taas käyntiin, kun sunnuntaista ehtii bloggaamaankin vasta tiistai-iltana. Mieleen jäi kuitenkin jotain joulunajan rauhasta ja kitalaki muistaa herkuttelun vielä pitkään. Yksi sunnuntai olisi vielä jäljellä ennen jouluaattoa...

Ruokaa romaaneista II

 

Ihmissudet iltapäiväteellä

Kun kirjan aiheena on ihmissusia ja vampyyrejä vilisevä Viktoriaaninen Englanti ja päähenkilönä vaarallisiin tilanteisiin ajautuva nuori nainen, niin teetä virtaa sivuilla useampikin litra. Teetä tarjoillaan, kun käydään kohteliaisuuskäynnillä vampyyrikuningattaren luona tai lohduksi järkytysten jälkeen, sitä nautitaan ystävien kanssa murhauhkauksia pohdittaessa ja välillä ihan muuten vaan. Tee toimii jopa synnytyksen kipujen lieventäjänä. Se on melkein kuin yksi kirjan henkilöhahmoista.

Eihän Gail Carrigerin The Parasol Protectorate - sarjan pohjalta siis voi tehdä muuta kuin kirjoittaa "Ruokaa romaaneista" -sarjan toiseksi osaksi "Teetä ja kakkua". Kirjassa nimittäin teen kera tarjoillaan aina myös jotain syötävää. Kurkkukolmioleivät vilahtavat matkaeväänä (kuinkas muuten), mutta useimmiten herkkuna on jonkunlainen kakku. Treacle tart, lemon drizzle cake ja muut herkut saivat minutkin käymään herkkukaapilla säännöllisestä.

Mikä siis sopisikaan paremmin teekupilliseni seuraksi kuin "Tertun englantilainen hedelmäkakku" ?  Nimi tulee siitä, että sain reseptin kummitädiltäni Tertulta ja kyseessä on tietysti englantilaistyyppinen hedelmäkakku, aivan ihana sellainen. Usein nuo kakut ovat jotenkin raskaan tiiliskivimäisiä, mutta tämä on herkullisen murenevaa ja pähkinäistä. Koska nyt eletään joulukuuta, niin tämähän sopii myös joulun herkkupöytään erinomaisesti ja maistuu teen lisäksi myös glögin tai kahvin (tai kaakaon) seuralaisena. Niin,  ja meillä kun ollaan, ei resepti myöskään ole ylivaikea tai monimutkainen.

Teeksi taas riittää vielä jonkin aikaa siskon tuomaa aitoa englantilaista teetä. Se kuuluu myös juoda oikeaoppisesti, kuten Asterixkin oppi Brianniassa vieraillessaan eli "avec un nuage de lait".  Kumma muuten, miten Englannissa ihan marketeista ostettava tee on niin paljon vahvempaa ja parempaa kuin Suomessa. Mitä minä nyt oikein teen, kun hovihankkijani muuttaa takaisin Suomeen ?



Tertun englantilainen hedelmäkakku

200g voita
2 dl sokeria
3 kananmunaa
2 tl vaniljasokeria
3 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
1 dl rusinoita
1 pikkurasia (100g) hillottuja hedelmäpaloja
2 dl manteli- tai hasselpähkinärouhetta (tai sekoitusta)
(jos haluaa voi myös lisätä säilöttyjä kirsikoita - minä en niistä pahemmin perusta)

Vaahdota voi ja sokeri. Parhaiten tämä onnistuu, kun voi on lähellä huoneenlämpöä. Lisää kananmunat yksitellen, jokaisen jälkeen hyvin vatkaten. Sekoita loput aineet ensin keskenään ja kääntele ne sitten voi-sokeri-munapohjaan. Pähkinät ja kuivat hedelmät on hyvä jauhottaa ennen varsinaiseen taikinaan lisäämistä. Tämä edesauttaa niiden jakautumista tasaisesti kakun sisälle. Muuten ne jämähtävät helposti joko pohjalle tai nousevat kellumaan... lajista riippuen.

Kaada taikina voideltuun ja jauhotettuun kakkuvuokaan. Paista 150-175 asteessa vähän yli tunnin ajan. Vastusta kiusausta katsoa uuniin ainakin ensimmäiset 45min, ettei kakku laske.


Kirjoista vielä...

Nyt olen sitten lukenut koko Auringonvarjo-sarjan. Kolmesta osasta olen jo kirjoittanut, mutta tässä vielä noista viimeisistä.
Neljäs osa - Heartless on itse asiassa sarjan heikoin linkki. Siinä vaan kohellettiin edestakaisin ilman varsinaista juonta. Ihan hauskaa sinänsä, mutta ei mitenkään kovin innostavaa tai edes kiinnostavaa.

Onneksi sarjan viimeisessä osassa taas ryhdistäydyttiin ja Timeless on mielestäni sarjan paras osa, tai sitten vaan olin jo tottunut omituisuuksiin ja kiintynyt päähenkilöihin. Juonesta en nyt kauheasti uskalla tässä ruveta paljastamaan, mutta mainittakoon seuraavaa. Englannista vaihdetaan toisiin maisemiin eli Egyptiin, mutta englantilaisuudesta ei tingitä sitten tippaakaan. Ei, vaikka joudutaankin teen sijasta välillä juomaan hunajalla makeutettua egyptiläistä kahvia (voi, kauhistus !)




 

Paketti ylivarovaisen äidin kokinalulle 10v

Kun omistaa ylivarovaisen äidin ja haluaa kokata, niin joutuu keskustelemaan sekä veitsistä että kypsennysmetodeista. Veitsien suhteen päädyttiin yhteisymmärrykseen varovaisuudesta ja siitä, ettei yksinään saa leikata terävillä. Siis niin, ettei ketään muuta ole kotona - kaiken varalta.

Uunia lähelle ei poika ole vielä oikein kunnolla päässyt, mutta ehkä nyt sitten. Nämä uunikintaat ulottuvat varmaan melkein kyynärpäihin asti ja silikonin alla on vielä kangasvuori. Sen paremmin ei kait voikaan suojautua. Tämän jälkeen auttaa vain harjoittelu ja varovaisuus. Äiti opettelee pitämään suunsa kiinni ja antaa pojan tehdä - uunillakin.

Vaati pientä etsiskelyä löytää tällaiset, mutta Chez Mariuksessa oli useammanlaisia tarjolla. Löytyvät heidän nettikaupastaankin.

Mitä saa 8v ? - sen näkee täältä.

Kevyesti herkkujen välissä

Viimeisimmässä Glorian ruoka & viini -lehdessä oli ohje katkarapuriisirullille. Niistä tulivat mieleeni koko perheelle kelpaavat herkkukasvisrullat. Kun joulukuussa ahmii liikaa suklaakakkua kaakaota ja muita herkkuja, niin välillä on hyvä keventää. Näiden jälkeen ähky laskee ja sitä nukkuu taas yönsä hyvin.

Helppojakin nämä ovat. Tarvitset vain :

• kevätrulla"paperia" eli pyöreitä riisipaperilevyjä 
• erilaisia kasviksia eli esim. porkkanaa, kurkkua, retiisiä, kesäkurpitsaa jne... leikattuina ohuiksi suikaleiksi
• korianteria (ja/tai minttua) 
• paahdettuja maapähkinöitä murskattuina pienemmiksi
• seesamiöljyä
• (ohuita riisinuudeleita kypsennettyinä, jos haluat niitäkin mukaan) 

 Kastikkeeseen :

• Kalakastiketta
• chiliä
• valkosipulia
• lime mehua ja limen kuorta
• fariinisokeria (tai palmusokeria)
• kevätsipulia
• korianteria
• tilkkasen öljyä

 Aloita kastikkeesta jo muutama tunti aiemmin. Sekoita ainekset ja maistele koko ajan. Anna makujen tasaantua ja tarkista vielä ennen tarjoilua.

Kuumenna syvässä pannussa vettä ja laske kasvikset sinne kypsymään ihan pariksi miinutiksi. Kaada nopeasti siivilään ja valuta päälle kylmää vettä. Anna kuivahtaa ja sekoita sitten joukkoon muutama tippa seesamiöljyä. Se on vahvaa tavaraa, joten ole tarkkana, ettei lorahda liikaa. Monesti seesamiöljy käsketään laittamaan kastikkeeseen, mutta minusta se peittää liian helposti kaikki muut maut alleen. Suoraan kasviksiin laitettuna maku jää paremmin taustalle. Tuntuu, muttei hallitse.

Laita yhdelle lautaselle vettä ja levitä viereen puhdas leivinliina alustaksi. Laita yksi pyöreä riisipaperi veteen pehmenemään. Kun paperi on pehmeä, nosta se leivinliinalle. Nosta keskelle kasviksia, ripottele päälle paahdettua maapähkinämurskaa (ja lisää nuudelit, jos niitä haluat).

Kierrä rullaksi siten, että nostat ensin ympyrän alareunan täytteiden yli. Käännä sitten kumpikin reuna keskelle ja rullaa lopuksi ylöspäin. Kannattaa pyrkiä suhteellisen tiukkaan rullaan niin pysyy hyvin kasassa. Riisipaperi on sen verran tahmeaa, että mitään sen kummempaa liimaamista ei kyllä tarvita.

Jatka kunnes joko paperit tai täytteet loppuvat. Herkuttele samantien.

Mikäli teet paljon rullia niin pidä ne kosteiden pyyhkeiden sisällä, etteivät kuivu tai takerru joka paikkaan.

Niin, ja jos haluat Glorian ruoka & viini -lehden tilauksen, niin osallistu ihmeessä arvontaan !

Copycatin suklaalusikat

Herkku ja Koukku -blogissa tehtiin suklaalusikoita joulunajan tuliaisideana. Se olikin sen verran hyvä idea, että piti kopioida samantien. Olenhan minä noita aina silloin tällöin nähnyt jossain, mutta eivät aivot vaan ole rekisteröineet tekemisen helppoutta ihan kotioloissa.

Tarvittiin siis suklaata ja sitähän meiltä löytyy aina. Puulusikoita ei löytynyt, mutta grillitikuthan ajavat saman asian, eikös vain ? Varsinkin, kun ne leikkaa lyhyemmiksi. Suurinta päänvaivaa aiheutti muottien keksiminen, mutta tässä apuun tuli vuosien takainen Tuppervaarainvestointi. Kerran vuodessa kaivan kaapin pohjalta silikoniset pikkumuotit. Kun nämä ovat olleet minulla jo yli 10 vuotta, niin investointikin alkaa melkein jo olla kannattava. Ainakin nyt päivä pelastui, eikä tarvinnut kaakaonhimossa lähteä kauppareissulle.

Suklaa sulatettiin ja valutettiin muotteihin. Tikut törkättiin keskelle ja sitten niitä nostettiin pystyyn parin sekunnin välein. Voitte kuvitella, mikä tikutussessio seurasi lötkön silikonivuoan nostamisesta jääkaappiin. Jos olisi ollut fiksu, niin olisi laittanut vuoan suklaineen jääkaappiin pariksi minuutiksi ja törkännyt tikut vasta sitten jo vähän jähmettyneeseen massaan, mutta eihän sitä kaikkea voi aina tulla tekovaiheessa ajatelleeksi. Muistakaa te muut sitten ajoissa...

Lopputuloksena oli vain vartin jääkaappivisiitin jälkeen tosi "makeita" suklaatikkuja kaakaonvalmistukseen. Testikäyttö osoitti ne hyvinkin toimiviksi. Täytyy vaan muistaa tikulla sekoittaa tosi hyvin, ettei suklaa alussa pohjalle vaan sulaa maitoon.

No niin tutut ja kumminkaimat. Näitä saatte tuliaisina lähiaikoina, jos pyydätte vaikka kaakaolle !

Mitä käsistään kätevälle 8-vuotiaalle ?

Toisena joululahjavinkkinä tänä vuonna on kirja, tosin ei mikä tahansa sellainen. Kirjoja lukiessa voi päästä mukaan uuteen maailmaan, tai sitten kirjaa lukemalla voi oppia jotain uutta ihan käytännössä. Meidän pojistamme ei kumpikaan lukutaitoinen ole osoittanut hurjaa innostusta fiktion suhteen, mutta nuorempi lukee välillä tietokirjoja iltasadukseen...

Samainen nuorimies on myös kätevä käsistään. Viime aikoina on äidille kannettu iltapäiväkerhosta jos jonkinlaista origamiviritystä. Iltaisin on kinuttu internetin käyttöoikeutta uusien mallien löytymiseksi. Mikä siis olisikaan parempi joululahjakirja, kuin "Opettele origami-taitajaksi". Kirjassa on vaihekuvat moneen kauniiseen tuotokseen, enkä ollenkaan epäile pojan kykyä kehittää taitojaan joulutorttumallista vaikka kannessa näkyvään kurkeen. Olisipa ainakin poissa pahanteostakin sen aikaa.

Äidillä on tässä tietysti myös eräs tietty taka-ajatus. Omat olemattomat askartelutaidot eivät ole estäneet ihastelemasta toisten kauniita tuotoksia, joita on kiva saada ja lahjoittaa. Olisikohan tässä mahdollisuus saada äidille oma hovihankkija kylätuliaisten ja pienten muistamisten suhteen ? Täytyykin ostaa vähän jotain hienoja papereitakin samaan pakettiin...

Kirjan kävin Bulevardilla ostamassa WSOY:n omasta kaupasta. Ei ollut myyjillä ensin mitään muistikuvaa origamikirjan olemassaolosta, mutta onneksi älysivät tarkistaa koneelta - ja onneksi nykyään niistä löytyy vaikka mitä. Siellä näitä nökötti kaksi odottamassa ottajaansa. Yksi lahja vähemmän hankittavana.

Vinkki I löytyy täältä (+ arvonta)

Suklaaholistin lempikakku

Minä olen jo aiemminkin sekä tunnustautunut suklaaholistiksi että hehkuttanut isojen suklaapussien oston autuutta.  Tänään esittelen vähän tarkemmin "hovihankkijaani" eli Valrhonaa. Samalla pääsette maistiaisille alunperin nimenomaan Valrhonan reseptivihosta bongatun suklaakakun myötä. Se on niin pilvenkeveän tuntuinen, ettei kunnon suklaakakuksi uskoisikaan. Kuitenkin maku on täyteläisen tymäkkä ja pieni pala herkkua riittää pahimmallekin addiktille.

Valrhona on meidän perheessämme tuttu suklaamerkki jo vuosien takaa.  Syykin on hyvin yksinkertainen.  Mies on kotoisin aika läheltä suklaatehdasta, joka kaiken lisäksi on sopivasti keskellä Rhônen viinialueen tunnetuimpien tilojen maita.  Merkin nimikin on peräisin kotialueeltaan eli Vallée de Rhône on muotoutunut Valrhonaksi...  

Tain l'Hermitage oli ja on edelleenkin siis itseoikeutettu etappi lomamatkalla. Isännälle Chapoutierin ja Jaboulet:n viinejä, emännälle ja lapsille suklaata tehtaanmyymälästä.  Kylä on pieni, mutta sieltä löytyy paljon maisteltavaa viinien ja suklaan muodossa. 

Tehtaanmyymälässä poikkeaminen kannattaa, jos noille maille sattuu vierailemaan.  Myymälässä on upeita suklaataideteoksia näytillä ja ostosten lisäksi saa "kaupanpäällistä" yleensä melkein ostosten verran kassiin mukaan. 

Pitkäaikainen haaveeni on myös ollut päästä osallistumaan tehtaan "chefin" pitämälle suklaakurssille. Ennen noita kursseja oli tarjolla vain ammattilaisille ja isommille ryhmille. Nyt näköjään myös kuluttajille tarjotaan mahdollisuus oppia suklaan saloja superammattilaisen johdolla. Ehkäpä sitten ensi kesänä. 

Muutaman vuoden ajan on Suomessakin ollut mahdollisuus päästä osalliseksi Valrhonan laatusuklaista Niitä kun löytyy Espan Gallerian Valrhona-liikkeestä (josta muuten tässä näkyvät kauppakuvat) . Itse olen tottunut ostamaan muutaman kuukauden välein kolmen kilon pussin joko Caraibe tai Manjari-suklaita, jotka kuluvat sitten niin leivonnaisissa, jälkiruuissa kuin kahvin kaverinakin.  Eivätkä hinnat muuten ole sen kalliimpia kuin Ranskan tehtaanmyymälässäkään. Viime tarkistuksella mentiin aikalailla samoissa kilohinnoissa. 

Leivonnassa suklaan laatu on erityisen tärkeää ja Valrhona onkin monen huippuchefin ja -kondiittorin luottomerkki. Seuraavassa reseptissä käytetään sekä Valrhonan kaakaota että suklaata. Muitakin merkkejä toki voi kokeilla, kunhan pitää laadusta huolta - ja suklaan kaakaopitoisuudesta. Ainakin yli 60% sen olla pitää. Muuten kärsii  maku eikä keveää koostumusta synny. 

Cake au Chocolat de Valrhona

3 kananmunaa

vajaa 1 dl hunajaa

1 dl hienosokeria

vajaa 1 dl mantelijauhetta

80g crème fraîchea

1,25 dl jauhoja

1 tl leivinjauhetta

1 rkl kaakaojauhetta

50g sulatettua voita

1 rkl rommia tai muuta alkoholia maun mukaan 

30g suklaata sulatettuna 

Yhdistä kananmunat, hunaja ja sokeri. Lisää mantelijauhe ja sihtaa joukkoon jauhot, kaakaojauhe ja leivinjauhe. Sekoita joukkoon crème fraîche ja sula voi. Lisää rommi ja viimeiseksi sulatettu suklaa. 

Kaada kakkuvuokaan (leipävuoka) ja kypsennä uunissa 160 asteessa noin 45 min. 

Anna jäähtyä hetki vuoassa ennen kuin käännät kakun siitä pois. 

Toisinaan kuorrutan kakun myös hyvin yksinkertaisella kuorrutteella. Sulata yhdessä 100g suklaata ja vajaat 50g voita. Sekoita ja anna jäähtyä hetken aikaa. Ole kärsivällinen. Minä kuorrutan aina liian aikaisin, jolloin osa kuorrutuksesta valuu lautaselle. Valuta kakulle ja jäähdytä loppuun. 

Merenneito lumihangessa ei ole hyvä yhdistelmä

Camilla Läckbergin kirja Merenneito pitäisi lukea kesälomalla auringonpaisteessa rantahietikolla löhöten. Talven pimeydessä ja kylmyydessä pääsee tarinan hyytävä tunnelma liikaakin iholle, varsinkin kun ei oikein ehdi lukemaan kuin sängyssä viimeiseksi ennen nukahtamista. Minun oli itse asiassa pakko jättää puolessa välissä loput kirjasta viikonloppuun, että ehdin loppuun lyhyenä valoisana aikana nuorimmaisen ollessa päiväunilla.

Merenneito on dekkari, jossa talvisessa Fjällbackan kylässä etsitään kadonnutta miestä. Patrik Hedström poliisikollegoineen on käynyt läpi jokaisen mahdollisen johtolangan löytämättä mitään. Sitten Patrikin vaimo Erika saa selville kylässä asuvan esikoiskirjailijan saaneen uhkauskirjeitä. Hän ryhtyy tutkimaan asiaa ja tapahtumat kiihtyvät. Pahuus tuntuu saavan vallan kylän asukkaista.

Silmitön viha, lapsuuden traumat ja psyyken järkkyminen tuovat kaikki oman osuutensa järkyttäviin tapahtumiin. Vuosien takaiset käyttäytymismallit järkkyvät, mutta kuka lopulta on syyllinen ja kuka uhri ? Eri henkilöhahmojen ajatukset ja tunteet on kirjoitettu elävästi. Jokaisella on jotain salattavaa tai surtavaa. Jokainen on omien olosuhteidensa vanki ja pyristelee turhaan irti.

Camilla Läckberg on kirjoittanut vahvatunnelmaisen romaanin, jonka jännite ei herpaannu yhdelläkään sivulla. Vain loppu vaikutti jotenkin turhalta ja irralliselta. Ainakaan minä en ymmärtänyt sen tarpeellisuutta itse tarinan kannalta. Toivottavasti en tuhoa kenenkään lukukokemusta, kun sanon olevan ihan kuin kirjailija olisi halunnut murskata viimeisenkin toivonmurusen.

Kaikkiaan kirja kuljettaa monella tasolla. Vaikka lukija voi aavistella totuutta maskien takana, on tarina kuitenkin traagisempi kuin osaa ajatella. Eivätkä henkilöhahmot jätä rauhaan kirjan päätyttyäkään. Jossain on tälläkin hetkellä lapsia, joilla ei ole hyvä olla. Millaisia hirviöitä luovat välinpitämättömät aikuiset ? Näkyvätkö säröt päällepäin vai voiko lähellä olla huomaamattani joku aivan särkymispisteessä ?

Kirja on hyvä ja tarina kokonainen. Siltikään en voi suositella tätä iltalukemiseksi tähän vuodenaikaan. Talviseen kylmyyteen sijoittuva ja inhoreaktioita aiheuttava romaani on tosiaan paras lukea stressittömänä ja lämpimässä ilmanalassa välttääkseen ikävät vilunväristykset. E-lukijassa odottaa Majakanvartija, mutta taidan suosiolla jättää sen lukulistalle kevättä varten.

Joulukuun lempileipää - helppoakin helpompaa

Satuinpa tässä eräänä päivänä katsomaan Sikke Sumarin ohjelmaa televisiosta. Sikke teki helppoakin helpommalta näyttävää mallaslimppua. Näin joulukuun alussa minun tekee mieleni kaikkea, jossa maistuu ja tuoksuu siirappi. Saaristolaisleipä siintää suunnitelmissa joulunalusviikon työlistalla, mutta tämä limppu maistuu hyvältä kiireisessä alkukuussa.

Tässä ei tosiaankaan taikinaa tarvitse vaivata. Aikaa kuluu nostattamiseen ja paistamiseen, mutta tarvitseeko sitä silloin vieressä kuikuilla. Sillä aikaa voi vaikka askarrella joulukortteja. Siis, jos omaa tarvittavat taidot ja kärsivällisyyden, toisin kuin minä. Minä surffailin blogeissa ja join glögiä, monta kuppia.

1 vuokaleipä

5dl piimää
1rkl suolaa
1pss kuivahiivaa
1,5dl siirappia
1,5dl spelttileseitä
1,5dl ruisjauhoja
1,5dl maltaita
5-6dl vehnäjauhoja

Sekoita kuivat ainekset keskenään. Lämmitä piimä, siirappi ja suola kattilassa pikkuisen kädenlämpöistä lämpimämmäksi. Sekoita kaikki ainekset yhteen.

Anna nousta 2h kannen tai liinan alla lämpimässä paikassa. Taikina on sellaista paksua puuroa, joka kaadetaan vuokaan. Paista uunissa 160 asteessa noin 2,5h. Anna jäähtyä hetken aikaa vuoassa ennen kuin kumoat pois.

Kuten kaikki mallaslimput, tämäkin oli parempaa seuraavana päivänä täysin jäähtyneenä.

Marraskuun lempileipä löytyy täältä 
ja lista leipäreseptejä täältä 

ARVONTA - voita kokonainen vuosikerta Glorian ruoka&viini lehteä

Mitä lahjaksi perheenjäsenille, joilla noin periaatteessa jo on kaikkea ? Tätä pääsette kanssani pohtimaan tässä ennen joulua, kun mietin omia lahjahankintojani.  Vinkit otetaan kiitollisena vastaan.

Ihan kaikkea en tietenkään voi tänne laittaa näkyviin ennen joulua, kun saaja saattaa päätyä sivuille lukemaan (sorry sisko ;-), mutta katsotaan nyt ainakin joitain jo ennen pakettien avaamista. Toivottavasti ideoista on iloa teillekin.  

Vielä se varoituksen sana, että minulla on kolme poikaa... tiedossa ei siis ole mitään vaaleanpunaista eikä oikein mitään varsinaisesti söpöäkään (sorry taas sisko). Lisäksi olen huono antamaan kauniita, mutta tarpeettomia lahjoja. Minun lahjoistani on aina jotain hyötyä...

Sarja alkaa itsestäni. Oma joululahjatoive kun on helpoin kirjata (huom. sisko !) Koska en itse tätä lahjaa nyt ole kenellekään hankkimassa niin ajattelin olevan sopivaa, että tarjoan jollekin mahdollisuuden tehdä niin. Siksi siis ARVONTA, jonka ohjeet löytyvät hiukan alempaa !

Minä olen monesti antanut ja saanut lahjan, josta on iloa koko vuodeksi.  Tarkoitan tietysti lehtitilausta. Minusta kun on kysymys, niin itsestäänselvä valinta on tämä nimenomainen lehti eli Glorian ruoka ja viini. Kaikki vuoden numerot on selattu ja luettu tarkkaan useampaan kertaan. Jokaisesta lehdestä olen yleensä tainnut myös hyödyntää ainakin reseptin tai kaksi.  Voin siis lehteä suositella kokemuksen syvällä rintaäänellä. 

Jos nyt innostuit heti lehteä hankkimaan, niin sen saa tilattua esimerkiksi allaolevan linkin takaa

GLORIAN RUOKA JA VIINI

Yhdelle onnelliselle on myös tarjolla alennuskoodi, jolla vuoden tilauksen saa ihan ilmaiseksi. Itselleen tai lahjaksi.  Koodin voi saada vain yhdellä tavalla eli osallistumalla arvontaan.  Arvontaan pääsevät osallistumaan lukijoiksi ilmoittautuneet tai Facebook-sivusta tykänneet  (Teitä ei vielä ole hurjan paljon, joten voitonmahdollisuus on aika hyvä :-) 

Arvontaan osallistuu seuraavalla tavalla :

1) Ilmoittaudu lukijaksi sivupalkissa (jos et vielä ole siinä) tai tykkää Facebookissa ja kirjoita tähän bloggaukseen kommentti, jossa kerrot oman lempilehtesi. Muistathan laittaa myös jotain tunnistetietoja, jotta onnettaren suosiessa saan palkinnon myös toimitettua. Tästä tuloksena on 1 arpa. 

2) Mikäli haluat tuplata voittomahdollisuutesi, niin linkitä tämä arvonta omasta blogistasi. Voit käyttää sivupalkissa olevaa arvonta "logoa". Muistathan mainita linkittämisestä myös kommentissasi. Linkittäneille lukijoille/tykkääjille siis lasketaan 2 arpaa.

Arvonta tapahtuu jouluviikon perjantaina eli 21.12.2012. Osallistua voi tuona päivänä klo 12 saakka. Sen jälkeen tulleita kommentteja ei enää välttämättä oteta huomioon. 

ONNEA ARVONTAAN !