Merenneito lumihangessa ei ole hyvä yhdistelmä

Camilla Läckbergin kirja Merenneito pitäisi lukea kesälomalla auringonpaisteessa rantahietikolla löhöten. Talven pimeydessä ja kylmyydessä pääsee tarinan hyytävä tunnelma liikaakin iholle, varsinkin kun ei oikein ehdi lukemaan kuin sängyssä viimeiseksi ennen nukahtamista. Minun oli itse asiassa pakko jättää puolessa välissä loput kirjasta viikonloppuun, että ehdin loppuun lyhyenä valoisana aikana nuorimmaisen ollessa päiväunilla.

Merenneito on dekkari, jossa talvisessa Fjällbackan kylässä etsitään kadonnutta miestä. Patrik Hedström poliisikollegoineen on käynyt läpi jokaisen mahdollisen johtolangan löytämättä mitään. Sitten Patrikin vaimo Erika saa selville kylässä asuvan esikoiskirjailijan saaneen uhkauskirjeitä. Hän ryhtyy tutkimaan asiaa ja tapahtumat kiihtyvät. Pahuus tuntuu saavan vallan kylän asukkaista.

Silmitön viha, lapsuuden traumat ja psyyken järkkyminen tuovat kaikki oman osuutensa järkyttäviin tapahtumiin. Vuosien takaiset käyttäytymismallit järkkyvät, mutta kuka lopulta on syyllinen ja kuka uhri ? Eri henkilöhahmojen ajatukset ja tunteet on kirjoitettu elävästi. Jokaisella on jotain salattavaa tai surtavaa. Jokainen on omien olosuhteidensa vanki ja pyristelee turhaan irti.

Camilla Läckberg on kirjoittanut vahvatunnelmaisen romaanin, jonka jännite ei herpaannu yhdelläkään sivulla. Vain loppu vaikutti jotenkin turhalta ja irralliselta. Ainakaan minä en ymmärtänyt sen tarpeellisuutta itse tarinan kannalta. Toivottavasti en tuhoa kenenkään lukukokemusta, kun sanon olevan ihan kuin kirjailija olisi halunnut murskata viimeisenkin toivonmurusen.

Kaikkiaan kirja kuljettaa monella tasolla. Vaikka lukija voi aavistella totuutta maskien takana, on tarina kuitenkin traagisempi kuin osaa ajatella. Eivätkä henkilöhahmot jätä rauhaan kirjan päätyttyäkään. Jossain on tälläkin hetkellä lapsia, joilla ei ole hyvä olla. Millaisia hirviöitä luovat välinpitämättömät aikuiset ? Näkyvätkö säröt päällepäin vai voiko lähellä olla huomaamattani joku aivan särkymispisteessä ?

Kirja on hyvä ja tarina kokonainen. Siltikään en voi suositella tätä iltalukemiseksi tähän vuodenaikaan. Talviseen kylmyyteen sijoittuva ja inhoreaktioita aiheuttava romaani on tosiaan paras lukea stressittömänä ja lämpimässä ilmanalassa välttääkseen ikävät vilunväristykset. E-lukijassa odottaa Majakanvartija, mutta taidan suosiolla jättää sen lukulistalle kevättä varten.