(Luku)päiväkirja: Kirja-aktiviteettia pitkästä aikaa

Oi, että oli ihanaa. Pitkästä aikaa oli kirjallista iltaohjelmaa eli pääkaupunkiseudun kirjabloggaajien kuukausitapaaminen pidettiin kustannusosakeyhtiö Aula & Co tiloissa ja kirjailijoiden parissa. Kattaus olikin varsin mielenkiintoinen. 

Markus Hotakaisen Tähtitieteen naiset olin bongannut jo aikaisemmin lukulistalle. En ole vielä kyllästynyt historian mielenkiintoisista naisista kertoviin kirjoihin, vaikka niitä onkin viime vuosina ilmestynyt tasaiseen tahtiin. 

Niklas Ahnbergin Poika joka käveli vetten päällä oli myös osunut silmiini, mutta en jotenkin ollut mieltänyt sitä fantasiaa sisältäväksi YA-romaaniksi. Kirjailijan itsensä kertomana kirja kuulosti mielenkiintoiselta ja vähän mietin, antaisinko Totollekin luettavaksi. Luen itse ensin ja sitten katsotaan. 

Ari Turusen Teette niin kuin minä sanon kuulosti mielenkiintoiselta läpivalaisulta ikävien valtaapitävien psyyken rakenteisiin, mutta tämän hetken uutiset ja maailmantapahtumat ovat aiheuttaneet minulle kyseisten tyyppien kohdalta sen verran pahat allergiaoireet, etten halua vapaa-ajallani heistä lukea yhtään enempää. Tiedän heidän olevan vaarallisia kusipäitä ja se riittää tällä hetkellä. Jos vastaava allergiareaktio ei ole päällä, kannttaa kirja lukea ja nauraa kyseisille herroille. 

Mutta summeerattuna, nautin suunnattomasti kirjakeskustelusta, kirjailijoiden kuuntelusta, sekä tietysti mustikkapiirakasta. Kiitos Aulan väki :-) 

Kesken on tällä hetkellä isompikin pino kirjoja, mutta Tähtitieteen naiset on nyt virallinen iltalukemiseni ennen nukahtamista. Luvut ovat sopivan lyhyitä luettavaksi ennen äänikirjaan siirtymistä. Siihen sitten nukahdankin alta aikayksikön... 

Elokuun luetut 

Nyt kun syyskuu on virallisesti käynnissä, on myös hyvä hetki vilkaista loppukesän luettujen listaa.

Elokuu oli varsin mukava lukukuukausi. Kaikkiaan listalle päätyi 12 kirjaa. Enemmänkin oli ja on kesken, mutta esimerkiksi äänikirjoissa tuntuu Alice B. Toklasin Cook Book jatkuvan ja jatkuvan. Edelleenkin syy on kuuntelijassa  (ja resepteissä). Minä kertakaikkiaan en pysty pysymään hereillä. Tuo on siis minulla se iltojen äänikirja, mikä toki unen kannalta on hyvä asia, mutta ei kuuntelun edistymisen. 

Silti, huolimatta Cook Bookin edestakaisesta "kelaamisesta" sain elokuussa loppuun peräti 4 äänikirjaa. Patti Smithin Just Kids oli aivan ihana. En ole vieläkään siitä postannut, vaikka pitäisi. Ei se kuitenkaan ihan samalle tasolla minulla tunnelmoinnissa noussut kuin MTrain, mutta kuitenkin kirjailijan itsenä lukemana upea kokemus. 

Murhadraamaa ja yksi laama sekä Kottikärrykaruselli olivat molemmat hauskoja ja kepeitä. Eka on viihteellinen dekkari ja toka ehtaa viihdettä. Pidin tästä Veera Niemisen uusimmasta huomattavasti enemmän kuin hänen edellisestään. 

Olly Donnerin kiehtova elämä puolestaan oli aika tyypillinen elämäkerta ei niin tyypillisestä elämästä. 

Ainoat paperikirjat olivat ruokakirjoja, mikä nyt ei kai ole kohdallani kovin yllättävää. 

Ekirjoissa mentiin vampyyrihömpällä peräti kolmen kirjan osalta, sekaan heitettiin pari dekkaria ja yksi lastenfantasia. Vera Valan uusin oli tuttua tyyliä kirjailijalta ja Kuolema Kukko-onnen majatalossa toi uudenlaisen miljöön sillä päähenkilö työskentelee eettisenä sairaanhoitajana Thaimaalaisessa sairaalassa. Varsin luettavia molemmat. 

Oboin kirja pääsi vähän yllättämään. Se oli ehkä enemmänkin satu kuin lastenfantasia, mutta en oikein osaa itsekään sanoa miksi. Pitää miettiä. 

Tänään on ollut vähän takkuinen päivä. Meille on pesiytymässä jonkinlainen räkätauti, joka aloitti kuopuksesta ja muutti sunnuntain suunnitelmat. Ei ole lepo ollut minullekaan huono juttu, sillä kyseinen pöpö näköjään tarttuu ja olen itsekin vähän puolikuntoinen. Taitaa olla pari testiä paikallaan huomenna aamulla ennen kuin kukaan lähtee taholleen. Tosin iso K kävi meillä jo heinäkuussa, joten ei kai tämä sitä ole. 

Se hyvä puoli tässä on, että sain auringonkukkasukkani valmiiksi!