7.3.2021 Sunnuntai
Se on tosiaan jo sunnuntai. Taas on yksi viikko melkein loppu. Ihan hyvä viikko lukemisten osalta ja ok muutenkin, mutta miksi ihmeessä tuntuu, että elän viikko kerrallaan odotellen... niin mitä ?
Joka viikko odotan viikonloppua. Töissä on ihan mielenkiintoinen vaihe menossa, mutta tahti kiihtyy ja vähän hirvittää.
Odotan Koronan loppua (eikös me kaikki?), mutta näyttää taas vähän toivottomalta. Ehkä siksikin vain juoksen tätä oravanpyörää (miksi sanotaan oravanpyörä, eikös ne ole yleensä hamstereilla?) enkä oikein tiedä, missä se maaliviiva oikein häämöttääkään. Juoksen vaan - kehää tässä pienessä etäkuplassani.
Odotan kesäkuuta ja sitä, että viimein taas oltaisiin edes vähän aikaa samassa paikassa isännän kanssa. Samalla pelkään, ettei se tule jostain syystä (Korona) onnistumaan. Ikävä on kova ja ajatuskin siitä, ettemme näkisikään saa kyyneleet nousemaan silmiin. Lisäksi stressaan jo nyt koronatestin ja tuloksen ajoittamisesta, että päästään koneeseen - tai mahdollisesta rokotustodistusvaatimuksesta, kun en tasan taida rokotusta saada kesään mennessä.
Onneksi aika kuluu nopeasti. Toisaalta, kurjaa kun aika vain kuluu. Eikös tässä pitäisi elää ?
Kuva on kuin synkempikin goottilainen maisema. Se ei kerro koko totuutta kelistä, vaikka ehkä mielenmaisemana välillä toimiikin. Rannassa oli vänkää, kun aurinko paistoi lumisateen läpi, mutta ei siellä nyt ihan noin tummaa ollut... Pitäisi varmaan uusia kännykkä, että saisi paremman kameran kävelyseuraksi.
No, ainakin kirjojen suhteen olen edennyt yllättävänkin hyvin.
Tällä viikolla sain loppuun peräti kaksi kirjaa.
Amelia Peabodyn seikkailujen 4. osa The Lion in the Valley oli samalla tavalla epäuskottava käänteissään ja karikatyyrimäinen henkilöhahmoissaan kuin kolme ensimmäistäkin osaa, mutta viihdyin varsin hyvin.
Sain myös loppuun huikean ison urakan. Nigella Lawsonin How to Eat äänikirjana tuli kuunneltua hereillä kokonaisuudessaan. Jos lasketaan kaikki aika, jonka se on ollut päällä... No, kirja on rullannut varmaan ainakin pariin kertaan. Sen verran tehokas unilääke se on ollut. Yllättävän hyvin tuollainen tarinallinen keittokirja myös toimii äänikirjana. Tosin olen iloinen siitä, että minulla on hyllyssä alkuperäinen opus ihan painettuna. Reseptien käyttö äänikirjasta ei tule minulta onnistumaan koskaan.
Seuraavakin ruokaan liittyvä opus on minulla jo aloitettuna Samin Nosratin Salt, Fat, Acid, Heat on genrensä klassikko, johon en ole koskaan tullut tarttuneeksi. Reseptejä kirjasta ei löydy, vaan luvassa on käsittääkseni opastusta tasapainoiseen kokkaukseen ilman niitä. Saa nähdä, miten käy. Olen kuunnellut vasta ekan luvun.
Matt Haigin Kuinka aika pysäytetään on myös äänikirjana mielenkiintoinen, mutta Toto on halunnut nyt lukea Nextorysta lukukunnari kirjojaan, joten se ei ole ollut minun käytettävissäni. Siispä olen kuunnellut Audiblesta hankkimaani The Wolves of London-romaania. Aika alussa olen siinäkin. Käsitin kyseessä olevan jonkunlainen fantasia, mutta ainakin toistaiseksi mennään ennemminkin dekkaritunnelmissa. Vähän tyyliin parannuksen tehnyt rikollinen joutuu vielä kerran vanhoihin piireihin. Katsotaan, miten etenee.
Kirjahyppely siis vauhdissa taas, vaikka olenkin onnistunut saamaan jotain myös loppuun. Ekirjana minulla on kesken Rachel Cuskin Ääriviivoja. Pidän vahvasta kerronnasta todella paljon. Pitää ehdottomasti hankkia vielä Siirtymä ja Kunniakin. Harmittaa, kun en kerralla hankkinut koko trilogiaa Elisa Kirjan alesta, kun oli mahdollisuus.
Loppuun luettuja:
Jotenkin en koko ajan jaksaisi ajatella koronaa, kun pitää tuolla töissäkin käydä ja kulkea sinne vielä julkisilla. Ei sitä kuitenkaan pääse nyt millään pakoon. Minä odotan kovasti jo sitä, että meidät tarhatäditkin rokotettaisiin. Hitsit kun lastenhoitoa voisi tehdä välillä etänä :D
VastaaPoistaIhanaa alkavaa viikkoa sinulle Minna <3
Minä olen onnekas siinä suhteessa, että voin tehdä töitä etänä. Toki tässä sitten alkavat seinät jo vähitellen kaatua päälle.
PoistaEnkä tietenkään halua etuilla rokotusjonossa (tarhatädit ja muut "ei-etäilijät" mielellään ensin) Toivoisin vain, että rokotustahti kiihtyisi, kaikki ihmiset yrittäisivät välttää tarpeettomia kontakteja ja elämä palaisi edes jonkinlaiseen normaaliin.
Ihanaa viikkoa - koitetaan nauttia olostamme!
Olen pyrkinyt olemaan kovasti hetkessä. En odota kevättä tai kesää, mutta olen iloinen jokaisesta valoisasta päivästä. Koronaa pohdin ainoastaan omien toimieni osaltalta (vaikka luenkin kaikki uutiset) ja olen erittäin iloinen, että vielä voi käydä ulkona ja myös tavata ystäviä kävelylenkeillä. Lukemiset ovat olleet kovin tietopuolisia, joten niitä ei ole aktiivisen MM-kisaseurannan ohessa voinut lukea eli oma saldoni on jäänyt hieman ohueksi. Tsemppiä sinne arjen pyöritykseen!
VastaaPoistaValo on ihanaa! Auttaa hurjasti.
PoistaKoronaa yritän minäkin lähinnä miettiä omien tekemisteni osalta, mutta en oikein voi enää mistään kontakteja vähentää, jollen sitten rupea lapsia välttelemään. Ja heistäkin vain kuopus on tällä hetkellä koulussa.
Onneksi on kirjat (ja MM-kisaseuranta kaikille niille, joita se kiinnostaa) - pääsee edes mielessään ulos kuplasta.