Sivut

16.5.2020

Onnenkissa

Elämäkerta nuorena kuolleesta naisrunoilijasta ? Ei, vaan kertomus nuoresta opiskelijasta ja hänen tuntemastaan yhteydestä runoilijaan? Oli miten oli, pidin Onnenkissasta. Kuuntelin sen melkein putkeen loppuun lukumaratonin yhteydessä

Aino Vähäpesola: Onnenkissa
Nextorysta äänikirjana 
äänikirjan lukija: Karoliina Niskanen

"Onnenkissa on mielenkiintoinen sekoitus tarinaa runoilijasta sata vuotta sitten ja toisaalta opiskelijatytöstä 2000-luvun alkupuolella. Samalla kirja on katsaus naiseuteen, feminismiin, seksuaalisuuteen ja ihan vain ihmisen kykyyn tuntea itsensä. Onnenkissa on rosoinen, mutta hyvällä tavalla. Sitä pitää kuunnella tosissaan, jotta se avautuu ja pääsee pintaa syvemmälle - vähän niin kuin naisia yleensäkin."

Noin kirjoitin lukumaratonin yhteydessä, jolloin pidin kovasti kirjan kuuntelusta. Valitettavasti vain taisin ihan oikeasti kuunnella sen vähän liian nopeasti ja vähän liian väsyneenä. En oikein enää muista yksityiskohtia. Sen muistan, että pidin eniten alkupuoliskossa, mutta viimeisen kolmanneksen aikana tarina jotenkin uupui (eikä vain lukija). 

Jo lukemisen päättyessä ajattelin, että tämä pitää itse asiassa lukea uudelleen ihan kirjan muodossa. Vaikka jouhevasti kulkeva teksti on helppoa kuunneltavaa, luulen tarinanpätkien yhteyksien aukeavan paremmin luettuina, jolloin voi palata helpommin taaksepäin ja pysähdellä ajatuksiinsa. 

Viime aikoina on ilmestynyt useita kirjoja nuoren naisen kehityskaaresta miehisessä maailmassa. Samoin on julkaistu elämäkertoja tai elämäkerrallisia romaaneja viime vuosisadan taiteilijoista. Onnenkissa tasapainottelee jännästi noiden kahden eri genrealueen välissä ja hyödyntää molempia kerrontatapoja. Juuri tuosta johtuen kai kirja kuvaa lopulta naista yli aikojen enemmän kuin varsinaisia henkilöhahmojaan.

Pitää oikeasti lukea kirja uudelleen. Häiritsee tämä muistin hajanaisuus ja aukot ajatuksissa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti