Inspector Hobbes - the Unhuman Series

Korona-aikana tekee mieli kuunnella jotain pikkuisen jännää, hauskaa ja ennen kaikkea harmittoman viihdyttävää. Inspector Hobbes-kirjat täyttävät kaikki nuo vaatimukset, ja sen lisäksi Tim Campbell lukijana tekee kuuntelukokemuksesta kertakaikkisen nautittavan. En yhtään ihmettele, että hän on saanut palkintojakin suorituksestaan.

Wilkey Martin: Inspector Bones and the Blood, Inspector Bones and the Curse, Inspector Bones and the Gold Diggers sekä Inspector Bones and the Bones
äänikirjan lukijana : Tim Campbell 
Nextorysta

Kuuntelin kaikki neljä kirjaa putkeen. Ainoastaan ihan viimeisen tunnin alussa tuli pieni blokki vastaan. Siihen saakka kirjailija oli välttänyt kaavamaisuuden ja toiston, mutta päähenkilön lähtiessä vaaranpaikkaan kielloista huolimatta... no, siinä toistui kolmososassa jo käytetty genren yleinen klisee. Sillä erolla tosin, että päähenkilö ei ole huokaileva neitokainen vaan vähän hömelö nuorehko mies.

Kertojana ja päähenkilönä kirjoissa on Andy. Hän on alussa paikallislehden toimittaja, jonka ura on katoamassa kaikenlaisten kommellusten virtaan. Tosin täytyy  myöntää, että vika useimmiten on Andyssa itsessään.

Andy kuitenkin törmää kaupungin legendaan, Inspector Hobbesiin, joka osoittautuu isoksi, kolhon näköiseksi ja erittäin tehokkaaksi poliisiksi. Kun Andy asunto palaa poroiksi, hän päätyy asumaan Inspector Hobbesin luokse, rouva Goodfellowsin herkkupatojen äärelle. Samalla hän ryhtyy auttamaan Hobbesia selvittämään vanhojen esineiden varkauksia. Johtolangat vievät Andyn aivan uudenlaisen maailman pariin ja hän joutuu huomaamaan monien kansantarujen hahmojen itse asiassa elävän kaupunkilaisten keskellä.

Varkaudet tietysti selvitetään erinäisten vaarojen kautta. Jännitys ei kuitenkaan nouse liian korkealle ja ainakin minä nautin suunnattomasti hauskoista sattumista, Andyn kommelluksista ja juonen herkullisesta ennalta-arvattavuuden puutteesta.

Toisessa osassa meno jatkuu, mutta Andy rakastuu upeaa Violetiin. Mikään ei tietysti sitten kuitenkaan ole ihan siltä, mitä näyttää. Lähimetsässä vaeltaa niin panttereita kuin ihmissusia ja pubin tiimoilla harhailee norsu. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita riittää ennen kuin kaikki selviää.

Kolmannessa osassa selvitellään kultaryöstöä ja tutustutaan vampyyriin. Samalla selvitellään Hobbesin erityislaatuisuuden taustaa. Niin ja Andy rakastuu taas. Viimeisessä osassa taas joudutaan illuusioiden eteen.

Inspector Hobbesit ovat hauskoja olematta väkinäisiä, jänniä aiheuttamatta painajaisia ja parasta ainakin kolmessa ensimmäisessä osassa on, että niissä vältetään suurin osa ennalta-arvattavista käänteistä ja kliseillekin vähän nauretaan. Neljännessä osassa ei meno ole ehkä ihan niin vauhdikasta, ja kuten jo mainitsinkin niin pikkuisen pääsee toistoa mukaan. Silti nautin sarjasta suuresti.

Ehdoton suositus pientä irtiottoa Korona-arjesta kaipaaville.