Mikä siinä onkin, että viikonloput vilahtavat ohi melkein huomaamatta. Ehkä tänä viikonloppuna syynä on keli. Sade on pitänyt enemmän tai vähemmän sisätiloissa ja lukemallahan aika kuluu siivillä. Olenkin päässyt pienen takkuilun jälkeen taas paremmin lukemise makuun.
Anna-Kaari Hakkaraisen Dioraama vaikuttaa kieleltään kauniilta ja kerronnaltaan kiemuraiselta rakkaustarinalta. Siitä en ole ihan varma, saanko sisällöllisesti irti ihan niin paljon kuin voisi, mutta onhan tuota kiva lukea.
Aloitin myös uudestaan novelleja Tuntemattoman sotilaan naisnäkökulmista eli Toinen tuntematon. Se jäi minulta jostain syystä aikoinaan kesken.
Äänikirjaankin uppouduin ruokaa laittaessa ja keittiötä siistiessä ihan tosissaan. The Strange Case of the Alchemist's Daughter vei mukanaan. On muuten jännä, miten olen äänikirjoissa tarttunut viime aikoina pääasiallisesti englanninkielisiin. Ehkä suomeksi on vaikeampi löytää noita kevyitä, fantasialla silattuja mysteerikirjoja. Tässäkin tohtori Jekyllin tytär selvittelee isänsä salaisuuksia peräti Sherlock Holmesin kanssa.
Toistaiseksi ei ole sorruttu fanikirjallisuuden kliseisiin vaan tarinassa on ihan omaa potkua. Saa nähdä jatkuuko näin. Ainakin kirja yhdistelee henkilöhahmoja tai heidän jälkeläisiään useammistakin kirjallisuuden klassikoista.
Toton kanssa kuunnellaan taas vaihteeksi Uikkusaaren serkusten seikkailuja. Tällä kertaa teemalla Roistoja ja roskaajia.
Lauantai 16.5.2020
Tänään heräsin kuuden jälkeen. Siiryin olohuoneeseen, laskin puhelimen ja Kobon pöydälle. Istuin sohvalle, suljin silmäni ja heräsin seuraavan kerran kymmeneltä. Näin myöhään en ole aamuani aloittanut vuosikausiin. Aamukahvilla vähän ennen yhtätoista, ennenkuulumatonta!
Lopputuloksena olen ollut koko päivän ihan tokkurassa. Minun piti siivota, piti mennä ulos, piti... Toisaalta on kyllä kelikin suosinut oleilupäivää. On satanut vettä, on ropissut rakeita ja siinä välissä tuuli puhaltanut. Onneksi huomenna on uusi päivä.
Tällä viikolla palasin taas myös juurileivonnan pariin - tai siis tarkemmin sanottuna, palasin taas yrittämään virallisella prosessilla ja ohjeistuksella "oikeanlaisen" juurileivän leivontaa. Eihän se tietystikään mennyt ihan putkeen. Mistä se johtuukin, että sinnepäin hutaisemalla onnistun 9/10 ja juurikin on vielä hengissä useamman vuoden jälkeen. Ohjeita seuratessa suhdeluku on toisinpäin ja tälläkin viikolla lopputuotokset näyttivät enemmän ufoilta tai frisbee-kiekoilta kuin ilmavilta leiviltä...
No, ainakin minulla on nyt ohjeet hyvässä tallessa sillä tilasin itselleni aiheesta kirjan Leipävallankumous (Eliisa Kuusela). Ohjeiden määrässä tai selkeydessä siis ei ole ongelmaa - vika on jossain muualla eli todennäköisesti minun hätäisyydessäni ja huolimattomuudessani.
No, en minä kerralla opi. Seuraava prosessi on jo aloitettu. Saa nähdä, miten käy. On minulla toki normaali "sunnuntaitaikinakin" jo jääkaapissa aamua varten.
Muutenkin olen eilen ja tänään päässyt kirjoissa eteenpäin. Alla on listalla jo kolme muutakin loppuun luettua kirjaa.
Torstai 14.5.2020
Jaksaa, jaksaa, vaikka nythän tämän pitäisi muuttua helpommaksi. Koulut alkoivat. Sinne ne menivät, kuopus ja keskimmäinen, molemmat ihan tyytyväisinä. Todennäköisesti pysyvätkin tyytyväisinä nämä kaksi ja puoli viikkoa ja sitten onkin kesäloma.
Lapsilla siis... Minunn pitäisi vielä jaksaa ötitä tuonne heinäkuun puoliväliin. Jotenkin tuntuu nyt taas takkuiselta - todennäköisesti siksi, että illat tuppaavat venymään palavereissa ja etätyöstä palautuminen on jotenkin hankalampaa. Siksi kai on ihan pakko lähteä ulos kävelylle ainakin kerran päivässä, kunhan kelit sallivat. Lievästi sanoen on ollut vaihtelevaa tämä kevätsää.
Sinänsä huvittava tämä Suomen kevään ja puutarhaintoilun yhdistelmä. Enpä olisi kuvitellut, että jossain kohtaa vielä iltaisin roudaisin omenapuita varastoon pakkasta pakoon... Todettakoon, että ne toki ovat pieniä pilariomenapuita ja kangasruukkuihin istutettuja, mutta silti.
En ole pahemmin lukenutkaan. Viimeinen Hobbes jumahti tuntia ennen loppua, kun Andy taas kerran lähti vaaranpaikkaan, vaikka käskettiin pysymään kotona. Löytyi siis sentään jotain kaavamaista näistäkin kirjoista. Inspector Hobbes and the Bones on toistaiseksi viimeinen osa sarjaa ja lienee ihan hyväkin siirtyä niistä tauolle (kunhan nyt saan kuunneltua loppuun).
Koodinmurtaja on osoittautunut illan nukahtamistueksi ja aamun herätykseksi. Aina luku tai pari kerrallaan. Haamuja ja hirviöitä puolestaan on ihan kelpo kuunneltavaa Toton kanssa, mutta yllättävän vähän olemme ehtineet. Tiedä oikein, mitä tässä on touhuttu, mutta kello on aina yllättäen puoli kymmenen ja Toton pitäisi mennä nukkumaan... Varsinkin nyt, kun taas pitää sinne kouluunkin suunnata ajoissa.
Viikolla loppuun luetut :
Katarina Mazetti: Haamuja ja hirviöitä
Kuuntelimme Toton kanssa tämän loppuun. Äidistä kaavamaisuus alkaa jo vähän hyppiä silmille ja Totokin oli hetken valmis vaihtamaan sarjaa. Niin vain kuitenkin päädyimme jatkamaan vielä seuraavan osan parissa...
Mai Jia: Koodinmurtaja
En pitänyt kirjasta, mutta helppolukuisena se tuli kuitenkin kahlattua loppuun. Inhoan sitä, kun tarinassa selitellään kirjoitusprosessia ja varsinkin tulevien tapahtumien ennakointia tyyliin : "siitä johtuivatkin tulevat haasteet" tai "juuri tästä johtuen tapahtui niin kuin tapahtui". Ärsyttävää. Enkä oikein päässyt tarinassakaan kunnolla mukaan.
Wilkie Martin: Inspector Hobbes and the Bones
Oi ei, nyt on toistaiseksi kaikki kirjoitetut Hobbesit kuunneltu. Olivat kyllä varsin piristävää ja viihdyttävää kuunneltavaa. Tim Campbell ei turhaan ole saanut suitsutusta lukusuorituksestaan. Tässä neljännessä Hobbesissa tosin päädyin tunnistamaan loppuosiossa kaavamaisuutta aiempiin osiin verraten. Ehkä kirjailijaa rupesi vähän väsyttämään ja väkisinkin kuviot toistumaan. Silti, ehdottoman suositeltavaa kuunneltavaa hauskojen, fantasiasävytteisten seikkailujen ystäville!
Eliisa Kuusela: Leipävallankumous
Yksityiskohtaiset ohjeet leipäjuuren salaisuuksiin. Tämä on se monimutkaisempi tapa tehdä, mutta ohjeissa ei ole vikaa. Kirjan kirjoittaja on myös perustanut Facebook-yhteisön ja Hapanjuuri.fi nettisivut aiheesta innostuneille. Juuresta leipominen onkin nykyään kovin trendikästä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti