Sivut

26.4.2020

(Luku)viikkokirja - tasapaino nurinniskoin

Lauantai 25.4.2020

Tällä viikolla ei ole blogin kirjoittamisesta tullut mitään. Vaivoin asettelemani ja varjelemani tasapaino työn, koulun ja Korona-uutisten kesken keikahti kerralla nurinniskoin isäni joutuessa sairaalaan. Onneksi kyseessä ei ollut Korona, vaan säikähdyksestä selvittiin pallolaajennuksella.

Kuulostaako oudolta? Pallolaajennusko pikkujuttu? No, niin kuulostaa minustakin, mutta tältä se nyt tuntuu ja onneksi nykyajan lääketiede on kehittynyttä ja tuokin hoitui parin päivän sairaalareisulla. Nyt mennään päivä kerrallaan, mutta mitä ilmeisimmin potilaan olo helpottui operaatiosta huomattavasti. Yli kasikymppiselle Korona olisi ollut selvästi se pahempi vaihtoehto.

Töissäkin oli kiire viikko ja pitkät päivät. Torstaihin asti menin vanhalla vauhdilla, mutta sitten oli pakko ottaa iltapäivänä hengähdystauko ja perjantaina tein vähän sinnepäin. Ihan kaikkea ei aina jaksa, muttei onneksi tarvitsekaan. Kun ajoissa heivaa, ei joudu itse lasarettiin ja sanonpa vain, että tämä viikonlopun aurinko tulee tarpeeseen. Onneksi ensi viikkokin on lyhyt sillä aloitan vappuviikonlopun jo torstaista.

Tänään onkin sitten nautittu keväisestä päivästä täysin rinnoin, tietysti grillaten. Mikään ei ole ihanampaa kuin ne ensimmäiset aperitiivihetket terassilla, kun odotetaan lisäherkkujen valmistumista Kamadossa. Pekoniluumut katosivat nopeasti ja sopivat yllättävvän  hyvin shamppanjalasillisen kaveriksi...



Ruoan jälkeen palasin ulos lohivahdiksi. Enää ei tarvitse harmitella Kamadon lämmön hukkaamista, vaikka se pysyykin lämpimänä tuntikausia. Lastut pohjalle ja lohifilee ritilälle. Lopputuloksena taitaa olla elämäni parasta savulohta. Tällä kertaa maustoin sinihomejuustolla, emmentalilla ja viimeisen kolmanneksen chilihillolla. Vielä en ole maistanut, sillä grilliherkkujen jälkeen ei ole ehtinyt nälkä tulemaan. Ehkä pieni pala illalla.


Olen minä lukenutkin sentään edes jotain

Lukeminen on mennyt vähän niin ja näin. Toton kanssa äänikirjaa on kuunneltu melkein joka ilta. Seikkailuserkukset-sarjan kolmas osa on nyt menossa eli Viikinkejä ja vampyyrejä. Voroja ja vompatteja kuunneltiin jo loppuun. Nämä kirjat ovat mukavaa iltakuunneltavaa.

Muuten kuuntelen Inspector Hobbes-sarjaa ja ensimmäinen osa Inspector Hobbes and the Blood jo loppuikin. Nyt kuuntelen toista osaa eli Inspector Hobbes and the Curse. Nämä ovat sellaisia pikkuisen hauskoja, keveitä ihmissusitarinoita. Tosin sanaa ihmissusi ei ole taidetetu käyttää vielä kertaakaan eivätkä perinteet ole ihan kunniassa, mutta entinen reportteri Andy yhdessä taitavan poliisiystävänsä kanssa saa edelleen selvitettäväkseen outoja tapahtumia. Cotswolds Cozy Mystery Fantasy tosiaankin.

Dekkarilinjalla jatkoin viikonloppulukemisenkin kanssa sillä aloitin Sujata Masseyn Perveen Mistry-sarjan toisen osan Satapurin jalokivi. Viimeksi kuuntelin, joten silloin saattoi minulta mennä ohi vähän asenteita osoitteleva historiallinen kuvaus ja Perveenin ajatusten yksityiskohtainen kuvaaminen, mutta hyvältä vaikuttaa kuitenkin.

Myös Seita Parkkolan Usva on edennyt, mutta jotenkin olen nyt jumittunut. Taidan tarvita jotain vähemmän tummasävyistä tällä hetkellä.


Sunnuntai 26.4.2020 

Odotamme sadetta. Eikös tänään pitänyt tulla taivaasta märkää?
Ihan kiva siis päästä tänäänkin kävelemään ja puuhastelemaan pihalla, mutta juuri pihan takia olisi kiva saada sadetta. Marjapensaiden juurelle ripoteltu lannoite ja muutama kasveilla/siemenillä täytetty ruukku kaipaisi lisäkosteutta jo kaadetun lisäksi. No, ehkä yön aikana...

Sain kuin sainkin Usvan luettua loppuun. Siinä on jännä tumma sävy, joka jää häiritsevästi silmien taakse tykyttämään. Tykkäsin. Se on hyvin kirjoitettu.

Muuten olen kuunnellut taas  Inspector Hobbesia ja sormeillut Sammakon kirjakaupasta hankkimaani Heikki Kännön Runoilija-romaania. Siihen ajattelin tarttua seuraavaksi.



Tällä viikolla loppuun luettuja: 

Katarina Mazetti: Voroja ja vompatteja 
Iltalukemista Toton kanssa 

Wilkey Martin: Inspector Hobbes and the Blood 
Inspector Hobbes ja hänen seikkailunsa uskollisen Andyn kanssa ovat viihdyttävää luettavaa. Keyttä ja vähän hupsua, muttei niin paljon, että rupeaisi kovin nopeasti ärsyttämään. Balanssi yliluonnollisten olentojen ja niiltä vain näyttävien välillä saa aikaan mukavia kiemuroita. 

Seita Parkkola: Usva
Toto luki tämän ensimmäisenä ja kirjoittaa blogiartikkelia. Odotan innolla tarkempaa keskustelua kirjasta sillä se osoittautui jännästi unenomaiseksi ja monenlaisia teemoja sisältäväksi nuortenkirjaksi realistisen fantasia sävyillä korostettuna. Tykkäsin, vaikka oli tuo  myös jotenkin häiritsevä ja hermostuttava. Ehkä koin eri tavalla kuin 9v. 





6 kommenttia:

  1. Savulohi aurajuustolla kuulostaa ihanalta! Mökkipaikkakunnan savustamolla leijailee aura usein, mutta en ole tullut ostaneeksi koska savustamme itse niin paljon - pitää kokeilla aurakuorrutusta seuraavalla kerralla.
    Kaipaan itse tällä hetkellä jotain kepeää, hyvää mieltä tuovaa lukemista. Nyt luen mm sammaleista kertovaa kirjaa ja Rileyn Seitsemän sisaren vaiheita.
    Leppoisaa sunnuntaita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Savulohi aurajuustolla on aivan mahtavaa herkkua! Olen sellaista joskus ostanut Turun torilta (siis vuosia ja vuosia sitten) aina välillä ja siitä se idea nytkin lähti. Kannattaa kokeilla!

      Huomaan itsekin tarttuvani helpommin joko vähän kevyempään dekkariin tai sitten viihteeseen.

      Poista
  2. Hyvä, että isäsi voi nyt paremmin. Minun isäpuolelleni on tehty tuo pallolaajennus myös ja muistan, miten äitini sitä nopeutta ja paranemista myös ihmetteli. Ihan mahtavaa tämä nyky lääketiede.
    Kaunista sunnuntaita sinulle Minna <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On kyllä aika uskomatonta tuo lääketieteen kehitys ja tämänkin operaation nopeus. Parantuminenkin tuntuu etenevän ihan huippuvauhtia.
      Ihanaa sunnuntaita sinullekin!

      Poista
  3. Hienoa, että isäsi sai nopeasti apua. Miehelläni on käynyt kaksi sydänleikkausta läpi, joissa ensimmäisessä tehtiin myös pallolaajennus. Toinen leikkaus tuli viime kesänä yllättäen, kun sydämessä huomattiin olevan läppävika, vaikka edellisestä leikkaukesta ei ollut montaakaan vuotta. Onneksi apua saatiin nopeasti, koska muuten se olisi ollut menoa. Pallolaajennus auttaa potilasta nopeasti. Se on jollain tavoin aivan käsittämätöntä. Pikaista toipumista isällesi ja sinulle aurinkoisia kevätpäiviä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin on. Toipuminen alkaa näköjään samantien. Äänikin on puhelimessa ihan erilainen.
      Kiitos. Onneksi on kevät

      Poista