(Luku)viikkokirja - tasapaino nurinniskoin

Lauantai 25.4.2020

Tällä viikolla ei ole blogin kirjoittamisesta tullut mitään. Vaivoin asettelemani ja varjelemani tasapaino työn, koulun ja Korona-uutisten kesken keikahti kerralla nurinniskoin isäni joutuessa sairaalaan. Onneksi kyseessä ei ollut Korona, vaan säikähdyksestä selvittiin pallolaajennuksella.

Kuulostaako oudolta? Pallolaajennusko pikkujuttu? No, niin kuulostaa minustakin, mutta tältä se nyt tuntuu ja onneksi nykyajan lääketiede on kehittynyttä ja tuokin hoitui parin päivän sairaalareisulla. Nyt mennään päivä kerrallaan, mutta mitä ilmeisimmin potilaan olo helpottui operaatiosta huomattavasti. Yli kasikymppiselle Korona olisi ollut selvästi se pahempi vaihtoehto.

Töissäkin oli kiire viikko ja pitkät päivät. Torstaihin asti menin vanhalla vauhdilla, mutta sitten oli pakko ottaa iltapäivänä hengähdystauko ja perjantaina tein vähän sinnepäin. Ihan kaikkea ei aina jaksa, muttei onneksi tarvitsekaan. Kun ajoissa heivaa, ei joudu itse lasarettiin ja sanonpa vain, että tämä viikonlopun aurinko tulee tarpeeseen. Onneksi ensi viikkokin on lyhyt sillä aloitan vappuviikonlopun jo torstaista.

Tänään onkin sitten nautittu keväisestä päivästä täysin rinnoin, tietysti grillaten. Mikään ei ole ihanampaa kuin ne ensimmäiset aperitiivihetket terassilla, kun odotetaan lisäherkkujen valmistumista Kamadossa. Pekoniluumut katosivat nopeasti ja sopivat yllättävvän  hyvin shamppanjalasillisen kaveriksi...

Ruoan jälkeen palasin ulos lohivahdiksi. Enää ei tarvitse harmitella Kamadon lämmön hukkaamista, vaikka se pysyykin lämpimänä tuntikausia. Lastut pohjalle ja lohifilee ritilälle. Lopputuloksena taitaa olla elämäni parasta savulohta. Tällä kertaa maustoin sinihomejuustolla, emmentalilla ja viimeisen kolmanneksen chilihillolla. Vielä en ole maistanut, sillä grilliherkkujen jälkeen ei ole ehtinyt nälkä tulemaan. Ehkä pieni pala illalla.


Olen minä lukenutkin sentään edes jotain

Lukeminen on mennyt vähän niin ja näin. Toton kanssa äänikirjaa on kuunneltu melkein joka ilta. Seikkailuserkukset-sarjan kolmas osa on nyt menossa eli Viikinkejä ja vampyyrejä. Voroja ja vompatteja kuunneltiin jo loppuun. Nämä kirjat ovat mukavaa iltakuunneltavaa.

Muuten kuuntelen Inspector Hobbes-sarjaa ja ensimmäinen osa Inspector Hobbes and the Blood jo loppuikin. Nyt kuuntelen toista osaa eli Inspector Hobbes and the Curse. Nämä ovat sellaisia pikkuisen hauskoja, keveitä ihmissusitarinoita. Tosin sanaa ihmissusi ei ole taidetetu käyttää vielä kertaakaan eivätkä perinteet ole ihan kunniassa, mutta entinen reportteri Andy yhdessä taitavan poliisiystävänsä kanssa saa edelleen selvitettäväkseen outoja tapahtumia. Cotswolds Cozy Mystery Fantasy tosiaankin.

Dekkarilinjalla jatkoin viikonloppulukemisenkin kanssa sillä aloitin Sujata Masseyn Perveen Mistry-sarjan toisen osan Satapurin jalokivi. Viimeksi kuuntelin, joten silloin saattoi minulta mennä ohi vähän asenteita osoitteleva historiallinen kuvaus ja Perveenin ajatusten yksityiskohtainen kuvaaminen, mutta hyvältä vaikuttaa kuitenkin.

Myös Seita Parkkolan Usva on edennyt, mutta jotenkin olen nyt jumittunut. Taidan tarvita jotain vähemmän tummasävyistä tällä hetkellä.


Sunnuntai 26.4.2020 

Odotamme sadetta. Eikös tänään pitänyt tulla taivaasta märkää?
Ihan kiva siis päästä tänäänkin kävelemään ja puuhastelemaan pihalla, mutta juuri pihan takia olisi kiva saada sadetta. Marjapensaiden juurelle ripoteltu lannoite ja muutama kasveilla/siemenillä täytetty ruukku kaipaisi lisäkosteutta jo kaadetun lisäksi. No, ehkä yön aikana...

Sain kuin sainkin Usvan luettua loppuun. Siinä on jännä tumma sävy, joka jää häiritsevästi silmien taakse tykyttämään. Tykkäsin. Se on hyvin kirjoitettu.

Muuten olen kuunnellut taas  Inspector Hobbesia ja sormeillut Sammakon kirjakaupasta hankkimaani Heikki Kännön Runoilija-romaania. Siihen ajattelin tarttua seuraavaksi.



Tällä viikolla loppuun luettuja: 

Katarina Mazetti: Voroja ja vompatteja 
Iltalukemista Toton kanssa 

Wilkey Martin: Inspector Hobbes and the Blood 
Inspector Hobbes ja hänen seikkailunsa uskollisen Andyn kanssa ovat viihdyttävää luettavaa. Keyttä ja vähän hupsua, muttei niin paljon, että rupeaisi kovin nopeasti ärsyttämään. Balanssi yliluonnollisten olentojen ja niiltä vain näyttävien välillä saa aikaan mukavia kiemuroita. 

Seita Parkkola: Usva
Toto luki tämän ensimmäisenä ja kirjoittaa blogiartikkelia. Odotan innolla tarkempaa keskustelua kirjasta sillä se osoittautui jännästi unenomaiseksi ja monenlaisia teemoja sisältäväksi nuortenkirjaksi realistisen fantasia sävyillä korostettuna. Tykkäsin, vaikka oli tuo  myös jotenkin häiritsevä ja hermostuttava. Ehkä koin eri tavalla kuin 9v.