(Luku)päiväkirja - pääsiäisen jälkeen

Tiistai 14.4.2020

Tiistai, joka tuntuu maanantailta. Ehkä perjantai ja viikonloppu tulevat siis nopeasti. Toivoa sopii.

Pitkä viikonloppu teki kyllä hyvää. Ihan toinen fiilis tehdä töitä tänään. Toivottavasti tämä jatkuu edes tämän viikon loppuun. Tosin nyt kyllä illalla on taas väsymysaste sellainen, että melkein saatan mennä nukkumaan lukematta sen enempää. Paitsi, että pitää varmaan kuunnella edes vähän Toton kanssa Seikkailuserkuksia. Menossa on toinen osa, jossa on Voroja ja vompatteja.

Sitten perään vähän Nigellan How to Eat ja kyllä uni maistuu.

Onneksi kävin kävelyllä jo aamulla. Kun viimein pääsin työpuheluista irti satoi taivaalta räntää, sitten oli pieni tauko ja sitten tuli lisää räntää. Sama toistui monta kertaa.

Aamulla myös tutut joutsenet näköjään ovat kävelyreittini varrella. Iltaisin ne siirtyvät jonnekin muualle. Ihan on kuin ystäviä tapaisi, kun osuvat vastaan.


Perjantai 17.4.2020

Se on tosiaan jo perjantai. Se on onneksi jo perjantai.

Yllättävän paljon olen ehtinyt tällä viikolla lukemaan, vaikka teemana onkin ollut : Töitä, töitä, töitä - paitsi tänään kärvistelin päänsäryn kanssa puoli päivää ennen kuin taas sain aloitettua työt. Huusholli sitten onkin sen näköinen, että sen eteen ei ole kukaan tehnyt mitään.

Vähän taisin liioitella, mutta työt ovat tosiaan levinneet vähän ikävästikin ilta illalta myöhemmäksi. Olemme toki Toton kanssa kuunnelleet muutaman minuutin Voroja ja vompatteja melkein joka ilta. Lisäksi sain luettua yhden kokonaisen kirjan tiistaina ja keskiviikkona, mutta se tarkoitti aika myöhäistä nukkumaanmenoa. Eppu Nuotion Tuplana, kiitos! oli sopivan rentouttava tarina kaksosista, joista toinen löytää kuolleen miehen ruumiin. Kaikki tietysti liittyy kaikkeen ja vaikka tavallaan arvasin juonen pääpiirteet jossain kohtaa, niin kiemuroita oli tarpeeksi pitämään mielenkiinto yllä.

Lukemisen vähyys ei tietenkään ole koskaan estänyt minua hankkimasta lisää luettavaa - ei nytkään..

Elisa Kirjasta osui alessa silmiini jatko-osa Sujata Masseyn mahtavalle Murha Bombayssa -dekkarille. Satapurin jalokivi syyhyttää sormia. Aion istahtaa nauttimaan siitä huomenissa sopivan hetken tultua. Siihen pitää voida keskittyä. Tällä kertaa otin lukumuodoksi e-kirjan.

Lisäksi totesin, lehtikritiikeillä olevan selvästi vaikutusta myös kirjaostoksiin. Lueskelin Hesarin viikkolehdestä artikkelia  Heikki Kännön uusimmasta romaanista. Runoilija kuulosti mielenkiintoiselta ja päädyin Sammakko-kustantamon nettisivuille. Lopputuloksena oli kuuden kirjan tilaus.

• Heikki Kännö: Runoilija
• Heikki Kännö: Mehiläistie
• David Mitchell : Luukellot (alessa)
• David Mitchell: Jacob de Zoetin tuhat syksyä (alessa)
• Reetta Niemelä, Sanna Pelliccioni & Mia Rönkä : Nähdään majalla, lintuagentit (alessa)
• Reetta Niemelä & Sanna Pelliccioni : Nähdään majalla, kasviagentit (alessa)

En vielä ole maininnut kotona kuin noista lastenkirjoista... Noin periaatteessahan minulla on komento ostaa vain ekirjoja kirjahyllytilan niukkuuden vuoksi. Toisaalta, neljä uutta kirjaa hävinnee helposti jo olemassaoleviin kirjapinoihin...


Lauantai 18.4.2020 

Onpa tänään ollut ihana ilma! Olen käynyt kävelyllä peräti kahteen kertaan. Voi tietysti olla, että vähänkin aurinkoinen ja loskaton päivä tuntuu erityisen mahtavalta viikon takatalven jälkeen.

Lukeminenkin sujuu mukavasti. Sain viimein loppuun Mark Mansonin hitin The Subtle Art of Not Giving A F*ck.  Siinä on monta varteenotettavaa ajatusta vastuunottamisesta omasta elämästä ja sen suunnasta. Kaikki ei välttämättä tosiaan ole omaa vikaamme, mutta meidän vastuullamme on päättää, miten tapahtumiin suhtaudumme ja miten annamme niiden vaikuttaa itseemme.

Lopun aikaa olen kuunnellut Inspector Hobbes and the Blood -dekkaria. Se on yllättävän hauska. Nuori (saamaton) sanomalehtimies Andy ryhtyy seuraamaan pelottavan maineen omaava Inspector Hobbesia jutun toivossa. Sitten hänen asuntonsa palaa ja hän päätyy asumaankin kohteensa luokse. Samalla Andylle selviää, että maailmassa oikeasti asuu paljon sellaisia hahmoja, joiden hän luuli olevan kirjailijoiden mielikuvituksen tuotetta.

Hobbesin hieman tummasävyisessä ja jännästi vinksahtaneessa maailmassa viihtyy ja varsinkin Andyn hampaita himoitseva taloudenhoitajatar on hulvaton hahmo. Andy itse on ärsyttävä tapaus, mutta ehkä hänellä on toivoa kehittyä tarinan edetessä.

Sunnuntai 19.4.2020 

Oi että, mikä päivä! Upea keli taas, joten ulkona on tullut oltua niin pihalla kuin kävelyllä.

Muutenkin olen tehnyt vain niitä asioita, joita teki mieli. Kuten nyt vaikka mokkapaloja.

Voitteko kuvitella, että tämä taisi olla elämäni ensimmäinen kerta, kun tätä herkkua valmistan. Uskomatonta tällä herkkuhimolla, mutta niin taitaa olla.  Hyvää tuli. Toistaiseksi olen syönyt vasta yhden (pienen) palan. Tuolla luulisi jaksavan huomenna alkavalla työviikollakin.

Lukeminen on jostain syystä tänään jäänyt äänikirjaan eli Inspector Hobbes vie mennessään. Tosin seuraavaksi ajattelin istahtaa nojatuoliini ja pienen tauon jälkeen lukea myös Usva -romaania eteenpäin. Se on jostain syystä jäänyt paitsioon. En tiedä miksi, sillä se on oikeasti aika hyvä.

Tällä viikolla loppuun luettuja: 

Eppu Nuotio: Tuplana, kiitos! 
Kaksosia, miessuhteita ja kiemuraisia juonia perheen ja lääketeollisuuden parissa. Varsin rentouttavaa iltalukemista töiden päälle. 

Mark Manson: The Subtle Art of Not Giving a F*ck
Olen kauhean epäluuloinen kaikenlaisia elämäntaito-oppaita kohtaan, mutta tässä kirjassa oli monia ihan loogiselta tuntuvia ajatuksia.