Sivut

24.9.2019

Kun en vaan lämpene


Minun moottorini on yskähdellyt koko alkusyksyn. Kuvittelin vain vetäväni henkeä lomien välissä sillä töissä oli hiljaisempaa kesäloman jälkeenkin ja viime viikolla olin taas lomalla. Olen tottunut saamaan aikaiseksi, pistämään toimeksi ja ruksimaan tehtäviä listalta reipasta tahtia. Nyt ei toimi, kone ei lämpene, ei edes loman numero kaksi jälkeen.

Ainoa, mihin minulta näköjään riittää iloisesti energiaa on rantaraitilla haahuilu ja mikäs siinä. Kauniit on maisemat ja sadekin tauonnut sopivin väliajoin.

Ei auta. Piti mennä lääkärille ja tällä kertaa työterveyslääkäri otti minut oikein vakavissaan ja nyt pitää suunnata verikokeisiin - jotain lienee vähän pielessä. Toivottavasti selvitään rautakuurilla tai jollain sellaisella.

Samalla tavalla yskähteli odotuksistani huolimatta myös Parkkiselta toisena lukemani kirja. Kun ei iske niin ei etene. Luin kuitenkin loppuun, vähän ristiriitaisin tunnelmin.



Leena Parkkinen : Sinun jälkeesi Max
Oma ostos kirjailijalta, makuloinnin alta napattuja 

Pidin kovasti ensimmäisenä Parkkiselta lukemastani Säädyllinen ainesosa -romaanista. Siispä odotukset olivat suuret myös tämän suhteen.

En tiedä johtuiko sitten odotuksista vai mistä, mutta en oikein millään päässyt mukaan siamilaisten kaksosten matkaan.  Max on toinen kaksosista ja tarinaa kertoo hänen toinen puoliskonsa. Matkustetaan kummajaisina sirkuksessa, kohdataan naisia ja miehiä, halveksuntaa ja rakkautta, hyväksikäyttöä ja... tavallaan rakkautta siinäkin.

Jotenkin tarina hajosi käsiini, enkä oikein vieläkään tiedä, oliko kyseessä juonellinen romaani vai sarja kohtauksia ja tunteita. Tavallaan kirja ehkä onkin kertomus siitä, miten ulkopuolisuuden tunne ja rakkauden etsiminen saattavat tarttumaan rippeisiin ja hyväksymään liian paljon, elämään vain hetkittäin.

Lukukokemukseeni vaikutti ehkä henkilöhahmojen groteskius, enkä nyt tarkoita siamilaisten kaksosten fyysistä tilaa. Jokainen henkilöhahmoista on jollain tavalla rikki. Taustalla voi olla lapsuuden kokemukset, mielen järkkyminen, elämätarina, fyysisten haasteiden aiheuttamat ongelmat - oli syynä mikä tahansa, jokin on kierossa. Joukosta löytyy ystävyyttä, rakkautta, hellyyttä, välittämistä eli toivoa, mutta silti vieraus säilyy. Sitä en tiedä, mitä kykenemättömyyteni löytää kauneutta tästä henkilögalleriasta kertoo itsestäni, mutta tällä kertaa en pystynyt näkemään pinnan alle.

Romaanin juoni on myös hajanainen, enkä aina pysynyt ihan kärryillä aikajärjestyksen suhteen. Kieli on kaunista ja selkeää, kuvaukset eläviä, mutta... tällä kertaa en vain yksinkertaisesti lämmennyt kirjalle, sen henkilöhahmoille tai tarinalle. Joskus näin käy.

10 kommenttia:

  1. Olen itsekin miettinyt tuota käyntiä lääkärillä ja arvojen tarkastusta. Kovasti on nuutumista täälläkin ilmassa. Toivottavasti nyt saat apua ja alat taas touhottaa normaaliin tahtiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kai sitä aina välillä pitäisi muutenkin jonkunlainen terveystarkastus tehdä - jotenkin vaan jää äidillä näköjään aina viimeiseksi.
      Katsotaan, mitä lääkäri sanoo...

      Poista
  2. Toivottavasti saat apua uupuneeseen olotilaan. Uskon, että sen jälkeen lukeminen maistuu ja tarinat heräävät mielikuvituksessa eloon. Tämä kirja oli mielestäni aivan mahtava.

    Rauta tai kilpirauhasen vajaatoiminta ovat yksi uupumuksen syy. Myös B12 vitamiinia kannattaa syödä. Minä uuvun joka syksy ja syy on kilpirauhasen vajaatoiminta, joka lääkityksestä huolimatta kääntyy syksyisin vajaalle ja keväisin liikatoiminnalle. Hoitotasapainon säätely on tärkeää, jottei painu ihan peiton alle. Lue blogistani kirja-arvio Sekundakroppa-Elämäni kilpirauhaspotilaana. Kirjasta saa paljon tietoa.
    https://kirjasahkokayra.blogspot.com/2019/09/anne-roth-sekundakroppa-elamani.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Olisi tosiaan ihan kiva jaksaa tehdä kunnolla edes normiarkijutut. Tuota kilpirauhasta olen vähän itsekin miettinyt, että olisiko siinä jotain, mutta katsotaan, mitä verikokeista käy ilmi.

      Poista
  3. Toivottavasti saat voimasi takaisin. Kannattaa kokeilla jotain kirjaa mistä tiedät varmasti pitävän. Ainakin itsellä toimii silloin, kun ei lukeminen oikein nappaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Verikokeista ei löytynyt mitään, joten lääkäri päätyi oireettomaan poskiontelotulehdukseen. Nyt sitten antibiootteja, jos auttaisi...
      Onneksi on paljon kirjoja. Just pistin bloggauksen yhdestä, josta nautin kovasti.

      Poista
  4. Tsemppejä Minna, toivottavasti saat hoitoa tuohon väsymykseesi ja lisäenergiaa ❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Jael. Energiantarvetta olisi. Katsotaan, miten käy.

      Poista
  5. Oi, toivottavasti saat selvyyttä asioihin ja loppuvuosi kuluisi pirteämmissä merkeissä. Oireesi kuulostavat tutuilta, mutta minulla syynä oli työuupumus. Koen yhä edelleen olevani vähän kaltevalla pinnalla asian kanssa, olen ehkä koko loppuelämäni ajan. Tarkasti täytyy miettiä, mihin voimat riittävät ja kannattaako joka asian kanssa vaatia itseltään täydellistä suoritusta, voisiko joskus laskea vaatimustasoa ja ottaa rennommin. Tsemppiä sinulle! <3

    Leena Parkkista en olekaan koskaan kokeillut. Sarah Crossanin Yksi-romaanin jälkeen olen miettinyt, että olisi kiva lukea jokin muukin romaani siamilaisista kaksosista. Tämän Parkkisen taidan kuitenkin jättää väliin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Mari. Olen tässä itsekin miettinyt, että olisiko väsymyksen taustalla viimeiset pari suhteellisen rankkaa työvuotta. Voi hyvinkin olla, että purkautuu nyt, kun on ollut jonkun aikaa rauhallisempaa...

      Toisaalta lääkäri lykkäsi antibiootit, kun totesi oireiden kuitenkin sopivan myös poskiontelotulehdukseen ja jotain sanoi sieltä geelin takaa löytyvät. Katsotaan, miten käy.

      Poista