Sivut

29.9.2019

Pyörteissä ajasta aikaan

On aina jonkinlainen riski, kun ottaa kirjan luettavaksi suoraan sen kirjoittajan lähettämänä. En pidä itseäni ilkeänä ihmisenä, joten täysin itselle sopimattoman kirjan kohdalla saattaa olla vaikea ilmaista mielipidettään...

Onneksi Tatu Kokon kohdalla oli taustalla jo kokemusta hänen kirjoittamistaan nuortenkirjoista (minulla ja pojilla), joten arvelin mielikuvitusta ainakin riittävän. Kävelevät patsaat nimessä loivat odotuksen realismin rajojen venymisestä - eikä lukiessa tarvinnut pettyä.

Tatu Kokko: Kävelevien patsaiden kaupunki 
Kirjailijalta itseltään luettavaksi 

Vilja työskentelee kirjastossa, asuu siskonsa luona ja nieleen kiltisti pillerinsä. Sitten pakottava tarve kirjoittaa, elää ja tuntea vetää pillerit vessanpytystä. Kaupunki herää Viljan keralla, tutut patsaat tervehtivät ja ajan pyörteet sieppaavat mukaansa.

Viljan elämässä on muutama tärkeä henkilö. On sisko ja sen mies, ja sitten on Minna - tutkimuskohde, patsasrouva ja Vilja itse aikamatkoillaan sillä hän sukeltaa idolinsa nahkoihin aivan kirjaimellisesti. Nykyhetkessä Viljan ydinjoukkoon liittyy myös Kareem, kaupunginmuseon nuori tutkija, joka tuo mukanaan tuulahduksen eksotiikkaa ja ennen kaikkea herättää Viljassa tunteet, joiden hän kuvitteli kuolleen.

Tarina vie pyörteisiinsä hengästyttävää vauhtia. Aikamatkat, Kareem, Viljan yhä kiihtyvässä tahdissa poukkoileva mieli sekoittuvat kaleidoskooppimaiseksi kudokseksi, joka voisi hajota sirpaleiksi. Kokonaisuus pysyy kuitenkin kasassa ja juoni etenee Vilja kiintopisteenään.

Kirjan luettuani jäin pohtimaan, miten eri tavoin sitä voisikaan lukea. Jos lähtisi lukemaan tarinaa fantasia-kuvauksena vangitusta suojelijasta, joka irrottaa kahleensa - tai sitten sairaskertomuksena Viljan putoamisesta (takaisin) harhoihin. Kolmantena vaihtoehtona voisi olla keskittyminen Minna Canthin osuuksiin, ne kuvaavat elävän ja tuntevan naisen aikansa vaatimusten raja-aitoihin puskevana voimahahmona.

Toisaalta voisi fokusoida rakkaustarinoihin, niin Minnan kuin Viljankin. Niissä on yhteistä jonkinlainen pidättyvyyden tarve, eri syistä kumpuava, mutta kuitenkin naista rajoittava. Minnan on soveliasta naisena toimia vähemmän tunteidensa vietävänä aikakautensa asenteiden vuoksi, Viljan taas on hillittävä itsensä miehen uskonnollisen vakaumuksen tähden. Kumpikin siis on tavallaan miesten määritysten rajoittama, kumpikin kieltäytyy jäämästä kokonaan rajojen sisäpuolelle.

En vieläkään tiedä, minkä lukutavan itse valitsisin - taisin vaihtaa lennossa luvusta toiseen. Kävelevien patsaiden kaupunki lumoaa runsaudellaan. Elementtejä ja teemoja on niin paljon, että lukija voisi helposti tukahtua niiden alle. tai eksyä kaikkien mahdollisten vaihtoehtojen keskellä. Jotenkin kummasti keveys ja suunta kuitenkin säilyvät ja rakenne kannattelee kiemuroista huolimatta. Mieleen tulee sellainen pitsimäinen, ohuista metallisäikeistä taottu sermi, joka päästää valon kukkiensa lävitse, mutta jonka materiaali on kovaa ja taipumatonta.

Tämä kirja on taottu kauniisti. Kieli soljuu ja luo kuvion toisensa jälkeen. Pidin jotenkin jännästi "vanhahtavasta" rytmityksestä, joka tuo mieleen Canthin aikakauden kielen. Nautin myös siitä miten runsaus koostuu kuitenkin selkeistä ja välillä kovistakin paloista, jotka hätkähdyttävät samalla kun heittävät jo kohti seuraavaa. Teksti on täynnä kauniita kuvauksia ja tunnelmia, olematta kuitenkaan imelä ja pysähtymättä vatvomaan. Päällimmäisenä jää mieleen liikkeen tuntu.

Tykkäsin. Siitä kertonee sekin, ettei mikään muu kirja päässyt kiilaamaan väliin, vaan luin loppuun ilman sen kummempia välihyppyjä. Tälle kirjalle soisi huomiota, se on virkistävän erilainen, rohkea teemoissaan, ajatuksia herättävä muttei kuitenkaan vaikea tai raskas luettava.

18 kommenttia:

  1. Kuulostaapa tosiaan runsassisältöiseltä kirjalta!
    Joskus tarinoihin tungetaan niin paljon teemoja ja sivupolkuja, että siihen tosiaan meinaa väsyä, mutta kertomasi perusteella tässä kirjassa kokonaisuus pysyy selkeänä kuitenkin. Voisinpa ainakin vilkaista tätä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä olisi voinut helposti rävähtää ihan pirstaleiksi, mutta jollain taialla tarina pysyi kasassa.

      Poista
  2. Kuulostaapa tosiaan monikerroksiselta ja -säikeiseltä kirjalta. Kirjoitin juuri arvion eräästä teoksesta, joka ei sisältänyt niinkään monia teemoja, mutta kuitenkin niin paljon yksityiskohtia ja pomppuja, että lukeminen oli suorastaan väsyttävää. Ihanaa, jos tämä teos kuitenkin pysyy raameissaan lukijalle ymmärrettävällä tavalla. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En minä tiedä, voiko tästä ihan kaikkea ymmärtää ;-) Todennäköisesti ihan tarkoituksella joutuu tulkintojaan miettimään, mutta kokonaisuus on kaunis.

      Poista
  3. Kuulostaa aika hauskalta kirjalta. Minä en ole koskaan uskaltanut kertoa kirjasta huonoa arviota, tosin en ole kovin montaa huonoa kirjaa lukenutkaan. Olen ollut onnekas kirjoja valitessa.
    Ihanaa iltaa sinulle Minna <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika harvoin päädyn minäkin lukemaan kirjoja, joista en yhtään pidä. Kuka hullu sellaisiin aikaansa tuhraisi.

      Yleensäkin yritän olla korrekti arvioissani, sillä vaikka minä en pidä, voi joku toinen tykätä. Rehellisesti kuitenkin kerron, jos ei osunut - niin kuin nyt vaikka juuri tuossa edellisessä postauksessa.

      Poista
  4. Tällä kirjalla on upea kansi ja kiinnostava nimi. Jostain blogista luin vähän kirjan analysointia ja jäin hämilleni sen sisällöstä. Kertomasi perusteella, etenkin erilaisista lukutavoista, mielenkiintoni heräsi uudelleen ja taidan laittaa tämän lukulistalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on hämmentävä kirja, mutta oikeastaan aika hyvällä tavalla. Virkistävän erilainen lähestymistapa ja hahmotkin melkoisen toisenlaisia totutusta.

      Poista
  5. Osuvasti poimit eri lukutavat. Vaihtoehtoja niihin Kokon romaani tosiaan tarjoaa. Minä taisin valita päähenkilön mielentilavaihtelut, mutta kyllä Canth-samastuminenkin kiinnosti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tuija. Vaihtoehtoja tosiaan riittää :-)

      Poista
  6. Tämä kirja on taottu kauniisti, ihanasti sanottu! Olen niin iloinen, että pidit tästä. Itselläni kirja odottaa vielä kirjahyllyssä. Säästelen sitä hieman myöhemmäksi, sillä haastattelen marraskuussa Kokkoa ja Rytisalon Minnaa Canth-teemalla. Odotukset kirjan suhteen ovat kyllä korkealla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Amma. Ja tuo haastattelu olisi ihana nähdä... missä se on ?

      Poista
  7. Kyllä sitä on tullut aika araksi ottaa vastaan kirjailijoiden tarjoamia kirjoja - etenkin omakustanteita. Aikaisemmin kun mukaan on sattunut niitäkin, joista ei ole oikein osannut sanoa mitään (hyvää) :)

    Tämä vaikutti jotenkin niin erikoisen kummalliselta, että ehkä sinun suosituksesta uskaltaisin tarttuakin! Ja oi kuinka kaunis nimi kirjalla on!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, varovaiseksi oppii... mutta tähän kannattaa ehdottomasti tarttua!

      Poista
  8. Kirjan nimi on kyllä houkutteleva ja mielikuvitusta kutkuttava. Ilmeisesti lähestymistapojakin on useita, mikä on joskus hyvä ja joskus sitten voi aiheuttaa hämmennystä. Minua alkoi heti hämmentää heti pillereiden pois jättäminen. Varmaan siis lukisin tätä mielenterveysnäkökulmasta (oletan, että sellainen on) ja ehkä aika skeptisesti: psykoosi ja hallut harvemmin tuntuvat kovin mukavalta, vaan ovat lähinnä ahdistavia. Kirjasta tämän enempää tietämättä mietin, että se voisi ehkä jopa ärsyttää minua. Tai sitten ei, lukemallahan se selviäisi. Ehkä joskus luenkin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mietin lukiessani tosiaan sitä, että mielenterveyspotilas päähenkilönä ja varsinkin kuvaus lääkkeiden poisjättämisen vaikutuksesta on riskialtista ja varmasti aiheuttaa ainakin osassa lukijoita myös negatiivisia reaktioita.
      Onneksi kokemusta ei kuitenkaan kuvata pelkästään positiivisena asiana, eikä varsinkaan oteta kevyesti - kyseessä on järisyttävä muutos. Lopputulos on tavallaan avoin ja lienee kiinni tulkintakulman valinnasta onko se lukijan mielestä positiviinen vai ehkä todella surullinen.

      Poista
  9. Nimi ja kansi ovat houkuttelevat, mutta juonen suhteen tipahdin kärryiltä! Pitäisi lukea ehkä pari muuta arviota ennen kuin osaisin sanoa onko tämä minun juttuni vai ei, siitäkin huolimatta että sanoit tarinan pysyvän hyvin kasassa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juonen suhteen tipahtaa helposti kärryiltä, jollei ole tarkkana, mutta kyllä siinä pystyy mukana pysymään :-) Minä myös yleensä pidän kirjoista, joissa mennään vähän kiemuraisesti ja tässä näitä tasoja riitti.

      Poista