Sivut

6.1.2019

Joulun lukulistastatus, pari lyhytarviota ja kuukauden luetut



Naureskelin tässä juuri itselleni. Ennen joulua listasin lukusuunnitelmaa. Muistin listan äsken. Että niinkin systemaattista suunnitelmien seurailua tässä on harrastettu.  Ei silti, ihan kiltisti olen listan mukaan lukenut, vain muutama jäi lukematta.
  1. Maria Veitola : Veitola (äänikirja) - kuuntelin, vielä bloggaamatta 
  2. Nina George: Pieni bistro Bretagnessa (äänikirja) - En tullut kuunnelleeksi. Tuntui ensimmäisen kolmen sanan jälkeen mielentilaan liian sokeriselta 
  3. Caroline Roberts: Pieni teehuone (ekirja) - No, jos sokerisesta puhutaan... kaiken lisäksi tämä ei ollut mitenkään eritysen hyvin edes kirjoitettu ja tarina oli vähän naiivi ja ennalta-arvattava. En siis ihastunut, enkä taida tämän enempää siitä edes kirjoittaa... Sinänsä ajatus nuoresta naisesta perustamassa unelmiensa kahvilaa (tai teehuonetta) vanhaan linnaan turisteja varten on mukava, toteutus tökki. 
  4. Gail Carriger : Poison or Protect. Carriger osaa kirjoittaa hauskasti, mutta novellan pituus ilmiselvästi ei oikein antanut tilaa sen enempää henkilöhahmojen kuin tarinan kehittelyllekään. Vähän samaa luokkaa kuin tuo edellinen - oikeastaan ihan hyvä, että oli lyhyt
  5. Deanna Raybourn : Lady Julia Grey (3 ensimmäistä osaa) - tykkäsin ja bloggasinkin jo
  6. Elly Griffiths : Smoke and Mirrors - no enpä tullut kuitenkaan tarttuneeksi joululomalla. Joulukuun alussa tosin luin saman kirjoittajan Januksen kivi dekkarin. 
  7. Arvaatteko, miten kävi ranskaksi lukemiselle ? No, huonosti tietysti. En ole lukenut sivuakaan Le septième fonction du langage... 

Sinänsä ei ole yllätys, että luin kuitenkin noin suuren osan suunnitelman kirjoista. Joulukuussa nimittäin tulin lukeneeksi peräti 20 kirjaa! Toki joukossa oli pari keittokirjaa ja yksi lyhyt lastenkirja, mutta silti...

Noiden edellisten lisäksi siis luin mm. Murun uuden keittokirjan Hyvä ruoka, parempi viini (joululahjakirjani) ja Leila Lindholmin Pala kakkua.

Laura Lindstedtin Oneiron herätti kovasti ajatuksia, kun muutenkin joulukuussa oli vähän alamaissa ja väsyksissä. Pieni kirjapuoti Pariisissa puolestaan lohdutti ja toi mieleen vanhoja unelmia.

Lastenkirjoissa vastaani tuli uusi tuttavuus eli Mestarietsivä Peppunen. Riemastuttava tuttavuus, jonka olin hankkinut kuopukselle joululahjaksi. Kukaan ekaluokkalainen poika ei voi vastustaa peppunaamaista etsivää, joka nappaa roistoja kiinni paukauttamalla hajut heidän silmilleen... Tässä on varteenotettava kilpailija Kapteeni Kalsarin pöksyhuumorille.

Hymyn kirvoitti myös Antti Heikkisen Kehveli, jonka kuuntelin äänikirjana kirjailijan itsensä lukemana. Luulenpa, että taitava lukija saikin minut pitämään kirjasta enemmän kuin mitä olisin itse lukiessa siitä innostunut. Tämäntyyppiset veijaritarinat eivät aina oikein jaksa pitää minua otteessaan viimeisille sivuille saakka. Hyvin kirjoitettu kuitenkin, ei siinä mitään.

Mielenkiintoisesta kirjaformaatista vastasi Ilona Andrewsin Sweep of the Blade, joka ilmestyi vuoden mittaan luku kerrallaan, yksi per viikonloppu. Innkeeper Chronicles sarjan itsenäinen osa oli yhtä riemastuttava kuin aikaisemmatkin osat, vaikka ympäristö ja tarina siirtyivätkin enemmän vampyyrien planeetalle.

Avaruudessa kuljettiin myös Saara Henrikssonin novellikokoelmassa Avaruusajan unelmia, josta jossain vaiheessa lisää vielä blogissakin. Joukossa oli mielenkiintoisella tavalla omanlaisiaan ja sitten pari, joista en oikein ymmärtänyt mitään.

Jojo Moyesin Ne, jotka ymmärtävät kauneutta oli ensimmäinen kyseiseltä kirjailijalta lukemani kirja. Ymmärrän hypen, mutten itse ehkä lähde siihen kuitenkaan täysillä mukaan. Kuuluu sarjaan ihan hyvä ja liikuttikin, muttei jättänyt sen syvempää pysyvää jälkeä. 

Veera Niemisen Ei muistella pahalla oli kuukauden pettymys. Pidin kovasti Avioliittosimulaattorista, mutta kertomus erotuskaansa postiluukkuja räjäyttelemällä helpottavasta naisesta oli minulle vähän liikaa. Tuskastuin myös tunteiden ja ajatusten vatvomiseen luvusta toiseen. Teki mieli käskeä ryhdistäytymään ja kurkata peiliin, olisin minäkin lempannut niin hullusti käyttäytyvän naisen.

Vielä on jäljellä kolme - kaksi dekkaria ja yksi nuortenfantasia. Agatha Christie on laadukasta kuunneltavaa, vaikka kirja olisikin postuumisti muokattu romaaniksi alkuperäisestä näytelmäkäsikirjoituksesta. Hercule Poirot ja Salainen kaava viihdytti äänikirjana oivasti. Tuija Lehtisen Kuollut jättää jäljen puolestaan ei oikein vakuuttanut. Ihan ok dekkari eläkkeelle jääneestä naispoliisista, joka ryhtyy tutkimaan vanhaan rikokseen viittaavaa vihjettä, mutta ei sen kummempi.

Elina Rouhiaisen Muistojenlukija osoittautui omanlaisekseen ja mielenkiintoiseksi nykyfantasiaksi.

Olisiko siinä ne kaksikymmentä ? Pitää varmaan lukea vähemmän tänä vuonna kuukausittain, ettei luettujen listauksessa ole ihan niin kova työ :-)

4 kommenttia:

  1. Maria Veitolan kirja sai tyttäreltä 10 pistettä. Tykkäsi kovasti siitä, että siinä puhuttiin Marian nuoruudestakin. Paljon olet lukenut, hyvä sinä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, oli oikein mielenkiintoinen tuo Veitola ja varsin sujuvasti luki itse. Joulukuussa meni yllättävän paljon kirjoja, mutta siihen oli tietysti syynsä :-)
      Ihanaa loppuviikkoa ja terveisiä Antwerpenistä!

      Poista
  2. Mulla jäi kanssa tuo Nina Georgen kirja kesken. Olin kaiken lisäksi ostanut kirjan (harvoin nykyään ostan mitään) itselleni ihanan nimen ja kansikuvan takia, joten harmitti vähän, ettei ollut minun kirjani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä kyllä kuuntelen tuon Nina Georgen kirjan sellaisena hetkenä, kun olen vähän avoimempi romantiikalle. Pidin kovasti Pieni kirjapuoti Pariisissa -kirjasta

      Poista