Anne Leinonen: Vaskinainen
Osuuskummalta luettavaksi
Olen ennenkin ihastellut Suomen nykytilannetta fantasiakirjallisuuden saralla. Meillä on monia hyviä ja ihanasti omaperäisiä kirjoittajia, joiden tarinoissa sekoittuvat kotimaiset kansantarinat laajempaankin mytologiantuntemukseen. Anne Leinosen Vaskinainen on hyvä esimerkki tästä joukosta.
Metallinen iho ja siivet, kuolleiden kautta hankittua viisautta, vaikkei ylämaailma tuttu olekaan. Sellainen on Vaskinainen. Kun Tuonelassa taistellaan, menee ikiaikainen pyörä rikki. Kuolleet jäävät virran väärälle puolen ja maailman tapahtumat kallistuvat väärään suuntaan. Niilas, kerran jo kuollut ja siksi vaaroilta muita suojatumpi, lähetetään etsimään apua kaupungista. Ulpukka, noitanainen, päättyy Niilaksen kanssa matkaan ja yhdessä he seuraavat tietoja tietäjästä.
Vaskinaisen tarina kiehtoo alusta alkaen. Se tuntuu jotenkin tutulta, vaikka perinteisistä aineksista onkin keitetty ihan uudenlainen soppa. Tuonelan virtan, lautturi, ikiaikainen pyörä jne. Kaikkihan niistä ovat kuulleet, samoin kuin Tuonelaan eksyvistä elävistä. Niilas on kuitenkin uusi tuttavuus, vähän saamaton, mutta hyväntahtoinen. Hänestä pitää heti. Ulpukkaan tutustuu hitaammin. Hän on outoudessaan villi nainen, johon suhtautu vaistomaisesti varauksella. Syytä onkin, sillä Ulpukan hallussa on elämää syöviä voimia.
Pidin tarinan tavasta edetä. Missään kohtaa ei töksähdellyt vaikka kertoja vaihtui. Kohtaus seurasi toista ja aina päästiin eteenpäin, opittiin jotain uutta. Myös kirjan kieli sopi tarinaan. Hitusen vanhahtava rytmi vei tunnelmaan juuri sopivasti, olematta kuitenkaan rasittavan raskas.
Jos ei vielä käynyt selväksi, niin koin kirjan lukemisen erittäin miellyttävänä, jotenkin lämpimänä elämyksenä. On ihana lukea tarinaa, jossa henkilöt ovat selkeästi hyviä, vaikkakin erehtyväisiä, eivätkä "pahiksetkaan" ole luontoaan julmempia. En tiedä, mistä Vaskinaiseen tulee sellainen pyöreys ja pehmeys, että sen pariin uppoutuu tyytyväisenä sohvannurkkaan. Kyllähän kirjassa kohdataan vaaroja ja julmiakin hahmoja. Hyvänen aika, koko tarinahan pyörii kuoleman (Tuonelan) ympärillä. Silti sen lukemisesta jää hyvä mieli. Joku viisaampi ehkä osaa analysoida miksi, minä tyydyn vain olemaan iloinen, että kirja tuli luettua.
Sopii muuten marraskuun luettaviin erittäin hyvin ihan jo kuukauden nimen ja kirjan aiheen perusteella. Marras kun kai viittaa kuolemaan tai kuolevaan...
Tänään tosin ei ollut synkeydestä tietoakaan. Aurinko paistoi ja lämmittikin vielä. Meri oli tyyni ja rannat täynnä iloisesti ulkoilevia ihmisiä. Valohoito teki hyvää.
Vaskinaisen on lukenut myös Ulla
Vaskinaisen tarina kiehtoo alusta alkaen. Se tuntuu jotenkin tutulta, vaikka perinteisistä aineksista onkin keitetty ihan uudenlainen soppa. Tuonelan virtan, lautturi, ikiaikainen pyörä jne. Kaikkihan niistä ovat kuulleet, samoin kuin Tuonelaan eksyvistä elävistä. Niilas on kuitenkin uusi tuttavuus, vähän saamaton, mutta hyväntahtoinen. Hänestä pitää heti. Ulpukkaan tutustuu hitaammin. Hän on outoudessaan villi nainen, johon suhtautu vaistomaisesti varauksella. Syytä onkin, sillä Ulpukan hallussa on elämää syöviä voimia.
Pidin tarinan tavasta edetä. Missään kohtaa ei töksähdellyt vaikka kertoja vaihtui. Kohtaus seurasi toista ja aina päästiin eteenpäin, opittiin jotain uutta. Myös kirjan kieli sopi tarinaan. Hitusen vanhahtava rytmi vei tunnelmaan juuri sopivasti, olematta kuitenkaan rasittavan raskas.
Jos ei vielä käynyt selväksi, niin koin kirjan lukemisen erittäin miellyttävänä, jotenkin lämpimänä elämyksenä. On ihana lukea tarinaa, jossa henkilöt ovat selkeästi hyviä, vaikkakin erehtyväisiä, eivätkä "pahiksetkaan" ole luontoaan julmempia. En tiedä, mistä Vaskinaiseen tulee sellainen pyöreys ja pehmeys, että sen pariin uppoutuu tyytyväisenä sohvannurkkaan. Kyllähän kirjassa kohdataan vaaroja ja julmiakin hahmoja. Hyvänen aika, koko tarinahan pyörii kuoleman (Tuonelan) ympärillä. Silti sen lukemisesta jää hyvä mieli. Joku viisaampi ehkä osaa analysoida miksi, minä tyydyn vain olemaan iloinen, että kirja tuli luettua.
Sopii muuten marraskuun luettaviin erittäin hyvin ihan jo kuukauden nimen ja kirjan aiheen perusteella. Marras kun kai viittaa kuolemaan tai kuolevaan...
Tänään tosin ei ollut synkeydestä tietoakaan. Aurinko paistoi ja lämmittikin vielä. Meri oli tyyni ja rannat täynnä iloisesti ulkoilevia ihmisiä. Valohoito teki hyvää.
Vaskinaisen on lukenut myös Ulla
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti