Sivut

12.11.2015

Kolme maailmanloppua

Erkka Mykkänen: Kolme maailmanloppua
Kustantajalta Kirjamessujen bloggaribrunssilla

Tykkäänkö minä näistä? Ne ovat vähän outoja. Niissä on hieman tönkköjä seksuaaliviittauksia, liian miehistä tai teinipoikaa. Olenko kuitenkin liian sovinnainen tai yksinkertaisesti vain vanha täti?
Ei, kyllä minä sittenkin tykkään. Ne ovat oikeastaan aika sopivasti nyrjähtäneitä, vähän vinksallaan. Eivät ihan reaalifantasiaa vaan jostain omasta kulmastaan todellisuutta tai sentin sen toiselta puolelta. Piristäviä hetkiä päivän kiireiden keskellä.

En (melkein) koskaan palaa aiemmin lukemiini kirjoihin, mutta tämän otin jo uudelleen käteeni. Oli pakko vielä lukea kertaalleen kokoelman niminovelli, Kolme maailmanloppua. Siinä on jotain viehättävää. Kamalaa, mutta samalla viehättävää. Nainen, mies, sänkykeskustelun kiemurat ja kaiken loppu. Kiehtovaa.

Monta muutakin mielenkiintoista ja mielenkiemuroihin jäänyttä tarinaa kirjasta löytyy. Bonnierin kirjabloggaajabrunssilla, kirjailija itse kertoi kolmen Krista Kosonen-tarinan taustaa. Hän oli itse kerran törmännyt kaupungilla näyttelijättäreen ja jäänyt miettimään: "Mitä jos..." Kirjan jo valmistuttua, oli hän leikitellyt ajatuksella nimetä kirja Krista Kososen mukaan, mutta ilmeisesti Krista itse ei asiasta varsinaisesti ollut innostunut. Tai niin ainakin tarina kertoo, Mykkäsen mukaan.

Monia muitakin mielenkiintoisia juttujä kirjaan mahtuu yllämainittujen lisäksi. Kaikki erittäinkin luettavia. Talteen laitettava pieni kirja, ihan kirjaimellisesti siis. Olen viime aikoina kunnostautunut laittamalla kirjoja kiertoon. Minut tuntevat tietävät kyseessä olevan vuosien kovien mielikuvaharjoitusten tulos. Ennen kirjoille oli minun huushollissani tarjolla vain yksisuuntainen tie. Kolme maailmanloppua pistän kuitenkin visusti hyllyyn talteen ja kaivan sieltä esille, kun seuraavan kerran kaipaan muutaman minuutin aivojumppaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti