Ranskalainen välipala ja miten terveyspirulainen sen pilasi

Tämä näyttää vielä hyvältä

Isäntä aina välillä muistelee, miten mumminsa lastenlapsilleen lykkäsi säännöllisesti käteen palan vaaleaa leipää ja siihen kaveriksi tummaa suklaata. Suklaata ei koskaan tietenkään ollut lasten mielestä tarpeeksi, mutta silti tuo on jäänyt miehelle mieleen yhtenä mieluisimmista välipaloista.

Ranskassa ollessa jossain vaiheessa tuota testattiin ja onhan se herkullista. Eikä kait niin kovin epäterveellistäkään, loppujen lopuksi. Ihanaa ranskalaista vaaleaa leipää ja tummaakin tummempaa suklaata.

Silti, kun ryhdyin kotona leipomaan, nosti pieni terveyspirulainen päätään ja kuiskutti, että täysjyvää sen olla pitää ja tummaa. Eihän sitä nyt hötöleipää välipalaksi. No just. Tuohon kun lisää vielä ruisjuurta ja ihan liian vähän suklaata, niin syömättähän leipä jää. Tai siis äidin syötäväksi. Ei oikein kelvannut jälkikasvulle.

Ihan liian vähän suklaata !

Tulin siis siihen lopputulokseen - taas kerran - että ei pitäisi sorkkia hyvää huonommaksi terveysintoilun varjolla. Siitä tulee vaan paha maku ja paha mieli...

Meillä tullaan tätä välipalaa syömään Ranskassa matkaillessa edelleen ja muutenkin nautiskelemaan hyvällä omallatunnolla. Onhan niitä herkullisia vaihtoehtoja tarjolla pilvin pimein sitten niille terveyspäiville. Ruisjuureen tehty sekaleipäkin on juuston kanssa yksi herkullisimmista vaihtoehdoista - ilman suklaata.

Sitä paitsi - hyvän ruoan psykologinen vaikutus on tunnetusti terveyttä edistävä, vai mitä ?

Siihen ne suklaan (ilman leipää) terveysvaikutuksetkin kai suureksi osaksi perustuvat.