Kun äitiä taas teinityttää

Cassandra Clare : Luukaupunki (Varjojen kaupungit I)
Cassandra Clare : Tuhkakaupunki (Varjojen kaupungit II)
Oma ostos Elisa Kirjasta 
 
Aina välillä sitä löytää tällainen äiti-ihminenkin sen teinivaihteensa ja nauttii vähän nuoremalle ikäpolvelle tarkoitetusta viihteestä täysin rinnoin. Tällä kertaa viihdykkeenä toimi Cassandra Claren Varjojen kaupungitt ja erityisesti sarjan ensimmäinen osa eli Luukaupunki. No, myönnetään, luin jo sarjan toisenkin osan, mutta siitä lisää sitten postauksen lopussa.

Ihan ensiksi ryhdyin mainoksen uhriksi ja ostin Luukaupunki-romaanin Elisa Kirjan alesta. Sitten jäinkin yllättäen kirjaan koukkuun ja luin sen nopeasti loppuun. Tarinassa riittää vauhtia, miljöötä on oikeasti vähän mietittykin ja taas löytyi mielenkiintoinen näkökulma ihmissusiin, vampyyreihin ja velhoihin. Ensimmäiset kaksi saavat demonitartunnan ja muuttuvat ihmisisistä alamaailman asukeiksi saadessaan demonisia piirteitä. Velhot taas ovat puoliksi demoneita jo syntyessään - niin ja haltiat ovat puoliksi enkeleitä ja puoliksi demoneita. Hivenen yksinkertaistettu luokittelu siis, mutta ihan toimiva.

Sitten on varjometsästäjiä, jotka metsästävät huonosti käyttäytyviä alamaailman asukkeja ja erityisesti demoneita, joita virtaa maan päälle toisista maailmoista. Varjometsästäjäksikin synnytään ja alkujaan he ovat saaneet enkeli Razielin verta suoniinsa. Puoliksi enkeleitä siis ? No, eivät he kyllä kovin enkelimäisesti käyttäydy kaikkine aseineen ja taisteluintoineen. Clary kohtaa vaalean Jacen huomatessaan pystyvänsä näkemään hahmoja, joita muut eivät huomaa laisinkaan. Sitten käy ilmi, että Clarykin on varjometsästäjien sukua, hänen äitinsä katoaa ja isä onkin jotain aivan muuta kuin se rohkea sotilas, jonka kuva on kodin seinällä. Clary joutuu mukaan valtataisteluun ja vetää samalla yliluonnolliseen maailmaan mukaansa myös parhaan ystävänsä Simonin.

Ennen kirjan lukemista ehdin käydä myös elokuvissa katsomassa siitä tehdyn filmin. Siellä me olimme minä, sisko ja 100 teiniä. No, oli siellä muutama teinien vanhempikin mukana niin ei erotuttu joukosta ihan niin pahasti. Elokuva oli yllättävän hyvä. Minusta se pesi Twilightin ihan mennen tullen. Paljon vähemmän sitä kaihoisasti tuijottelua ja enemmän toimintaa. Siis taisteluja ja sen semmoista, romantiikan saralla mentiin sentään ihan teinimeiningillä. Tykkään - en tykkää, tuhma poika vai kiltti nörtti ? Aika lailla samalla tavalla kuin kirjassakin, mutta vielä tällaiselle vanhuksellekin ihan siedettävällä tasolla.

Täytyy tosin myöntää, että me siskon kanssa nauroimme ehkä välillä vähän väärissä kohdissa. Kun tulee tähän ikään on nähnyt jo erinäisiä elokuvia, joissa suutelukohtauksen päätteeksi tulee jostain vettä parin niskaan, siis sillain romanttisesti sataen. Dialogissa oli myös vähän sellaisia päälleliimattuja kohtia - näyttelijät pysähtyivät kesken toiminna "sanailemaan"...

Ihan mukavaa viihdettä kuitenkin, johon kannattaa tutustua ja johon voi vähän jäädä koukkuunkin. Minäkin luin jo jatkoa tarinaan toisen osan muodossa. Aika samanlaista touhua kuin ensimmäisessä. Vähän hirvittää, kun kyseessä pitäisi olla kai trilogia ja suomennettujakin osia on jo viisi. Saa nähdä, pääsenkö sarjassa ikinä loppuun. Siskolla jämähti ilmeisesti siihen neljännen tienoille... Raportoin edistymistä sitten, kun jatkoa seuraa.