Ruokaa romaaneista I

Tässä jokin aika sitten jatkoin meemiä Marsha Mehranin kirjalla "Ruusuvettä ja lammaspataa". Samassa oivalsin, että tässähän on hyvä hetki aloittaa uusi juttusarja.

"Ruokaa romaaneista"

Tässä ei siis ole kyse keittokirjojen reseptien testaamisesta vaan fiktion (tai mikä ettei ihan elämäkertojenkin) inspiroimasta kokkaamisesta. Suunta voi myös olla toinen eli ruoan tuomista assosiaatioista kirjoihin. Mitään varsinaisia sääntöjä en tälle rupea määrittelemään. Ennemminkin on kyseessä vapaasta mielikuvituksen käytöstä.

Ensimmäinen osa on siis ilmeinen yllämainittu yhdistelmä lammaspadasta ja kirjasta, jonka nimessä lukee lammaspata... No, on siinä ehkä vähän syvempikin yhteys. Kirjassa liikutaan sekä Irlannissa että Iranissa. Irlantihan on tunnettu lammasmaa, joten jo pelkästään siitä saa luotua yhteyden, mutta sen lisäksi meidän reseptissämme yhdistyvät maut, jotka ainakin minulle edustavat Lähi-Idän keittiön parhaimmistoa. Mausteisuus ja lihan täyteläisyys yhdistettynä makeisiin hedelmiin toimii marraskuun mustuudessa aina.

Kovin vaikeasta ruoasta tässä ei ole kyse, vähän aikaavievästä kylläkin. Mikäli pidät mausteisemmasta, niin lisää enemmän mausteita. Makeammasta pitävät voivat laittaa suhteessa enemmän kuivattuja hedelmiä. Määriä on vaikea antaa, sillä ainakin meillä pataruoat tuppaavat olemaan sellaisia käsituntumalla sekoitettavia ja maistelemalla makua tasaavia.

Hedelmäinen lammaspata :

Ruskista karitsan potkapaloja ja paahtopaistista leikattuja paloja padan pohjalla vähäisessä öljyssä. Lisää mausteet (suola, pippuri, kaneli, muskotti, kuivattua chiliä, kuivattua ranskalaista yrttisekoitusta)  ja anna niidenkin paahtua hetki.
Lisää pataan sipulia, valkosipulia, kuivattuja aprikooseja, kuivattuja luumuja, kokonaisia kuorittuja manteleita, porkkananpaloja ja kurpitsanpaloja. 
Kaada pataan pikkupullollinen (2,5 dl ) valkoviiniä ja anna kiehahtaa. Lisää sekaan pari liemikuutiota (meillä käytettiin niitä hyytelökuutioita) ja lasillinen vettä. 
Lopuksi raasta sekaan yhden appelsiinin kuori sekä purista mehu. 

Laita uuniin kannen alle hautumaan 2-3 tunniksi 120 asteeseen. Nauti kodin valtaavasta ihanasta tuoksusta. 

Lisää pataan pari päärynää paloiteltuina.Pidä huoli, että ne ovat nesteen pinnan alla ja anna vielä hautua ainakin tunnin verran.


Kardemumma-kuskus

Valmista kuskus pakkauksen ohjeen mukaan. Se pitää joko kypsentää liedellä tai ihan vaan kaatamalla kuumaa vettä päälle - riippuen esikypsennyksen asteesta.
Sekoita joukkoon suolaa, kardemummaa sekä maun mukaan rusinoita ja manteleita. Maistele.
Sulata päälle isot voinokareet , sekoita ja tarjoile heti lammaspadan kanssa.

Viimeiset päivät menossa - Olethan jo vastannut ?

Kun äiti tarjouksen kaupassa näki... ja mitä pateelle sitten tapahtui

 Tässä eräänä päivänä pihistelyviikolla kävi niin, että äiti huomasi kaupassa käydessään sika-nautajauhelihan olevan tarjouksessa. Siis, euron paketti. Hetken itsensä kanssa taisteltuaan ja saatuaan uskoteltua mielessään, ettei yksi kerta suojakaasuun pakattua nyt niin kamalaa ole, lähti pari pakettia mukaan. Olihan se halpaa...

Niin, tuohon suojakaasuun ei meidän perheessämme oikein ole uskottu sen jälkeen, kun possun sydäntä suurena herkkuna pitävät kissat eivät suostuneet ensimmäisen kerran haistettuaan edes maistamaan kyseistä tuotetta suojakaasupakkauksesta otettuna.(toim.sivuhuom.)

Äidin mielessä väikkyi telkkarista bongattu lihapateen ohje. Se näytti niin helpolta. Sekoitetaan vaan jauhelihaa ja maksaa ja leivänmuruja ja kananmuna ja mausteita ja pistetään uuniin vesihauteeseen. Niin siis tehtiin illalla päivän päätteeksi.

Lopputulos oli aika kaukana Laura Calderin hienostuneesta pateesta laakerinlehtikoristeineen, vai mitä sanotte tuosta ?

 Äidistä se näytti lähinnä lihamurekkeen vähän epäonnistuneelta versiolta. Onneksi sentään leikatessa huomattiin, että koostumus on kuitenkin suhteellisen lähellä oikeaa, vaikkakin ehkä vähän kuivakkaa. Maussakaan ei varsinaisesti ole mitään vikaa. Oikeastaan ihan odotettua herkkua noiden pienten coctailkurkkujen kera.

Tarkemmassa analyysissa tuli keksittyä useampikin asia, jotka tässä valmistusprosessissa menivät pieleen.

Ensinnäkin leivänmuruja oli varmaan liian vähän. Siitä vähän turhankin kiinteä koostumus. Toiseksi, näin jälkikäteen ajatellen, patee kai pitäisi peittää uuniin laitettaessa ? Kolmanneksi, uuni taisi olla hiukan liian kovalla. Niin, ja uutta reseptiä lienee parasta kokeilla levänneenä eikä pitkän päivän viimeisenä hommana puoliunessa. Voisi ajatus kulkea noiden edellisten juttujen kohdalla vähän paremmin.

Koska maku kuitenkin oli lupaava niin taidetaan kokeilla uudestaan vielä ennen joulua. Hyvä leipä, maustekurkut ja patee kun kuuluvat ainakin tämän äidin herkkuihin. Tähän siis palataan vielä, eikä anneta periksi.

Vinkit ovat tietysti tervetulleita :-)

Pihistely pielessä (viikko nro 2)

Ei tästä tule mitään. Pitäisi pihistellä ja kauppalaskut vaan paisuvat paisumistaan. Tietysti tänä viikonloppuna (teko)syinä olivat myös lauantain ruokavieraat ja leipomisvaatimus sunnuntaiksi koulun marrasmarkkinoille. Lisäksi ostettiin herkkuja Kala-autosta jo valmiiksi uudeksi vuodeksi pakkaseen, mutta silti...

Minä en taida kehdata tälle viikolle laittaa edes varsinaista pihistelyvinkkiä. Kunhan totean vain huomiona seuraavaa :

1. Pitää sopia kaikkien perheen kaupassakävijöiden kanssa, että oikeasti ollaan pihistelyviikolla. 
2. Pitää selvittää kaikkien kanssa, mitä pihistelyviikko tarkoittaa : Ei osteta ylimääräisiä ja vähän mietitään ostokset jo etukäteen
3. Huolehdi, että mies (tai kukaan muukaan) ei pääse kauppaan nälkäisenä
4. Muistuta, muistuta, muistuta !

 No, totuuden nimessä on sanottava, että ei tuo nyt ihan pelkästään ole miehen vika. Kyllä minä itsekin kaupassa erehdyin ostamaan suklaarasioita ("kun kerran olivat tarjouksessa") ja muutenkin vähän kaikkea, mitä sattui mieli tekemään.

Tästä viikosta voidaan siis vaan todeta, että pieleen meni... Syötiin kyllä ihan hyvin ja ruokaa on itse asiassa aika tavalla taas valmiina alkuviikkoa varten.




Että sellaista tällä viikolla. Toivottavasti nyt viimeiselle pihistelyviikolle sitten saadaan pieni kurinpalautus aikaiseksi, ettei tämä seuranta päättyisi ihan epätoivoiseen tilanteeseen.

Viime viikon tilanteen löydät täältä.
 

"Finton väitti myöhemmin hukanneensa avaimensa St Josephin luostariin,.."

 
 "Finton väitti myöhemmin hukanneensa avaimensa Saint Josephin luostariin, mutta se nyt oli täyttä puppua."

Marsha Mehran - Ruusuvettä ja lammaspataa, sivu 123, kuudes virke.

Ai, että mitä ihmettä ?

No, Satu oli jatkanut Villa Derrickerian meemiä ja minä innostuin sitten puolestani jatkamaan sitä edelleen. Tarkoituksena siis tehdä seuraavasti :

1. Nappaa sinua lähimpänä oleva kirja, oli se sitten mikä hyvänsä.
2. Avaa kirja sivulta 123.
3. Lue kuudes lause.
4. Kirjoita lause journaliisi, näiden ohjeiden kera.

Lisäksi tarkoituksena oli ottaa lause / virke ja laittaa se otsikoksi bloggaukselle. Tämä viimeinen ohje sai minutkin tarttumaan toimeen, tai tässä tapauksessa kirjaan. Ajattelin tämän meemin tuloksena tulevan erityisen houkuttelevia otsikoita blogistaniaan. Hämmentäviäkin ne saattavat olla.

Luin meemistä työhuoneessa, joten ensimmäinen haaste oli katseen kääntäminen sopivaan suuntaan. Välttelin kirjahyllyä sillä sieltä vain yhden kohteen valitseminen saattaa osoittautua ylivoimaisen vaikeaksi. Onneksi meillä löytyy kirjoja joka puolelta. Kirjahyllyä vastapäätä olevan kaapin päällä on kolme kirjapinoa, joista lähimmän päällä ensimmäisenä lojui Marsha Mehranin Ruusuvettä ja lammaspataa. Se odottelee siinä edelleen viimeisten sivujen reseptien soveltamista. 

Yhtään kirjan resepteistä ei ole vielä kokeiltu meidän keittiössämme, mutta lammaspataa syötiin itse asiassa juuri eilen. Herkullisen hedelmäistä versiota siitä kardemummakuskuksen kera. Siitä lisää piakkoin.

Mihin kirjaan oma kätesi osuu ?

Sieluton, muuttumaton ja vielä syytönkin

Sieluton marraskuu, muuttumaton,

syytön mun olooni on...

En minä osaa runoilla - eikä tuolla ollut itse asiassa mitään tekemistä edes tämän bloggauksen aiheen kanssa. Kunhan vaan aloittamani kirjasarjan nimet jotenkin sopivat tuohon kliseitä täynnä olevaan runonpätkään.

Olen siis kaikkien kiireiden keskellä onnistunut lukemaankin vähän. Itse asiassa yllättävän paljon. Runsaan viikon sisään olen lukenut peräti kolme kirjaa. Asiaa tosin selittänee se, että kyseessä on tämän vuodenajan piristykseksi sopivaa viihdettä. Bongasin Satun luetut blogista uudelta ja raikkaalta kuulostavan vampyyri-ihmissusi-sieluton- sekoituksen, joka kaiken lisäksi aloitti kirjasarjan. Pakkohan ne siis oli hankkia.

Pienten kiemuroiden jälkeen (voin joskus kertoa, miten kiertää kustantajien maarajoituksia ekirjojen osalta...) minulla on hallussani koko sarja, joista ensimmäiset kolme osaa siis on luettu. Koska lukeminen ei loppunut ensimmäiseen osaan, voinemme tästä tulkita sarjan lunastavan lupauksensa viihdytyksestä.

Millainen siis on tarinan Viktoriaaninen Englanti, jossa ihmissudet ja vampyyrit ovat hyväksytty osa yhteiskuntaa ? Ei oikeastaan kovinkaan toisenlainen kuin kirjoista tuntemamme. Tekniikkaa on ehkä kehitetty hiukan eri suuntaan, vai mitä ajattelette puuluoteja ampuvista pistooleista ? Ennakkoluulot kukoistavat siinä missä todellisessa maailmassakin ja viktoriaaniset naiset ovat yhtä kainoja kuin olemme aikakauden romaaneista oppineet. Paitsi ehkä kirjan sankaritar.

Neiti Alexia Tarabotti sattuu olemaan sieluton ja kaiken lisäksi puoliksi italialainen. Yhteiskunnan kerman mielestä viimeksimainittu olisi todennäköisesti pahempi vika, jos he sattuisivat tietämään molemmista. Sieluttomuus on kuitenkin tarkoin varjeltu salaisuus, sillä kaikki yliluonnolliset olennot pelkäävät sitä ominaisuutta. Sieluton henkilö kun poistaa kosketuksellaan kaiken yliluonnollisen ja muuttaa kuolemattoman olennon kuolevaiseksi ihmiseksi ja manaa kummitukset pois tästä maailmasta. Ei siis mikään vampyyrien ja ihmissusien lempiolento. Sieluton henkilö on myös tavallisia ihmisiä tunteettomampi ja suhtautuu kaikkeen erittäin käytännönläheisesti. Niin myös Alexia.

Kun ihmissusia ja vampyyreja alkaa katoamaan tarvitsee vastahakoinen yliluonnollisten olentojen viraston johtaja Lordi Maccon Alexian apua. Kipunat sinkoilevat, kun kaksi voimakasta luonnetta ottaa yhteen, mutta salaperäiset tapahtumat alkavat selviämään. Oma roolinsa on myös Alexian auringonvarjolla, joka toimii paitsi suojana paisteelta, myös kätevänä puolustuskeinona erinäisissä vaarallisissa tilanteissa.

Toisessa osassa selvitellään sitä, miksi tietyn alueen ihmissusilla on vaikeuksia muuntua eläinhahmoonsa ja kolmannessa osassa pakoillaan vampyyreja pitkin Eurooppaa ja setvitään mutkistuneita ihmis- tai siis tässä tapauksessa kai olentosuhteita. Spoilerien pelossa jääköön yksityiskohtaisempi selitys näistä tällä kertaa tähän. Sanottakoon vain, että tarina jatkuu suoraan osasta toiseen ja edellisen osan tapahtumat vaikuttavat suoraan seuraavan juoneen. Järjestyksessä lukeminen on siis erittäin suositeltavaa.

Vauhtia ja jännittäviä tilanteita riittää ja kaikki on kirjoitettu puoliksi pilke silmäkulmassa. Ihan selkeästi Gail Carriger ei ota sen paremmin itseään kuin henkilöhahmojaan liian vakavasti, mikä pelastaa kirjat teinitarinoiden paatoksellisuudelta. Hupaisaa, kevyttä ja kuitenkin tarpeeksi ennakkoluuloisuutta ja fanatismia kritisoivaa, että kiinnostus säilyy yli sarjan alkuosien. Jäljellä on vielä pari.

Kirjailija muuten vaikuttaa itsekin jonkinlaiselta keksityltä hahmolta viktoriaanisen pukeutumisensa ja oman esittelynsä perusteella. Tiedä sitten, onko kyseessä eksentrinen taiteilijaluonne vaiko tuotteistettu kaupallinen hahmo. 

Niin ja kirjojen nimet ovat aika hauskoja. Soulless, Changeless ja Blameless ovat kirjan kolme ensimmäistä osaa. Eihän noista voi näin marraskuussa kuin runosuoni sykähtää... vai mitä tuumitte ?

Auringonkeltaista marraskuussa

Pimeää, mustaa, pimeää... siinä kai se tämänhetkinen tilanne, kun katsoo ikkunasta ulos. Lukuunottamatta tietysti sitä ajoittaista harmaata, jota myös päiväksi kutsutaan. Auringonkeltaista saa lautaselle poimimalla muutenkin sesonkiin sopivia herkkuja. Siskot kokkasivat porkkanakeittoa ja Kivistössäkin nautittiin keltaisesta keitosta. Meillä turvauduttiin kurpitsan maustamaan ja keltaisena valuvaan risottoon. Oozy, sanoisi Jamie Oliver. Herkullista, sanon minä.

Perusrisotosta saa jännittävämpää samalla konstilla kuin keitoistakin eli tuunaamalla sattumia. Jos kurpitsamuffinssit ovat herkkua saksanpähkinöillä höystettynä ja endiivin kyytipoikana maistuvat sekä pähkinät että sinihomejuusto, niin minun logiikallani kaikki yhdessä paikassa ei voi olla pahaa. 1+2 on enemmän ja parempaa kuin 3 näin kokkausmatikassa. Pekoni nimittäin tuli mukaan ihan vaivihkaa takavasemmalta (Lue : isäntä pisti pannuun ja tarjolle).
 


Mitä siis tehtiin ?

Ensin kuullotettiin voin ja öljyn sekoituksessa yksi silputtu punasipuli ja kaksi valkosipulinkynttä suolahyppysellisen kanssa. Kymmenen minuutin kärsivällisen tiristelyn jälkeen sekaan heitettiin muutama kourallinen riisiä, jonka annettiin muuttua läpikuultavaksi sipuleiden kanssa hyvin sekoitellen. Sitten vaan lisättiin joukkoon mössöksi yleiskoneella ajettu puolikas myskikurpitsa ja alettiin lappamaan kanalientä oikeaoppiseen risotonvalmistustapaan. Eli nestettä lisättiin aina kun edellinen kauhallinen oli imeytynyt ja koko ajan sekoiteltiin.

Kun riisi oli pehmeää ja koostumus kokkia miellyttävää, niin mukaan laskettiin kaksi isoa palaa voita ja muutama kourallinen raastettua parmesaania. Sekoituksen jälkeen maistettiin, sillä ilman kunnon suolausta tämä ei maistu miltään. Tosin kannattaa muistaa noiden lisukkeiden, eli varsinkin sinihomejuuston suolapitoisuus, ettei käy hassusti.

Sitten samantien lautaselle ja päälle yllämainittuja lisukkeita kunkin maun mukaisesti.
 
Muistattehan muuten, että risoton onnistumisen takaa vain ja ainoastaan oikeanlainen risottoriisi, eli Arborio tai Carnaroli. Voi niitä tietysti olla muitakin hyviä lajikkeita, mutta näitä nyt ainakin löytyy myös ihan marketeista. 

Käytätkö vai etkö käytä ? Jos käytät niin mitä ?

Marraskuun lempileipää - maalaisleipä ranskalaiseen tapaan

Leipäjuuren teko voi tuntua työläältä ja aikaavievältä. Sitä se vähän onkin, mutta kun juuren kerran on saanut aikaiseksi, niin kannattaa hyödyntää pakastinta. Siellä sen pitäisi säilyä käyttökelpoisena aina kolmisen kuukautta kerrallaan, kun jääkaapissa säilymisaikaa on vain viikon verran. Minulla on pakkasessa valmis juuri, jota herättelen noin kerran kuukaudessa. Silloin syödään rapeakuorista maalaisleipää, jonka reseptin lisäsin tänne.

Kerralla tulee kaksi reilua leipää, joten niistä riittää perheen ruokalistalle muutenkin kuin aamupalaksi. Uunileivät kinkulla, ananaksella ja juustolla uppoavat ainakin meillä ihan uskomattoman hyvin. Niitä pitää aina tehdä sen verran reilusti, että saadaan vielä seuraavaksi aamuksikin mikroon lämmitettäväksi. Italialainen leipäsalaatti taas on isännän suurinta herkkua ja sitä tehdään aina kun saadaan iso nippu lehtipersiljaa  mummin kasvimaalta ja sen seuraksi minttua.

Mitkä teillä ovat parhaita leipää pääaineenaan käyttäviä herkkuja ?

Pihistelyvinkki IV ja 1. vertailuviikko

Pihistelyvinkki IV

Tässä tulee nyt oikeastaan kaksi pihistelyvinkkiä yhden hinnalla. Halvalla siis menee, mutta menköön. Ensimmäiseksi kerrottakoon, että pihistelyn kannalta on erittäin kannatettavaa kutsua kylään sellainen henkilö, josta on mukava ruokkia sinua ja perhettäsi. Mummi ja pappa tulivat meille isänpäivänä niin sanotusti syömään. Mummi tosin toi mukanaan takakontillisen herkkuja - täytekakkua, pullaa, suklaata, omenapiirakkaa... Tällä viikolla ei meillä siis ole pahemmin tarvinnut huolehtia jälkiruoista ja välipalatkin ovat menneet aika pahasti makean puolelle. 

Toinen pihistelyvinkki liittyy tuohon ensimmäiseen eli mitään ei saa heittää menemään vaan peliin pitää laittaa kaikki kekseliäisyys ja luovuus, että ylimääräisetkin tulevat käytettyä. Näin voi yhtä päivää varten ostetuilla ruoilla pärjätä vielä seuraavankin päivän. Loppujen käyttäminen on myös ns." vihreä teko" eli säästää ympäristöä.

Tähteistä tehdyt ruoat ovat usein myös melkein parempaa herkkua kuin alkuperäiset. Vai mitä sanotte seuraavista ?

1. Pullasta tai kuivasta leivästä köyhiä ritareita
2. Kanan lopusta viillokkia ja luista lientä
3. Perunamuusista perunalettuja
4. Keitetyistä perunoista paistinperunoita 
5. Loppupaistista pastakastiketta tai lounasleipiä
6. Joulukinkusta ananaskinkkuleipiä...

Lista on loputon ja  näköjään ainakin meillä yleensä myös aika perinteinen. Johtuneeko sitten siitä, että isoäitimme (ja äitimme, kunkin iästä vähän riippuen) olivat mestareita taikomaan tyhjästä ravintoa perheilleen ?

Mitkä ovat teidän tähdebravuurinne ? 

Pihistelyresepti - köyhät ritarit

Tällä viikolla meillä nautittiin mummin pullia parissakin eri muodossa eli ihan pullina ja sitten vielä köyhinä ritareina. Lopputulos katosi lautaselta alta aikayksikön ja näin saatiin pullapussi tyhjäksi (ainakin melkein). Saisikohan noista parista viimeisestä vielä aikaiseksi pullavanukasta ? 

Köyhät ritarit ovat nopeita ja helppoja - Vartti pientä puuhastelua ja lapset kiittävät. Me teemme yleensä tällaisella yksinkertaistetulla versiolla. Alkuperäisessä käsittääkseni maitoon sekoitetaan ainakin yksi kananmuna, jolloin lopputuloksesta tulee raskaampaa ja ruokaisampaa. Tässä nyt kuitenkin tämä meidän jälkkäriherkkumme sellaisena kun sen teimme. 

Tarvitset pullasiivuja, maitoa, voita, hilloa tai marjoja - meillä oli omenahilloa, mummin tekemää tietenkin - kermavaahtoa. 

Kasta pullasiivut maitoon ja pistä kuumalle pannulle voihin tirisemään. Anna alapinnan ruskistua ja tee sitten sama toiselle puolelle. Tarjoile hillon ja kermavaahdon kera. 

Pihistelyviikon tuloksista 

 

Pihistely meni tällä viikolla ihan mukavasti. Mummin herkut, kaapista löytyneet hernekeittopurkit ja viikonloppuna itse leivottujen kahden leivän hyödyntäminen viimeiseen muruseen auttoivat pitämään budjetin mukavasti kurissa. Perjantai-iltaan mennessä oltiin jopa selvitty pienemmällä summalla kuin viime viikolla, vaikka kuopuksen flunssan takia jompikumpi vanhemmista söi lounaan kotosalla myös joka arkipäivä. Lisäksi torstaina oli vielä hampurilaispäivä, kun kukaan ei vaan jaksanut ruveta kokkaamaan. 

Viikonloppunakin oltiin sentään aika maltillisia, vaikka täytyy todeta, että miestä ei pihistelyviikolla saa päästää yksin kauppaan.  Oltiin oikein hyvässä tilanteessa ennen kuin hän pääsi nälkäisenä cittariin. No, onpahan taas jääkaappi täynnä ensi viikkoa varten, eikä tänään eli sunnuntaina todellakaan tarvitse mennä kauppaan... 

Mitään erityisruokia ei varsinaisesti tällä viikolla osteltu, joten graafin perusteella pihisteltiin oikein tosissaan. Todellisuus on sitten pikkuisen erilainen. Tuo sininen osuus kun ei oikeasti laskenut kuin vajaat 40 euroa - hyvä tietysti että edes sen verran. Vielä jää paljon pihisteltävää ensi viikoksi.

 

 Edellinen vinkki löytyy täältä

Du domaine des murmures - Kuiskausten mailta

Kun ulkona sataa vettä ja on pimeä marraskuu, niin mikä olisikaan mukavampaa luettavaa kuin tarina Kirkon seinien sisään muuratusta tytöstä ? No jaa, ehkä kirjavalinta ei ollut paras mahdollinen tähän vuodenaikaan. Paljon pelastaa kuitenkin se, että kyseessä on kaunis tarina kauniisti kirjoitettuna. Ei se ole iloinen eikä onnellinen, mutta onko sellaisia legendoja keskiajasta olemassakaan ? Tragedia lienee ritaritarinoiden ja feodaaliajan laulujen suosikkiaines.

Carole Martinezin löysin ranskalaisesta kirjallisuusohjelmasta, jossa suuri suosikkini Jean d'Ormesson suositteli nuorta naiskirjailijaa. Pakkohan sellaista suositusta on seurata. Ensiksi luin kirjailijalta hänen ensimmäisen kirjansa "Le coeur cousu", jonka mitä ilmeisemmin olen unohtanut blogata, tai ainakaan en sellaista kirjoitusta löytänyt. Asia pitää korjata lähitulevaisuudessa.

Mutta tämä "Kuiskausten mailta" (vapaa suomennos) siis kertoo nuoresta tytöstä, joka kieltäytyy menemästä naimisiin hänelle osoitetun nuoren miehen kanssa. Noihin aikoihin tyttöjen ei odotettu eikä sallittu osoittavan minkäänlaista omaa tahtoa, joten ainoa keino välttää epämiellyttävä avioliitto oli ilmoittautua Kristuksen morsiameksi. Lähiluostarin puutteessa rukouspaikaksi valmistellaan linnan alueelle uusi kirkko, jonka seinään muurattuun selliin hänet suljetaan.

Ei tiennyt nuori 15-vuotias neito, mitä halusi. Kaiken lisäksi muurauksen aamuna tapahtuu jotain, joka muuttaa kaiken toisenlaiseksi. Seuraamme tarinaa tytön itsensä kertomana. Hän lähestyy modernia ihmistä menneisyyden usvasta esiin nousseena varjona, tai äänenä. Unenomainen tunnelma säilyy koko tarinan ajan ja unilla tai unen aikana tapahtuvillä siirtymillä on tärkeä rooli kerronnassa. Tarinan aikana tytöstä kypsyy nainen, niin fyysisesti, kokemuksiltaan kuin myös ajatuksiltaan. Samalla myös elämä ajaa lapsenuskon ohi. Koko uhrauksen perusta järisee ja hajoaa.

Eniten pidin kirjassa sen tunnelmasta. Mysteerien palvonta, taikausko ja vanhojen uskomusten sekoittuminen ristiretkiin ja kristinuskon ennakkoluuloihin nousevat esiin kirkkaina kuvina. Itse tarina oli paikoin hieman ahdistavakin. Nykyaikaisen naisen on vaikea kuvitella keskiajan sisartensa käyttäytymisen kahleita, konkreettiseen muurattuun selliin itse sulkeutumisesta puhumattakaan.

Vaikuttava lukukokemus siis ja taas kerran kielellä, josta selviää ilman natiivitasoista kielitaitoakin, vaikka keskiaikaiset termit välillä vähän tuottivatkin harmaita hiuksia. Niiden kohdalla nähtiin taas sähkökirjojen lukupelin hienous - siinä on mukana sanakirja !

E-kirjoja ja lukijoita ? Kerro kyselijälle ?

Morre on tässä juuri liittynyt e-kirjaskeptikosta faniksi  muuttuneiden joukkoon ja hehkuttaa uutta Kindleään... Minä olen ollut Koboni "orja" jo viime keväästä lähtien. Joukkomme siis kasvaa. Tähän asti olen kuullut kokemuksia ja ihasteluja pääasiassa Kobosta ja Kindlestä, mutta onko muita ?

Kertokaahan siis, luetteko e-kirjoja ja millä lukijalla ? Kobo, Kindle vaiko joku muu ?

Sivupalkista löytyy oikein kyselykin aiheesta, käykääpä klikkaamassa !
Aikaa on kuun loppuun ja sitten ihmetellään lisää.

Tunnustus ja 8 asiaa minusta

Tessa, Aamuvirkku yksisarvinen, antoi minulle tunnustuksen. Tottahan siis pitää seurata ohjeita ja säännöthän tässä ovat seuraavat :

1. Kiitä tunnustuksen antajaa.
2. Jaa tunnustus kahdeksalle bloggaajalle.
3. Ilmoita heille tunnustuksesta.
4. Kerro kahdeksan satunnaista asiaa itsestäsi

1: tehty 

2: Tunnustuksen saavat seuraavaksi seuraavat blogit (tai siis niiden pitäjät)  : Mausteinen manteli,  Kirjava Kammari, Kirsin Kirjanurkka, Erjan lukupäiväkirja, Oota mä luen tän eka loppuun, Siskot kokkaa, Tarinauttisen hämärät hetket, Omenaminttu

3. Ihan kohta tehty

4. Hmmm... Mitähän tässä sitten itsestään oikein tarinoisi

1. Meidän huushollissa temmeltää kolme poikaa, mies ja kissa - siis allekirjoittaneen lisäksi
2. Kaksi lempiharrastustani ovat kokkaaminen ja lukeminen (kuten blogistakin arvannette), niiden lisäksi käyn isompien poikien kanssa perhekaratessa ja yritän päästä säännöllisesti tekemään  jotain liikuntaa musiikin tahtiin (laskettiinko tämä nyt yhdeksi vai useammaksi ?)
3. Rakastan suklaata, mutten voi syödä sitä paljon, kun sitten yskittää - syön silti...
4. Yritän lukea kirjoja tasaiseen kolmella kielellä, samoin ruokalehtiä ja reseptejä
5. Työpaikassani on parhaillaan menossa YT-neuvottelut - olen kahden vaiheilla : taloudellinen katastrofi vai upea mahdollisuus johonkin uuteen ? 
6. Joskus käy mielessä suostua, kun mies ehdottaa, että muutetaan Ranskan Alpeille kasvattamaan vuohia
7. Kodissani pitäisi remontoida vaikka mitä ja sisustustakin voisi uusia - ei ehdi / kautta jaksa nyt(kään)
8. Nuorena neuloin paljon, nytkin vähän tekisi mieli

Siinäpä se. 

Pihistelyvinkki III - syödään kananmunia

Kananmunat ovat täyttä ravintoa ja uskomattoman monikäyttöisiä. Nyt kun kolesterolipannastakin on taas uusien tutkimusten valossa päästy eroon, niin mikään ei estä nauttimasta kananmunia monessa muodossa. Ei edes hinta - vaikka munien hinta kanalauudistuksen myötä onkin jonkin verran noussut, niin vieläkin kyseesä on edullinen elintarvike. Eikä ketään varmaan häiritse maksaa hitusen enemmän, jos bonuksena on kanoille mukavammat elinolot ? Lisäksi kananmunat ovat yleensä kotimaisia ja suhteellisen lähellä ostopaikkaa tuotettuja, mikä vähentää ruokamaileja ja lisää ostajan trendikkyyttä - siis noin lähiruokatrendimielessä :-)

Kananmunat ovat olennainen osa monessakin ruokalajissa ja varsinkin leivonnassa. Myös sellaisenaan syötyinä jokainen voi löytää oman suosikkinsa paistettuna, keitettynä, uppomunana tai munakkaana. Valmistus on aina nopeaa ja yksinkertaista, mikä helpottaa elämää ainakin meidän perheessämme, jossa yksi tykkää paistettuna ja toinen keitettynä, kaksi syö munakasta ja loput haluavat jotenkin muuten. 

 Minun ehdoton lounassuosikkini etätyöpäivinä on kahden munan munakas. Siihen on sitten hyvä laittaa mausteeksi keittiöstä löytyviä aineksia. Viime aikoina munakkaaseen ovat erityisesti päätyneet tomaatit ja vuohenjuusto, mutta pahaa ei ollut tuo kuvassa näkyvä eilisen päivän salaatin jämäavokadolla ja raclettejuustolla maustettu versiokaan. 

Munakas on helppo valmistaa, mutta muutama vinkki kannattaa ottaa huomioon. 

1) Pannun on oltava hyvässä kunnossa. 

Mikään ei ole raivostuttavampaa kuin munakkaan muuttuminen kokkeliksi ja tähän on yleensä syynä naarmuinen ja kulunut pannu. Minulla on yksi pikkupannu erityisesti varattuna munakkaita ja lettuja varten, eikä muilla kokkaajilla ole lupa siihen edes koskea. Jotta pannu myös pysyisi hyvässä kunnossa, niin se huuhdellaan, pestään ja kuivataan aina heti, kun munakas on siirtynyt lautaselle. Näin olen onnistunut käyttämään samaa pannua jo useamman vuoden hyvällä menestyksellä.

2) Munakas haluaa keskilämpöä, ei täyttä tehoa.

Pohjasta musta ja päältä juokseva ei kaiketi kuulu kenenkään herkkuihin. Toiset heittävät pannun vielä viimeiseksi ihan pieneksi hetkeksi uuniin grillivastuksen alle, mutta minä olen todennut kärsivällisyyden ja alkuvalmistuksen huolellisuuden riittävän. Pinnan kosteus ei myöskään sinänsä ole katastrofaalista vaan enemmänkin suositeltavaa. Siitä saa sellaista silkkistä samettisuutta suuhunsa... Ranskalaisessa keittiössä  munakkaan epäonnistumisen merkki onkin kokonaan kuiva ja kiinteä sisus.

3) Muista siirrellä munakasmassaa pannun reunoilta keskelle paiston alussa

Tämä tehdään tasaisen kypsymisen takaamiseksi. Siis, kiinteytyneet reunat vedetään lastalla varovasti keskelle ja sitten pannua kallistelemalla valutetaan raaka nestemäinen muna reunoille. Pari-kolme kertaa riittää vallan mainiosti ja takaa munakkaan onnistumisen.

4)    Munakkaan täytteet ja mausteet ovat makuasia ja vain taivas on rajana.

Muista vain miettiä, miten paljon nestettä täytteistä tulee ja kauanko niiden kypsyminen kestää, ja määrittele ainesten pannullelaittojärjestys sen mukaan. Tomaatit on hyvä laittaa jo alkuun ennen munakasmassaa, samoin sipuli.  Juuston ja  yrtit voi lisätä vähän ennen loppua munakasmassan päälle. Tonnikalamunakkaassa kaikki sekoitetaan munien kanssa jo ennen pannulle laittoa.

Ja sitten se hinta - Viime aikoina olen erityisesti innostunut ostamaan Satamunan pesämunia isommassa erässä. 24 kappaleen kenno kustantaa Espoossa City Marketissa 4,59 euroa. Siitä saa laskemalla sitten munan yksikköhinnaksi vajaat 20 senttiä. Näin ollen kahden munan munakkaassa perusmassan hinnaksi tulee noin 40 senttiä. Päälle tulevat makuaineet tietysti maksavat erikseen, mutta aika kallista ja paljon saa täytettä laittaa, että saa aterian hinnaksi yli 2 euroa. Kun tätä vertaa pääkaupunkiseudulla kanttiineissa lounashintoihin, jotka tänä syksynä pyörivät 9 euron paikkeilla niin vertailussa taitaa lopputulos olla selvä. 

Syödään siis munakkaita. Ai hitsi, nyt alkoi tehdä mieli tuota tonnikalamunakasta ja siihen päälle anjovisvoita. Koskas se seuraava etäpäivä taas olikaan... ?

Niin, ja edelliseen pihistelyvinkkiin pääsee tästä.