Kun ulkona sataa vettä ja on pimeä marraskuu, niin mikä olisikaan mukavampaa luettavaa kuin tarina Kirkon seinien sisään muuratusta tytöstä ? No jaa, ehkä kirjavalinta ei ollut paras mahdollinen tähän vuodenaikaan. Paljon pelastaa kuitenkin se, että kyseessä on kaunis tarina kauniisti kirjoitettuna. Ei se ole iloinen eikä onnellinen, mutta onko sellaisia legendoja keskiajasta olemassakaan ? Tragedia lienee ritaritarinoiden ja feodaaliajan laulujen suosikkiaines.
Carole Martinezin löysin ranskalaisesta kirjallisuusohjelmasta, jossa suuri suosikkini Jean d'Ormesson suositteli nuorta naiskirjailijaa. Pakkohan sellaista suositusta on seurata. Ensiksi luin kirjailijalta hänen ensimmäisen kirjansa "Le coeur cousu", jonka mitä ilmeisemmin olen unohtanut blogata, tai ainakaan en sellaista kirjoitusta löytänyt. Asia pitää korjata lähitulevaisuudessa.
Mutta tämä "Kuiskausten mailta" (vapaa suomennos) siis kertoo nuoresta tytöstä, joka kieltäytyy menemästä naimisiin hänelle osoitetun nuoren miehen kanssa. Noihin aikoihin tyttöjen ei odotettu eikä sallittu osoittavan minkäänlaista omaa tahtoa, joten ainoa keino välttää epämiellyttävä avioliitto oli ilmoittautua Kristuksen morsiameksi. Lähiluostarin puutteessa rukouspaikaksi valmistellaan linnan alueelle uusi kirkko, jonka seinään muurattuun selliin hänet suljetaan.
Ei tiennyt nuori 15-vuotias neito, mitä halusi. Kaiken lisäksi muurauksen aamuna tapahtuu jotain, joka muuttaa kaiken toisenlaiseksi. Seuraamme tarinaa tytön itsensä kertomana. Hän lähestyy modernia ihmistä menneisyyden usvasta esiin nousseena varjona, tai äänenä. Unenomainen tunnelma säilyy koko tarinan ajan ja unilla tai unen aikana tapahtuvillä siirtymillä on tärkeä rooli kerronnassa. Tarinan aikana tytöstä kypsyy nainen, niin fyysisesti, kokemuksiltaan kuin myös ajatuksiltaan. Samalla myös elämä ajaa lapsenuskon ohi. Koko uhrauksen perusta järisee ja hajoaa.
Eniten pidin kirjassa sen tunnelmasta. Mysteerien palvonta, taikausko ja vanhojen uskomusten sekoittuminen ristiretkiin ja kristinuskon ennakkoluuloihin nousevat esiin kirkkaina kuvina. Itse tarina oli paikoin hieman ahdistavakin. Nykyaikaisen naisen on vaikea kuvitella keskiajan sisartensa käyttäytymisen kahleita, konkreettiseen muurattuun selliin itse sulkeutumisesta puhumattakaan.
Vaikuttava lukukokemus siis ja taas kerran kielellä, josta selviää ilman natiivitasoista kielitaitoakin, vaikka keskiaikaiset termit välillä vähän tuottivatkin harmaita hiuksia. Niiden kohdalla nähtiin taas sähkökirjojen lukupelin hienous - siinä on mukana sanakirja !
Mielenkiintoinen tarina. Noita kertomuksia muuratuista tytöistä taitaa liittyä melkein jokaiseen linnaan. En ole varma, muistanko oikein, mutta kotoisessa Olavinlinnassakin kerrotaan tarinaa muuriin muuratusta tytöstä, ja nyt tytön muurauskohdasta kasvaa pihlaja.
VastaaPoista