Yksi äänikirja lisää - Mielensäpahoittaja

Ostin Mielensäpahoittajan äänikirjana jäädessäni äitiyslomalle. Oli siis jo aikakin kuunnella, kun poikakin on jo yli vuoden... Itse asiassa, minä en saanut kuunneltua niin kauan kun oli cd:llä, mutta heti kun siirsin puhelimeen niin johan soi.


Hyvin soikin. Tuomas Kyrön Mielensäpahoittajan mietteet sopivat hyvin välipaloiksi vaunukävelyllä tai lasta syöttäessä. Hauskoja ja aika usein liikuttaviakin tekstejä oli ilo kuunnella Antti Litjan lukemana. En silti ollut mitenkään hurjasti täpinöissäni kirjan suhteen. Itse asiassa en ole yhtään varma, että tulenko missään vaiheessa hankkimaan "jatko-osia". Ehkäpä juuri tieto noista jatko-osista vähän vierastuttaa. Tuntuu jotenkin suosion rahastamiselta, vaikka tottahan kirjailijalla on oikeus elantoaan hyvällä konseptilla laventaa, varsinkin kun ovat kuulemma ihan hyviä.

Mielensäpahoittajasta on kirjoitettu monissa blogeissa pitkään ja hartaasti, joten mitäpä tästä sitten sen enempää. Perinteinen, juro Suomimieshän siinä purkaa tuntojaan. Iäkäs henkilö purkaa harmitustaan moderniin maailmaan toisen aikakauden näkökulmasta, täydellä sydämellä. Ja niinhän se on, että jurotuksen alta usein löytyy hellä mieli...