Ja kuinkas sitten kävikään ? No, ei sytyttänyt. En oikein millään päässyt sisälle tarinaan vaan luin koko ajan vähän hutaisemalla ja tämän kirjan kohdalla se on vähän huonompi juttu. Silloin uhkaa tippua kärryiltä ihan kokonaan. Sen verran vauhdilla melkein samannimiset henkilöt ja sukupolvet vilisevät silmien editse.
Kirja kertoo Buendojen suvun tarinaa Macondon kuvitteellisessa kylässä. Sodat, rakkaudet ja rikkaudet seuraavat toistaan hengästyttävällä vauhdilla. Ehkä, jos tuntisi paremmin Etelä-Amerikan ja erityisesti Kolumbian historiaa, niin tarinasta saisi referenssien kautta enemmän. Nyt vaan jää ihmettelemään hiukan fantasiamaailmaankin poikkeavaa värikkäiden persoonien seksin ja kuoleman täyteisiä kohtaloita. Lisäksi suurella osalla henkilöhahmoja on yksi kahdesta nimivaihtoehdosta, mikä ei tosiaankaan auta pysymään mukana tarinassa, vaikkakin nimillä on merkitystä myös heidän persooniensa muotoutumisessa.
Buendojen suvun matriarkka ja patriarkka perustivat Macondon kylän ystävineen. Ennustuksen mukaan kylä häviää, kun syntyy lapsi possun saparo takalistossaan. Tähän ennustukseen viitataan moneen kertaan ja se vaikuttaa myös suvun jäsenten kohtaloihin, mutta minulle ei oikein koskaan selvinnyt, mitä lopussa sitten oikein tarkalleen tapahtui.
Ehkäpä tämä on sellainen kirja, joka pitäisi lukea pariinkin kertaan ennen kuin siihen pääsee sisälle. Värikäs ja pikkuisen vulgaarikin kerronta ei kuitenkaan ainakaan heti minua houkuttele. Se siitä sitten.
Uaaaah, apua! Nyt taas lannistuin tästä. Minulla on Sadan vuoden yksinäisyys jämähtänyt vuosia sitten kesken, ja siinä se on odottanut. Muutaman blogikirjaoituksen jälkeen olen aavistellut "suorittavani" kirjan loppuun, mutta nyt taidan jättää sen vielä odottamaan.... eihän itseä tarvitse huonolla kirjalla rangaista, eihän? ;-D
VastaaPoista... vai entä jos sittenkin tykkäisin siitä, tai jos lopussa kirjan hienous avautuisi..?
Minulla on ollut tämä kirja jo pitkään hyllyssä, mutta pelkään sen tylsyyttä "Sadan vuoden tylsyys" -tittelin kuultuani.
VastaaPoistaSain viimein vastattua antamaasi 11 -haasteeseen, kiitos siitä!
Paula : ei tarvitse itseään rangaista. Jos et tykännyt kirjan alkupuolesta niin en usko tilanteen muuttuvan loppupuolellakaan. Sama kohellus jatkuu.
VastaaPoistaTessa : "tylsä" ei ehkä ole ihan ensimmäinen mieleeni tuleva adjektiivi tämän kirjan suhteen. "Kaoottinen, lievästi ärsyttävä, levoton" ehkä ennemminkin.
Kävinkin jo vastauksesikin lukemassa. Mielenkiintoista :-)
Kun lähdin lukemaan tätä niin olin valmistautunut joko "suorittamaan" sen tai sitten kokeilumielessä lukemaan vähän matkaa ja jättämään kesken mutta tämähän vetikin mukaansa :)
VastaaPoistaMutta joo, vaatii kyllä suht intensiivistä lukemista ja maagisen realismin hengessä myös kai tiettyä "antaamennä" lukutapaa...en voi väittää pysyneeni aina ihan kärryillä siitä tarkalleen ottaen mitä sukua kukin olikaan kenellekin kun nimet toistuivat ja kaikki naivat ristiin...jossain vaiheessa sitä vain täytyi lähteä siihen tunteeseen että tässä on kaoottisen sisäsiittoinen suku ja jättää yksityiskohdat huomiotta.
Kirjan tyyli ei tosiaan sinänsä muutu mutta tämä on kyllä ehdottomasti sellainen kirja että vaikka olisi joskus aloittanut ja jättänyt kesken niin kannattaa käydä uudestaan kokeilemassa josko nyt.
Maaginen realismi on juuri se termi, jota tekstiä kirjoittaessani etsin, enkä löytänyt.
PoistaAina voi yrittää uudelleen, mutta enpä tiedä muuttuuko yhtään helpommaksi uudella yrityksellä. Tietysti, jos sattuu olemaan oikeassa mielentilassa... Tämä ehdottomasti taitaa tarvita sopivan mielentilan. Sellaisen hiukan väsyneen, muttei niin väsyneen, ettei jaksa enää keskittyä. Hellekeli tai ukkosenilma ehkä auttaisivat vielä lisää. ;-)