Listoja ja lukemista

Tähän oli pakko tarttua - useammassa blogissa on jo käyty läpi, miten monta samaa kirjaa on tullutkaan luettua.

BBC:n mukaan ihmiset ovat lukeneet keskimäärin 6 kirjaa allaolevasta listasta. Blogeissa luvut vaihtelivat 15 ja 70 välillä. Tässä alla oma listaukseni.

1. Pride and Prejudice – Jane Austen 1.
2. The Lord of the Rings – JRR Tolkien 2.
3. Jane Eyre – Charlotte Bronte 3.
4. Harry Potter series – JK Rowling 4.
5. To Kill a Mockingbird – Harper Lee
6. The Bible
7. Wuthering Heights – Emily Bronte 5.
8. Nineteen Eighty Four – George Orwell 6.
9. His Dark Materials – Philip Pullman
10. Great Expectations – Charles Dickens 7.
11. Little Women – Louisa May Alcott 8.
12. Tess of the D'Urbervilles – Thomas Hardy 9.
13. Catch 22 – Joseph Heller
14. Complete Works of Shakespeare
15. Rebecca – Daphne Du Maurier
16. The Hobbit – JRR Tolkien 10.
17. Birdsong – Sebastian Faulks
18. Catcher in the Rye – JD Salinger 11.
19. The Time Travellers Wife – Audrey Niffenegger 12.
20. Middlemarch – George Eliot 13.
21. Gone With The Wind – Margaret Mitchell 14.
22. The Great Gatsby – F Scott Fitzgerald 15.
23. Bleak House – Charles Dickens
24. War and Peace – Leo Tolstoy 16.
25. The Hitch Hiker’s Guide to the Galaxy – Douglas Adams 17.
26. Brideshead Revisited – Evelyn Waugh
27. Crime and Punishment – Fyodor Dostoyevsky 18.
28. Grapes of Wrath – John Steinbeck
29. Alice in Wonderland – Lewis Carroll 19.
30. The Wind in the Willows – Kenneth Grahame
31. Anna Karenina – Leo Tolstoy 20.
32. David Copperfield – Charles Dickens 21.
33. Chronicles of Narnia – CS Lewis 22.
34. Emma – Jane Austen 23.
35. Persuasion – Jane Austen 24.
36. The Lion, The Witch and The Wardrobe – CS Lewis
37. The Kite Runner – Khaled Hosseini
38. Captain Corelli’s Mandolin – Louis De Berniere
39. Memoirs of a Geisha – William Golden
40. Winnie the Pooh – AA Milne 25.
41. Animal Farm – George Orwell 26.
42. The Da Vinci Code – Dan Brown 27.
43. One Hundred Years of Solitude – Gabriel Garcia Marquez
44. A Prayer for Owen Meaney – John Irving 28.
45. The Woman in White – Wilkie Collins
46. Anne of Green Gables – LM Montgomery 29.
47. Far from the Madding Crowd – Thomas Hardy
48. The Handmaids Tale – Margaret Atwood
49. Lord of the Flies – William Golding 30.
50. Atonement – Ian McEwan
51. Life of Pi – Yann Martell
52. Dune – Frank Herbert
53. Cold Comfort Farm – Stella Gibbons
54. Sense and Sensibility – Jane Austen 31.
55. A Suitable Boy – Vikram Seth
56. The Shadow of the Wind – Carlos Ruiz Zafon 32.
57. A Tale Of Two Cities – Charles Dickens
58. Brave New World – Aldous Huxley 33.
59. The Curious Incident of the Dog in the Night-time – Mark Haddon
60. Love in the time of Cholera – Gabriel Garcia Marquez 34.
61. Of Mice and Men – John Steinbeck 35.
62. Lolita – Vladimir Nabokov 36.
63. The Secret History – Donna Tartt
64. The Lovely Bones – Alice Sebold
65. Count of Monte Cristo – Alexandre Dumas 37.
66. On the Road – Jack Kerouac
67. Jude the Obscure – Thomas Hardy
68. Bridget Jones’s Diary – Helen Fielding
69. Midnight’s Children – Salman Rushdie 38.
70. Moby Dick – Herman Melville
71. Oliver Twist – Charles Dickens 39.
72. Dracula – Bram Stoker 40.
73. The Secret Garden – Frances Hodgson Burnett 41.
74. Notes from a Small Island – Bill Bryson
75. Ulysses – James Joyce
76. The Bell Jar – Sylvia Plath
77. Swallows and Amazons – Arthur Ransome
78. Germinal – Emile Zola
79. Vanity Fair – William Makepeace Thackeray
80. Possession – AS Byatt
81. A Christmas Carol – Charles Dickens
82. Cloud Atlas – David Mitchell
83. The Colour Purple – Alice Walker 42.
84. The Remains of the Day – Kazuo Ishiguro
85. Madame Bovary – Gustave Flaubert
86. A Fine Balance – Rohinton Mistry
87. Charlotte's Web – EB White
88. The Five People You Meet In Heaven – Mitch Albom
89. Adventures of Sherlock Holmes – Sir Arthur Conan Doyle 43.
90. The Faraway Tree collection – Enid Blyton
91. Heart of Darkness – Joseph Conrad 44.
92. The Little Prince – Antoine de Saint Exupery 45.
93. The Wasp Factory – Iain Banks
94. Watership Down – Richard Adams
95. A Confederacy of Dunces – John Kennedy Toole
96. A Town Like Alice – Nevil Shute
97. The Three Musketeers – Alexandre Dumas 46.
98. Hamlet – William Shakespeare 47.
99. Charlie & the Chocolate Factory – Roald Dahl
100. Les Miserables – Victor Hugo

47/100 - no ainakin paremmin kuin BBC:n arvio keskitasosta.

Tässä alla vielä Keskisuomalaisen lista kirjoista, jotka pitäisi lukea ennen kuolemaa.

1. Mika Waltari - Sinuhe Egyptiläinen 1.
2. J.R.R. Tolkien - Taru sormusten herrasta 2.
3. Väinö Linna - Tuntematon sotilas 3.
4. Aleksis Kivi - Seitsemän veljestä 4.
5. Väinö Linna - Täällä Pohjantähden alla 5.
6. Agatha Christie - 10 pientä neekeripoikaa 6.
7. Fjodor Dostojevski - Rikos ja rangaistus 7.
8. Anne Frank - Nuoren tytön päiväkirja
9. Douglas Adams - Linnunradan käsikirja liftareille 8.
10. Astrid Lindgren - Veljeni Leijonamieli 9.
11. Antoine de Saint-Exupéry - Pikku Prinssi 10.
12. J.K. Rowling - Harry Potter -sarja 11.
13. Gabriel García Márquez - Sadan vuoden yksinäisyys
14. George Orwell - Vuonna 1984
15. Veikko Huovinen - Havukka-ahon ajattelija 12
16. Elias Lönnrot - Kalevala
17. Jane Austen - Ylpeys ja ennakkoluulo 13.
18. Sofi Oksanen - Puhdistus
19. Astrid Lindgren - Peppi Pitkätossu 14.
20. Mihail Bulgakov - Saatana saapuu Moskovaan
21. Richard Bach - Lokki Joonatan 15.
22. Umberto Eco - Ruusun nimi 16.
23. Tove Jansson - Muumipeikko ja pyrstötähti 17.
24. J. & W. Grimm - Grimmin sadut I-III
25. Dan Brown - Da Vinci -koodi 18.
26. Enid Blyton - Viisikko-sarja 19.
27. Anna-Leena Härkönen - Häräntappoase 20.
28. Ernest Hemingway - Vanhus ja meri 21.
29. Goscinny - Uderzo - Asterix-sarja 22.
30. John Irving - Garpin maailma 23.
31. Louisa May Alcott - Pikku naisia 24.
32. Victor Hugo - Kurjat
33. C.S. Lewis - Narnian tarinat 25.
34. A.A. Milne - Nalle Puh 26.
35. Henri Charriete - Vanki nimeltä Papillon 27.
36. Alexandre Dumas - Kolme muskettisoturia 28.
37. Emily Bronte - Humiseva harju 29.
38. William Golding - Kärpästen herra 30.
39. Juhani Aho - Rautatie
40. Leo Tolstoi - Anna Karenina 31.
41. Frank McCourt - Seitsemännen portaan enkeli
42. Arthur C. Clarke - Avaruusseikkailu 2001
43. J.D. Salinger - Sieppari ruispellossa 32.
44. Charlotte Brontë - Kotiopettajattaren romaani 33.
45. Kurt Vonnegut - Teurastamo 5
46. Isaac Asimov - Säätiö
47. Aapeli - Pikku Pietarin piha
48. Leo Tolstoi - Sota ja rauha 34.
49. Mauri Kunnas - Koiramäen talossa
50. Margaret Mitchell - Tuulen viemää 35.
51. Nikolai Gogol - Kuolleet sielut
52. Albert Camus - Sivullinen
53. Kirsi Kunnas - Tiitiäisen satupuu
54. Hergé - Tintti-sarja 36.
55. Miquel Cervantes - Don Quijote
56. Eduard Uspenski - Fedja-setä, kissa ja koira 37.
57. Mark Twain - Huckleberry Finnin seikkailut 38.
58. Johanna Sinisalo - Ennen päivänlaskua ei voi
59. Herman Hesse - Lasihelmipeli 39.
60. Günther Grass - Peltirumpu
61. Jostein Gaarder - Sofian maailma 40.
62. Leon Uris - Exodus
63. Lucy M. Montgomery - Pieni runotyttö 41.
64. Ilmari Kianto - Punainen viiva
65. Franz Kafka - Oikeusjuttu
66. Guareschi Giovanni - Isä Camillon kylä
67. Lewis Caroll - Liisan seikkailut ihmemaassa 42.
68. John Steinbeck - Eedenistä itään 43.
69. Kari Hotakainen - Juoksuhaudantie
70. Paulo Coelho - Istuin Piedrajoen rannalla ja itkin
71. Jules Verne - Maailman ympäri 80 päivässä 44.
72. Risto Isomäki - Sarasvatin hiekkaa
73. Jaroslav Hasek - Kunnon sotamies Svejk maailmansodassa
74. Giovanni Boccaccio - Decamerone
75. Oscar Wilde - Dorian Grayn muotokuva 45.
76. Milan Kundera - Olemisen sietämätön keveys 46.
77. Homeros - Odysseia
78. Peter Hoeg - Lumen taju
79. Arthur Conan Doyle - Baskervillen koira 47.
80. William Shakespeare - Hamlet 48.
81. Eino Leino - Helkavirsiä-sarja
82. Stieg Larsson - Miehet, jotka vihaavat naisia
83. Yrjö Kokko - Pessi ja Illusia
84. Thomas Harris - Uhrilampaat
85. Raymond Chandler - Syvä uni
86. Jean M. Untinen-Auel - Luolakarhun klaani 49.
87. Deborah Spungen - Nancy 50.
88. Stephen King - Hohto
89. Laura Ingalls Wilder - Pieni talo preerialla 51.
90. Laila Hietamies - Hylätyt talot, autiot pihat
91. Aino Suhola - Rakasta minut vahvaksi
92. Aleksandr Solzhenitsyn - Vankileirien saaristo
93. Mikael Niemi - Populäärimusiikkia Vittulajänkältä
94. Timo K. Mukka - Maa on syntinen laulu
95. Juha Vuorinen - Juoppohullun päiväkirja
96. Kjell Westö - Missä kuljimme kerran
97. Veijo Meri - Manillaköysi
98. Maria Jotuni - Huojuva talo
99. Juha Itkonen - Anna minun rakastaa enemmän
100. Jan Guillou - Pahuus

51 /100 - muutaman enemmän. Tässä näkynee se, että opiskeluaikoina tuli keskityttyä anglo-amerikkalaiseen kirjallisuuteen, kun luin englantilaista filologiaa pääaineena...

Hauskoja listoja. Paljon on tullut luettua samoja kuin moni muukin, mikä tietysti ei sinänsä ole yllättävää. Toisaalta, kun ottaa huomioon, miten hurjan paljon ole vuosien varrella lukumääräisesti lukenut, niin hivenen hämmästyttää, ettei listalta löytynyt osumia enemmänkin. Mitähän minä olen lukenut ?

No, lukemisessä pätee sama kuin monessa muussakin henkilökohtaiseen makuun liittyvässä asiassa - kaikesta ei voi eikä tarvitse olla samaa mieltä. Moni lempparini puuttui listoilta - ja toisaalta joukossa oli kirjoja, jotka minun puolestani voisivat jäädä kaikilta lukematta...

Barcelonan mystiikkaa - Tuulen varjo ja Enkelipeli Carlos Ruiz Zafonilta

Minä olen tehnyt anteeksiantamattoman teon. Olen hukannut kirjan. Kaiken lisäksi se on kirja, josta kovasti pidin. Siksi kuvassa näkyy vain yksi, vaikka otsikossa kirjoitan kahdesta. En vain yksinkertaisesti löydä kirjaa mistään - viimeinen toivoni on, että olen vienyt sen siskolle lainaan...

Sain juuri loppuun Tuulen varjon - tosin englanniksi, kun se sillä kielellä tarttui mukaan Akateemisen alennuslaatikosta. Luin siis kirjat väärässä järjestyksessä, sillä Tuulen varjo on se ensimmäinen ja Enkelipeli seuraa perässä. Tosin molemmat ovat itsenäisiä tarinoita, vaikka niissä yhteisiä piirteitä ja elementtejä onkin.

Barcelona esittäytyy näissä kirjoissa hämyisenä, sumuisena ja pimeänä, hiukan pelottavanakin, paikkana. Molemmissa kirjoissa käsitellään enemmän tai vähemmän epätoivoisia rakkaustarinoita, kirjailijan elämän tuskaa sekä sitiä, miten jonkun toisen kirjoittama kirja voi ryhtyä ohjaamaan lukijansa elämää ja muodostaa jopa pakkomielteeksi yltyvää kiinnostusta. Samalla saa annoksen Espanjan historiaa - itse asiassa kirjasta saisi varmasti vielä enemmän irti, jos tietäisi tarkemmin Espanjan sisällissodan ja Francon ajan historiallisista tapahtumista.

Molemmissa kirjoissa tarina alkaa siitä, kun nuori poika vierailee "Unohdettujen kirjojen hautausmaan" labyrintissa. Kirjat valitsevat lukijansa ja mukaan otettujen kirjojen kirjailijoiden elämän selvitys alkaa hallita poikien elämää. Lopulta sekä kirjailijan että lukijan kohtalot kietoutuvat toisiinsa ja historia näyttää toistuvan.

Polveilevat ja monikerroksiset tarinat kiehtovat. Näitä kahta kirjaa ei tosin voi lukea yhdeltä istumalta, sen verran painostavaa on kerronta välillä ja tarinan kulkua pitää aina hetkeksi pysähtyä miettimään, ettei ihan kadota punaista lankaa kaikkien yksityiskohtien ja takaumien keskellä.

Ihanaa lukea vaihteeksi kirjaa, joka ei ole kevyt, ohimenevä suupala.

Dekkari, dekkari, dekkari ja vielä muutama dekkari

Tässä saldoa viime kuukausien pääasiallisesta lukemisesti. Ihanasti ajatukset omasta olosta pois vievää, mutta kuitenkin kevyesti kulkevaa dekkaria ei mikään voita !
Viime aikojen listalta löytyvät pääasiassa Dorothy L. Sayers, Ngaio Marsh ja Patricia Wentworth.

Ngaio Marsh onkin ollut minulle ihan uusi tuttavuus, joka osui käsiini vasta "aarrehyllystäni". Ja hyvä oli, että osui. Hyvä myös, että niitä on hyllyssä useampiakin. Rauhallisessa tahdissa etenevät tarinat ja varsinkin niiden sankari komisario Alleyn ovat varsin miellyttäviä tuttavia. Tarpeeksi käänteitä ja tapahtumia, että mielenkiinto pysyy yllä, mutta ei turhaa verellä ja väkivallalla mässäilyä. Rakkautta ja muita tunteita höysteenä sopivasti.

Kirjoja on julkaistu pääasiassa 30-40-luvulla, joten kyseessä ovat sopivasti perinteiset dekkarit ja miljöökuvaus on tietysti ihan omaa luokkaansa. Kirjailija itsehän on on kotoisin Uudesta Seelannista, mutta tarinoiden tapahtumapaikkana on tietysti vanha kunnon Englanti - mitä nyt joukosta löytyy vähän Etelä-Ranskaa.

Ainoa Ngaio Marshin tarinoissa tällaista pohjoismaista tasavaltalaista ärsyttävä seikka on yläluokan avoin ihannointi. Murhaajat, varkaat ja kidnappaajat löytyvät yleensä palvelijoiden ja rahvaan joukosta. Joutilaat ja avoimesti hyödyttömät "aateliset", olivat he sitten rikkaita tai vararikon partaalla, seuraavat ylväitä periaatteitaan eivätkä tietenkään syyllisty mihinkään rikokseen...

Patricia Wentworth ja Dorothy L. Sayers ovatkin sitten jo vanhoja tuttuja ja varmaan Suomessakin yleisesti tunnettuja, joten ei heistä sitten sen enempää.

Tässä vielä lista kasan kirjoista :

Ngaio Marsh :

• Artists in Crime
• Surfeit of Lampreys
• Spinsters in Jeopardy
• Scales of Justice

Patricia Wentworth :

• The Clock Strikes Twelve

Dorothy L. Sayers

• Hangman's Holiday

Välipala - Katja Kallio : Tyypit

Tämä on oikeasti ihan ok välipala muiden kirjojen välissä. Kevyt, nopea ja sulaa nopeasti. Itse asiassa minulla ei ollut kirjasta mitään muistikuvaa (paitsi, että ihan viihdyttävä) aikaisemmasta lukukerrasta, joten sopi oikein hyvin parin illan rentoutustekstiksi ennen nukkumaanmenoa.

Ihan osuvia kuvauksia osa tyypeistä, osalle vähän hymähtelee ja osa menee sitten ihan ohi.

Minulle sopivan ajatuksetonta luettavaa tähän aikakauteen. Kyllä, aivot ovat osittain narikassa jo muutenkin, dementia jyllää ja pahoinvoinnin kourissa yritän selvitä työpäivistä edes suurin piirtein kunnialla... Kuten kaikki varmaan jo arvasivatkin (ja osa taisi tietää entuudestaan) meille on tulossa iltatähti, joka ainakin toistaiseksi tuntuu kiusaavan äitiä isoveljiensäkin puolesta. Pahoinvointia ja erilaisia kipuja riittää edelleen, vaikka kohta mennään puolivälissä.

Huoh - no, jotkut sanovat, että ennen syntymää kiusaava lapsi on sitten helpompi vauvana.

Uskoo ken näkee... ainakin sen tiedän, ettei blogikirjoitusten tahti tästä varmaan kovinkaan paljon tihene lähiaikoina... pyydän siis anteeksi jo etukäteen...

Bonaparten kirjoittamaa ja historiallista kakkatarinaa

Kirjamessuilta tarttui mukaan tasan kaksi opusta - molemmat lapsille ja ranskaksi.

Ensimmäinen on mielenkiintoinen tuttavuus siinä mielessä, että "Le masque prophète" -tarinan on aikoinaan kirjoittanut itse Napoleon Bonaparte - kyllä, juuri se Napoleon, josta myöhemmin tuli Ranskan keisari. Tarina fanaattisesta johtajasta ja hänen metodeistaan ja seuraajistaan herättää kummallisia assosiaatioita nykymaailman menosta. Varsinkin, kun tapahtumat sijoittuvat tuonne Bagdadin ja muun itämaisen maailman kulmaan.

Toisen kirjan aihe taas sai meidän kuusivuotiaamme hihittämään ja silmät loistamaan. Kirjan nimi on "Le Torchecul"- "perseenpyyhkijä" noin rumasti ja sananmukaisesti käännettynä... Francois Rabelais (kirjoittanut mm. Gargantua & Pantagruel) on aikoinaan kirjoittanut loistavan, riimitetyn tarinan siitä, miten monella tavalla voi takalistonsa ison asian jälkeen pyyhkiä. Jättiläisen poika (Gargantua itse), kun kertoo kokeiluistaan sodasta palaavalle isälleen. Ja todistaa näin siis käyttäneensä isän sotavuodet hyvin hyödyllisesti kotirintamalla. 1500-luvun tarina tuntuu hyvin iskevän tuollaisen melkein kouluikäisen huumorintajuun, ja kyllä sitä tokaluokkalaistakin nauratti - (vanhemmista puhumattakaan...)

Virginia Woolf - Mrs Dalloway and Orlando

Ainakin K-blogin Jenni kirjoitti jokin aika sitten Virginia Woolfista ja sen innoittamana kaivoin minäkin hyllystä jo aikoja sitten alennuksesta hankkimani Virginia Woolf - Selected Works kirjan.

Se jäi minulla aikoinaan kesken ihan ensimmäiseen tarinaan. Jacob's room ei vain kerta kaikkiaan jostain syystä iskenyt enkä päässyt ensimmäisten 50 sivun jälkeen enää yhtään mihinkään.

Nyt sitten kylmästi hyppäsin kyseisen kirjan yli ja jatkoin Mrs Dallowaylla ja Orlandolla. Ah, mikä nautinto. Kieli on kaunista ja näennäisestä polveilusta ja poukkoilusta huolimatta tarina tai varsinkin Mrs Dallowayn kohdalla tarinat etenevät jouhevasti. Kyseinen kirja on malliesimerkki myös tv-sarjojen ja elokuvien nykyään niin kovin usein käyttämistä aasinsilloista ja kohtaamisista, joiden avulla esim. Mrs Dallowayn tarinasta hypätäänkin Septimuksen ja Rezian tarinaan ja taas eteenpäin. Paljon yhden iltapäivän aikana tapahtuukin.

Orlando taas kuljettaa tarinaa sadunomaisesti useiden vuosisatojen halki. Miehen ja naisen väliset erot ja aikakausien tuoman muutokset käsitellään sadunomaisesti ja tarinaa lukee melkein ahmien.

Ihania siis molemmat, vaikka hyvinkin erilaisia. Woolf tuntuu muutenkin jakavan mielipiteitä, enkä minäkään näköjään kaikista pidä kun tuo Jacobin tarina jäi kokonaan kesken.

Nyt olen välillä taas hypännyt dekkarien pariin iltalukemisena. Samalla odottelen Play.comista tilaamaani The Quantum Thiefiä.

Woolf taas siirtynee hetkeksi seuraavalle lukijalle... ;-)

Kirjamessut ei kun ruokamessut ei kun metro-juna-retki lasten kanssa...

Monessakin blogissa hehkutettiin kirjamessujen ihanuutta, joten sinne sitten innostui meidänkin perheemme tänään suuntaamaan. Lapset pääsivät samalla kokeilemaan pitkästä aikaa, millaista on matkustaa metrolla ja paikallisjunalla.

Kirjamessujen puolelta aloitimme, mutta täytyy sanoa, että aika ahkeraan vain kiersimme niitä pienempiä ja vähemmän täynnä olevia osastoja. Isommat olivat niin täynnä ihmisiä ja jonottamista, että meidän katraamme kiersi ne kaukaa. Silti ehdin bongaamaan Anja Snellmanin Suomalaisen Kirjakaupan osastolta puhumassa uusimmasta kirjastaan. Harmi, etten ehtinyt jäämään oikein kuuntelemaan.

Lapsilla oli kuitenkin kivaa ja sehän tarkoittaa, että niin oli vanhemmillakin. Mukaan tarttui pari ranskankielistä kirjaa lapsille, muuten jäivät messuostokset aika pahasti ruoan puolelle.

Puolet ajasta nimittäin pyörimme siellä ruokamessujen puolella, kuten kuvastakin näkyy. Mustaa riisiä, salamia, parmesaania ja muita juustoja tarttui mukaan ihan kiitettävän kokoinen kassi.

Kaikkiaan jäi messuista oikein miellyttävä olo. Ilman lapsia olisi ehkä ehtinyt oikeasti vähän keskittymään muuhunkin kuin fantasiasotureiden maalaukseen, mutta näinkin oli mukavaa.

Blogitauon kirjasaalista - Marina Lewycka - Traktorien lyhyt historia ukrainaksi

Blogitauosta huolimatta tuli sentään vähän jotain luettuakin. Ihan kaikkia en taida tänne kirjatakaan, mutta tässä nyt alkuun yksi mielenkiintoinen tuttavuus, joka tarttui matkaan lentokentän kioskista.

"Traktorien lyhyt historia ukrainaksi" on surullinen ja samalla koominen tarina perheestä ja sen jäsenten välisten suhteiden jännitteistä. Vera ja Nadja ovat Britanniassa asuvatn ukrainalaisen siirtolaisperheen tyttäret, äiti on kuollut ja vanha isä elelee yksikseen. Kaikki näyttää etenevän normaalia rataansa, kunnes isä ilmoittaa menevänsä naimisiin uhkean ukrainalaisen Valentinan kanssa.

Tyttäret lähtevät sotaan ukrainalaista hyväksikäyttäjä-/ nousukas -uhkaa vastaan ja siinä samassa hautaavat ainakin väliaikaisesti omien väliensä sotakirveet. Tarina polveilee lakituvista, stereotyyppisiin autokauppiaisiin ja välillä kehkeytyy auki myös perheen oma historia Ukrainan historian ja koko Euroopan sotahistorian vaiheisiin kietoutuen.

Tuloksena voisi olla käsittämätön sekametelisoppa, mutta kirjaa lukeekin mielenkiinnolla. Kaikki juonen polveilut ja poikkeamat vievät omalla tavallaan tarinaa eteenpäin ja auttavat lukijaa ymmärtämään henkilöhahmoja entistä paremmin.

Kirja on omanlaisensa sekoitus, joka saa sekä hymähtelemään huvittuneena että hymyilemään surumielisesti. Herkkä kertomus, huolimatta paikoin ronskeistakin tapahtumista.

Herätään vähitellen ...

Ei, tähän ei oikeastaan ole mitään varsinaisia tekosyitä esitellä, mutta bloggaustako on tosiaankin venynyt aika häpeämättömän pitkäksi. Tietysti lasten vesirokot vaikuttivat jonkin verran - ja oma olokin on ollut tässä syksyllä vähän hutera. Nyt sitten kuitenkin uudelleen liikkeelle ja toivottavasti tahti kiihtyy tässä vähitellen. Tarkoitus olisi.

Ihan ensimmäiseksi siis Tessalta (Aamuvirkku yksisarvinen) saamani blogitunnustus ja haaste kertoa 7 asiaa itsestäni.
Kiitokset siis... ja tässä nyt jotain enemmän tai vähemmän paljastuksia

1) Työssäni liikun puhtaasti liiketominnan ja bisneksen parissa. Ympäristö odottaa, että lukisin ammattikirjallisuutta, mutta noin 99% kaikesta lukemastani on jotain ihan muuta...

2) Nuorena luin kaikkea mahdollista, jopa Harlekiineja ja Barbara Cartlandia. Luen edelleen kaikkea mahdollista muuta, mutta romanttinen kioskikirjallisuus ei enää iske, ei sitten millään. Erityisesti niissä alkoivat kirjoitusvirheet ja kielen keskinkertaisuus tökkimään ulkomailla vietetyn vuoden jälkeen. Pitäisi varmaan testata nyt nämä Harlekiinin uudet vampyyri-teemaiset kirjat, joista blogistaniassakin on kovasti keskusteltu.

3) Ranska ja ranskan kieli ovat lähellä sydäntäni monestakini syystä - eivätkä vähiten siksi, että toinen puoliskoni on sieltä kotoisin

4) Huolimatta läheisistä siteistä Ranskaan, koen kuitenkin brittikirjallisuuden kotoisammaksi - varsinkin kun kyseessä on vähän vanhempaa materiaalia.

5) Minulla on suomalaista nykykirjallisuutta kohtaan osittain varmasti perusteettomia ja vääriä ennakkoluuloja. Johtunee vähemmälle lukemiselle jääneiden vuosien aikana käsiin osuneista kirjoista, että mieleen on jäänyt lähinnä alapään sanastoa ja kiroilua sisältäviä sekavia ja ei-valmiilta vaikuttavia teoksia. Yritän korjata asiaa tarttumalla säännöllisesti uusiin suomalaisiin kirjoihin.

6) Lukemisen lisäksi ruoanlaitto ja leipominen ovat kiireisen, töissäkäyvän äidin toinen henkireikä. Tosin nekin vaativat energiaa, jota ei viime aikoina ole pahemmin löytynyt, joten ollaan menty vähän liiankin paljon eineksillä ja hampurilaisilla. Lapset eivät ole valittaneet, mutta äiti tuntee piston sydämessään.

7) Jos kaikki menee hyvin, niin sen varsinaisen paljastuksen listalle voin kirjata parin viikon sisään...

Niin, ja keille sitten eteenpäin... no, ainakin tässä blogissani on juuri sopivasti linkki seitsemään kivaan blogiin, joissa vierailen säännöllisesti. Koska suurin osa heistä on tämän jo saanutkin, niin omistetaanpa palkinto kaikille kirjoittajille, jotka ajatuksiaan blogistaniassa jakavat.

Uusi dekkarisuosikki : Martha Grimes

Aarrepinostani löysin loman aikana pari Martha Grimesin dekkaria. Tosi mielenkiintoinen tuttavuus onkin.
Minulla kesti ensimmäisen kirjan puoleenväliin tajuta, että kyseessä on tarina, joka sijoittuu 90-luvulle. Jotenkin rytmi ja kuvaukset veivät ajatukseni ennemminkin viime vuosisadan alkupuolelle. Tai sitten henkilöhahmojen kuvaus ja keskinäiset suhteet toivat mieleen vanhanaikaisen luokkayhteiskunnan, joka ei sitten ilmeisesti niin vanhanaikainen olekaan.

The Anodyne Necklace kertoo murhasta ja päällekarkauksesta, jotka Komisario Jury (vai miten tuo Superintendent oikein pitäisi suomentaa ?) yhdistää toisiinsa ja aiemmin tapahtuneeseen arvokkaan korun varkauteen. Kirja vilisee mielenkiintoisesti kuvattuja henkilöhahmoja, jotka kirjoittajaa tuo eläviksi yllättävänkin vähällä kuvauksella. Ennemminkin hahmojen ajatukset, tavat ja olemus tulevat tutuksi tapahtumien kautta.

"Someone was locking each of the doors, locking the horses in. Somene was locking her in. There must have been an electric torch switched on down at the far end, because she saw the play of reflected light dimly on the boards and ceiling.
Why was she being locked in ? " Jännitystarinaa pienen tytön näkökulmasta.

The Old Contemptibles kertoo perheestä, jossa tapahtuu yksi kuolemantapaus liikaa. Varsinkin kun viimeisin uhri on Juryn oma naisystävä, jota hän suunnitteli kosivansa. Jury lähettää nummille tutkimustehtäviin hyvän ystävänsä Cavernessin Jaarlin, Melrose Plantin ja taas saa lukija nauttia upeista henkilö- ja miljöökuvauksista samalla kun eri kuolemantapauksia ja elävienkin tulevaisuutta ratkotaan.

"I'll put my teeth in when I damned well feel like it," said Adam Holdsworth to one of the tastefully dressed nurses who comprised part of the Castle Howe staff.
No uniforms here, but they still talked nurse-talk."Come now, Mr Holdsworth" Henkilöhahmojen toinen ääripää eli iäkäs, rikas isoisä.

Taitavasti kirjoitettuja kirjoja lukee mielikseen ja tarinatkin kehkeytyvät oikein kunnon perinteisen dekkarin tapaan. Pengoin jo hyllyn ja siellä on tosiaan vain kaksi Grimesin kirjaa - täytynee koittaa löytää jostain vielä lisää. Olen aivan ihastunut Komisario Juryyn...

Kurpitsanurmikkoa

Meillä tuo nurmikon leikkaaminen tuntuu jotenkin jäävän muutenkin, mutta nyt meillä on muutama oikea "tekosyykin". Vai mitä sanotte tästä pihanurmikosta ?

Aikaisessa ovat kurpitsat tänä vuonna kypsymisen kanssa...

Tänään heräsin taas sateen ropinaan. Pihaa ei ole tarvinnut kastella kohta pariin viikkoon, kun joka päivä saadaan vettä taivaalta. Tuleekohan syksystä yhtä märkä kuin mitä kesä oli kuiva ? Ja kylmäkin jo on... Koko viikon minulla oli töissä sukat jalassa ja takkikin harteilla. Mihin se kesä katosi?

Clarissa DIckson Wright : Spilling the Beans

Kovasti on tullut näköjään taukoa blogin pitämiseen töiden alettua. Kiire on tietysti hyvä tekosyy, mutta kyllä voi syyttää vähän inspiraation puutettakin. Lukeminenkin on takkuillut. Olen iltaisin on lähinnä kaatunut petiin heti, kun olisi mahdollisuus hetki istahtaa. Ruokalehtiä on tullut vähän selailtua...

Jotain on sentään tullut luettua, kuten nyt esimerkiksi Clarissa Dickson Wrightin "Spilling the Beans". Kuvassa muuten näkyy myös suuri ylpeyden aiheeni, kesälomamatkalla hankittu Staubin "Cocotte". Syksyn tulo ei harmita yhtään, kun tietää pääsevänsä testailemaan uutta lelua pataruokien ajan koittaessa. :-)

Väkivaltainen ja alkoholisoitunut kirurgi- isä, rakastava äiti (australialainen perijätär) ja lahjakas tytär - siinä lähtökohdat "Two Fat Ladies"-duon toiselle puoliskolle. Clarissa Dickson Wright kirjoittaa kaunistelematta ja kauhistelematta. Oma menestys nuorena opiskelijana ja asianajajana ja sitä seurannut rankka alkoholisoituminen saavat molemmat samanlaisen, melkein lakonisen kuvauksen.

Kirjaa lukiessa jää pakostakin miettimään sitä, oliko Clarissan alkoholisoituminen geneettistä vai toteuttiko hän vain opittua mallia. Ilmeisesti suvussa alkoholin liikakäyttö oli kovastikin yleistä. Usein kai alkoholistin lapsista tulee joko absolutisteja tai sitten kääntyvät itsekin pullon puoleen. Aiheesta lienee monenlaisia tutkimuksiakin.

Joka tapauksessa tarina (tähän mennessä :-) saa onnellisen ja toiveikkaan lopun. Ruoanlaitto ja englantilaisen maaseudun puolustaminen antava Clarissan elämälle tarkoituksen pullon jäätyä historiaan.

Minä kovasti tykästyin "Two Fat Ladies"- sarjaan ja oli mielenkiintoista lukea vähän henkilötaustaa. Sinänsä en ole mikään suuri elämänkertojen fani - aina välillä tuntuu, että niissä joko idolisoidaan tai haetaan esille kaikki skandaalilta vivahtava, mutta tämä tuntui tosi realistiselta ja uskottavalta. Yhtä mutkaton ja suora kuin miltä kirjoittajakin vaikuttaa.

Ei mikään prinsessasatu, mutta mielenkiintoinen henkiinjäämiskertomus.

Tykkää, ei tykkää, en tiedä - ainakaan en halua luostariin - Sarah Dunant : Sacred Hearts

Vaikka ei se elämä luostarissakaan varmaan olisi ihan samanlaisa nykyaikana kuin 1570 Italiassa. Upeaääninen Serafina toimitetaan luostariin vastoin tahtoaan hänen aloitettuaan kielletyn suhteen musiikinopettajansa kanssa. Tästä alkaa sitten sarja juonittelua, raivoa ja välissä kaunista laulua täysin luostarin muurien sisäpuolelta nähtynä ja myöskin siellä tapahtuvana.

Kukapa olisi uskonut, että rauhalliselta näyttävä uskonnollinen yhteisö olisi sellaisten tunnekuohujen näyttämönä. Joukkoon mahtuu sekä ihmeiden tulkintaa uskonpuhdistuksen jälkimainingeissa ja paavillisen politiikan pauloissa, sekä jännitystä siitä, miten käy rakastavaisten.

Miljööltään mielenkiintoinen kirja. Eipä ole vastaavaa tullut aiemmin eteen. Vähän jäi hämmentynyt olo - eikös luostarien pitänyt olla seesteisiä rauhan tyyssijoja - vai puhummekohan jostain eri uskonnosta ?

Olenpas minä ollut aktiivinen...

Työt eivät edelleenkään innosta, mutta tänään sain mentyä piiiitkääästä aikaa jumppaan !

Kaikenlisäksi, ja tätä ei sitten ole tainnut ennen tapahtuakaan, olin vatsalihasjumpan jälkeen vielä niin puhtia täynnä, että jäin vielä tanssiaerobiciin... Kotiin tullessa oli nälkä ja nyt sitten illan mittaan tuntuvat vanhan lihakset vähän kärsineiltä - mutta, mutta olo on edelleen auvoisa.

Suosittelen...

Ilman kuvaa postauksessa tällä kertaa, mutta menköön. Piti vaan tulla tätä harvinaista tapahtumaa heti hehkuttamaan.

Tuhkimotarina - Stella Gibbons : Nightingale Wood

Siis, joo, satu... 1930-luvulla kirjoitettu mukaelma tuhkimotarinasta. Tosin Tuhkimo on hiukan yksinkertainen ja heikolla tahdonvoimalla varustettu nuori leskirouva ja prinssikin vain hatarasti prinssimäinen. Onhan hänellä linna ja upea auto, mutta samalla hän ainakin nykynaislukijasta vaikuttaa pahasti sovinistisella asenteella varustetulta.

Violan aviomies on kuollut ja hän joutuu varattomana turvautumaan tämän perheeseen. Elämä synkässä vanhassa talossa pakkomielteisesti rikastumista miettivän apen ja hänen komentoihinsa sopeutuvien anopin ja kahden kälyn kanssa ei ole kovinkaan iloista, mutta Viola ei oikein tiedä, mitä tekisi asian muuttamiseksi.

Metsän toisella puolella asuu Victor. Hän on kaupungin kaikkien nuorten naisten unelmien kohde - kukapa ei olisi kuvitellu astuvansa ulos kirkon ovesta hänen käsipuolessaan. Entisenä myyjättärenä ja kaiken lisäksi leskenä Violalla ei kuitenkaan ole mitään mahdollisuuksia edes tavata Victoria, vai miten ne tuhkimotarinat taas menivätkään ?

Herttainen tarina kirpakoilla henkilökuvauksilla. Stella Gibbons ei tosiaan hahmojaan säästele ja lienee kuvannut hyvinkin osuvasti aikansa asenteiden kasvatteja. Ei suurta kirjallisuutta, mutta ihanan viatonta kesäloma-viihdykettä.

Vaatehuonetta siivotessa

Onko teillä koskaan sellainen olo, että välillä on ihan selkeästi liian kiire ?

Meillä ainakin oli viime joulun aikaan - muistan, että avasimme Ranskasta tulleen paketin ja pikapikaa piilotimme, etteivät lapset näe tulleita joulupaketteja. Tällä viikolla vaatehuoneen alahyllyä siivotessani, tuli vastaan iso kirjekuori ja sisältä löytyi... kaksi pakettia, toinen isännälle ja toinen minulle.

Minun paketistani ilmestyivät nämä ihanat lasisammakot, jotka tänään sitten päätyivät nuorimmaisen synttäreillä pöytäkoristeiksi. Tosin taitavat oikeasti olla humoristisia veitsenpidikkeitä hienommille illallisille..

Parempi myöhään kuin ei milloinkaan, mutta ensi vuonna täytyy olla vähän tarkempana...

Tulipahan luettua - Dan Brown : The Lost Symbol

Da Vinci-koodi taisi saada maailmanmainetta lähinnä siksi, että Vatikaani älähti. Ihan hyvin kirjoitettu kirja täynnä detaljitietoa symboliikasta, raamatuntulkinnasta ja yleensä historiasta, muttei minusta sen enempää. The Lost Symbol jatkaa samoilla linjoilla, mutta tällä kertaa on tiedossa rautaisannos nippelitietoa (jonka todenmukaisuutta en aikonut kyseenalaistaa enkä myöskään lähteä tarkistamaan) Vapaamuurareista ja Washingtonin arkkitehtuurista.

Tarina etenee, mutta käänteet ovat aika tavanomaisia. Välillä meinasin väsähtää kaikkeen opettavaiseen. Robert Langdon on aina symppis.

Ei siis mikään suuren suuri elämys, mutta tulipahan luettua.

Onnea on rauhallinen aamupala pihaterassilla

Sitä on sitten mukava muistella sateisina aamuina, kuten tänään. Terassillamme ei ole kattoa, joten en pääse edes nauttimaan lämmöstä kastumatta. Tällaisina aamuina tuo puute harmittaa erityisesti.

Aamuhetken aikana tuli pihaa tarkasteltua muutenkin. Kaikki on kasvanut taas aivan valtavasti. Ihmetystä tuottavat erityisesti kesäkurpitsat. Siemenpussin mukaan niiden pitäisi olla keltaisia, mutta kyseisestä väristä ei näy vielä pilkahdustakaan. Mokomat kasvavat vain kokoa. Kuvassa pilkahtava kesäkurpitsa on jo kyynärvarren mittainen ja reiden paksuinen, mutta keltaista ei löydy hakemallakaan.

Olikohan siemenpussissa vääriä siemeniä vai olenko vain kärsimätön ?

Oranssia pihalta löytyy maan sisältä. Keväällä lapset halusivat väen vängällä kylvää porkkanoita. Siinä menivät äidin viimeiset mahdollisuudet kesäkukkien kasvattamiseen ja väriloiston sijasta olemme ihmetelleet kukkapenkin korkeita naatteja. Nyt sitten saamme lisää ihmeteltävää, kun maan sisältä löytyy oransseja herkkuja. Hyviä nuo ovatkin, vaikkeivat kaiketi minkään EU standardin mukaisia ;-)

Kurpitsatkin olivat ihan villiintyneet lomamatkan aikana ja nyt meillä löytyy Halloween-lyhtyjen alkuja pitkin pihanurmikkoa. Aja siinä sitten ruohonleikkurilla...

Kesäklassikkona Ernest Hemingway : Käärme paratiisissa

Tämän kirjan olen lukenut ainakin 20 kertaa. Ja mistäkö tiedän ? No siitä, että olen saanut kirjan vuonna 1990 ja sen jälkeen olen lukenut sen vähintään kerran kesässä. Niin myös tänäkin kesänä.

Kaikkein parasta kirjassa on kuvaus Etelä-Ranskan maisemista ja tunnelmasta. Alkujaan taisin lukea sitä vain päästäkseni niistä nauttimaan. Myöhemmin lukuhetkiin ovat tuoneet uudenlaista tunnetta omakohtaiset kokemukset samoilta alueilta.

Myös tarina on mestarin tapaan mestarillisesti kirjoitettu. Avioliitto, rakkaus, seksi, mielen järkkyminen ja uusi alku kietoutuvat toisiinsa. Kerrankin myös tarinan lopusta löytyy toiveikkuutta paremmasta tai ainakin elämän jatkumisesta. Ehkäpä juuri siksi tämä on ainoa Hemingwayn tarina, josta pidän (siis niistä, joita olen tullut lukeneeksi). Huolimatta kolmiodraamasta ja ajoittain myös julman selkeästä kuvauksesta seksuaalisen identiteetin ja samalla mielen järkkymisestä ja sen vaikutuksesta tärkeään ihmissuhteeseen, tuntuu lopulta kaikki kääntyvän parhain päin.

Kirja julkaistiin vasta 25 vuotta kirjailijan kuoleman jälkeen. Osittain syynä oli ilmeisesti se, että se perustuu omakohtaisiin kokemuksiin. Koska ketään mahdollisia todellisuuden esikuvia ei enää ole elossa, jää todenmukaisuuden aste arvailuksi.

Ehdottoman suositeltava kesäkirja.

JacquesTournier : Des persiennes vert perroquet

"Papukaijanvihreistä ikkunaluukuista" olisi kaiketi kirjan nimen suora käännös. Yritin netistä tutkailla olisiko tätä jopa suomennettu, mutta toistaiseksi ei onni ole sen suhteen suosinut. Kirjastojen HelMet-kannastakaan ei löytyny yhtään tämän kirjailijan suomennettua teosta (ruotsiksi yksi).

Harmi sinänsä, sillä ainakin minä koin kirjan varsin mielenkiintoiseksi. Kyseessä on kokoelma lyhyitä tarinoita erilaisten kuuluisien miesten rakastetuista. Diderot & Sophie Vollant, Molière & Armande, Racine & la Champmeslé... Näkökulma on mielenkiintoinen sillä ainahan me kuulemme miesten näkemyksen rakastetuistaan - tässä mietitään enemmän naisten elämää, miehen kirjoittamana tosin. Historiallisia faktoja en ole lähtenyt tarkistamaan, mutta eivätköhän ne ole ainakin sinnepäin.

Hyvinkin suositeltava harjoitus ranskankielentaitoisille, sillä kieli ei myöskään ole ylivaikeaa...

Backlogia purkamassa - Jane Austen ja zombiet

Kesäloma lähestyy uhkaavasti loppuaan - vielä tämä viikko ja pari päivää ensi viikolta. Sitten pitää palata töiden pariin, vaikka mielelläni jatkaisinkin lomailua vielä muutaman viikon, tai kuukauden...

Kovasti ollaan loman aikana oltu liesussa perheen eri kokoonpanoilla. Kirjoja on tullut luettua, mutta nettiyhteyden puutteen vuoksi on suurin osa jäänyt bloggaamatta. Nyt sitten pitäisi vähitellen ryhtyä purkamaan "backlogia". Englanninkielinen termi siksi, että luetut kirjat ovat näköjään olleet melkein pelkästään englanniksi, mahtuu joukkoon sentään yksi ranskankielinen. Toinen syy termin käyttämiseen on se, etten nyt tähän hätään kuollaksenikaan muista vastinetta suomeksi. Onko sellaista ? Pitänee oikeasti ruveta panostamaan suomenkieliseen luettavaan, ettei äidinkielen taito ihan pääse ruostumaan.

Ensimmäisenä listalta löytyvät Steve Hockensmithin "Pride and Prejudice and Zombies - Dawn of the Dreadfuls" ja Seth Grahame-Smithin "Pride and Prejudice and Zombies". Ideanahan näissä kirjoissa on se, että otetaan klassinen mestariteos ja väännetään siitä mahdollisimman omituinen tarina täynnä zombeja ja itämaisia taistelulajeja.

"Dawn of the Dreadfuls" keskittyy aikaan ennen Mr Darcya eli Bennetin neidot ovat nuorempia. Zombie-virus ilmaantuu uudelleen piinaamaan Englantia ja Mr Bennet joutuu kaivamaan vanhat itämaiset taistelutaitonsa takaisin muistin perukoilta. Tyttöjen kohdalla alkaa armoton koulutus, jonka Mr Bennet on aiemmin laiminlyönyt antamalla rouvalleen vallan kasvattaa tyttäristä ns. "hienoja naisia". Veren, hien ja kyynelten lisäksi myös Zombien ruumiinosia vilisevä romaani on hupaisa tuttavuus. Kirjoittaja on säilyttänyt Austenin henkeä romaanissa ja samalla tehnyt siitä ihan omannäköisensä.

"Pride and Prejudice and Zombies" seuraa juonena tunnontarkasti Austen originaalia, mitä nyt zombiet tuovat vähän lisäväriä. Pidin tästä huomattavasti vähemmän kuin edellisestä. Onhan tässäkin käytetty mielikuvitusta, että zombiet on saatu istutettua juonenkäänteisiin, mutta, mutta... menee vähän kikkailun puolelle. Austenin alkuperäisen kirjan tuntijoille tämä on ihan luettava puhtaasti kuriositeettina ja onhan muutoksia hauska bongailla tarinasta. Ihan sellaisenaan ei kyseessä ole mikään mestariteos. Sen verran päälleliimatuilta osa tarinan muutoksista tuntuu.

Mielenkiintoisia tuttavuuksia molemmat ja sopivan karmivaa kesälukemista, mutta taidan silti jättää suosiolla kirjakauppaan tuon vastaavan "Sense and Sensibility and Sea Monsters" version...

Camargue - härkien, hevosten ja kanojen mailla

Ranska on iso maa ja sen eri alueet eroavat toisistaan kovastikin. Lomamatkamme aikana meillä oli mahdollisuus käydä viikonloppuvierailulla isännän kummitädin luona Camarguessa, joka on Ranskan eri kolkista ehkä yksi kaikkein omalaatuisimmista sekä tavoiltaan, kulttuuriltaan että luonnoltaan. Välimeren läheisyys. Rhone-joen suisto ja suolasuot ovat luoneet puitteet maisemalle, jossa vaihtelevat kuivat hiekkamaat ja vetiset, tulva-alttiit niityt.

Luonnonvaraisista eläimistä erikoisimpia lienevät vaaleanpunaiset flamingot, joita ranta-alueilla näkee sadoittain jollei tuhansittain. Tosin me kävimme autoajelulla niitä etsimässä pariinkin otteeseen, kun olivat mokomat vaihtaneet toiselle rannalle pois (ihmis-)rantaleijonien tieltä. Nähtiinpä kuitenkin.

Tavoiltaan ja kulttuuriltaan Camargue on härkien ja valkoisten Camarguen-hevosten valtakuntaa. Guardians eli paikalliset cowboyt ovat kautta aikojen valvoneet villeinä laiduntavia (aidatuilla alueilla nykyään toki) härkiä. Heidän taitojaan ja mieskuntoaan on sitten mitattu erilaisilla "härkätaisteluilla" - Ei, näillä härkätaisteluilla ei ole mitään tekemistä Espanjan verilöylyjen kanssa. Enemmänkin on kyseessä iloinen kisailu, jossa tosin härät ovat mukana ihan tosissaan ja vaara ei ole koskaan kaukana.

Osuimme alueelle parhaaseen "taistelu"-aikaan ja koska meillä oli paikalliset oppaat, niin pääsimme osallistumaan useaankin näytökseen eri kylissä ja kaupungeissa ja metsän keskellä. Ihan sama ei tietenkään turistina onnistu, mutta koska joka kylässä ja kaupungissa on omat aktiviteettinsa niin pienellä kyselyllä pääsee kyllä osallistumaan sen verran, että näkee, mistä on kyse.

Tässä muutama näyte aiheesta...


Pääosin kävimme katselemassa historian hämärissä varmaan jonkulaisesta miehuusriitistä käyvän "pelin" etenemistä. Aiemmin guardianit kuljettivat härkälaumaa tiiviissä ryhmässä hevosten keskellä ja kylän nuorten miesten oli tarkoitus kiskoa härkiä ulos muodostelmasta ja karkuun ennen kuin lauma pääsee määränpäähänsä.
Hurjaa touhua, vaikka me sitä katselimmekin aina turvassa katsomosta ja rautatankojen takaa. Paikalliset eivät tietenkään tankojen takana pysyneet ja voin taata, että aitojen yli hyppi ihmisiä tosi vauhdilla, kun irtipäässyt härkä lähti tulemaan heitä päin.



Lisäksi kävimme seuraamassa yönäytöstä "härkä uima-altaalla". Siinä oli tarkoitus saada härkä juoksemaan vesialtaan halki. Pojat heittäytyivät veteen altaan reunan eteen ja härkä piti saada hyppäämään yli. Vaaran tuntu tuli hyvinkin konkreettiseksi, kun härkä talloi yhden nuoren hurjapään poskelle ja hänet kannettiin ambulanssiin (ei kuulemma kuitenkaan käynyt pahemmin - mustelmia vaan). Liika itsevarmuus siinä kostautui yhden onnistuneen juoksun jälkeen...

Härkien lisäksi on Camarguessa tietysti myös paljon muutakin katseltavaa ja historia on taas kerran käsinkosketeltavana läsnä. Esim. Aigues Morten linnoituskaupunki on turistimassoistaan huolimatta vierailun arvoinen paikka, jolla on ihan oma tunnelmansa. Siellä saa myös rautaisannoksen historiaa protestanttien ja katolisten kahinoista.

Niin, ja ne kanat...

Kummitädillä on pihapiirissään kanahäkki, josta eläimet päästetään joka ilta myös jaloittelemaan pihamaalle. Nuorimmaisemme oli kanoista aivan lumoutunut ja aloimmekin kutsua häntä "kanojen kuninkaaksi". Iltojen kohokohta oli, kun hän sai veljensä kanssa hätistellä kanat takaisin häkkiin (isoon sellaiseen, "kanojen kotiin" - ei mitään tekemistä tehokanaloiden häkkien kanssa... toim.huom.). Lisäksi hän oppi tunnistamaan munimiskaakatuksen ja sitten piti tietysti käydä lopputulos tarkistamassa heti perään... Kanaparat, mahtoivatko enää muniakaan muutamaan päivään meidän vierailumme jälkeen ;-)



Loma oli kokonaisuudessaan aivan mahtava, mutta yksi parhaista muistoistani tulee kyllä olemaan illat Camarguessa : kaskaiden korviahuumaava siritys, samettisen lämmin iltailma ja myöhään syödyt herkulliset päivälliset hyvässä seurassa, taustalla kanojen kevyt kotkotus oliivipuiden alla ja kyyhkysten kujerrus kyyhkyslakassa.

Jälkeen lomamatkan...

Hellettä, suklaata, aurinkoa, kanoja, flamingoja, härkiä, herkullisia hedelmiä, siestaa, uintia, soihtukulkuetta, ilotulitusta, lisää herkullista ruokaa, shoppailua, juustoja... = lomamatka Etelä-Ranskaan !

Blogitaukoon on siis olemassa syy - vietimme Ranskassa yhden parhaista lomista ikinä. Matkakohteina olivat Valencen anoppila sekä isännän kummitädin maapaikka Camarguen alueella. Sekä Valencea että Camargueta voi suositella lomamatkan kohteeksi - rentouttavaa oleilua ja paljon kivaa tekemistä. Herkuista tietysti puhumattakaan...

Me otimme loman puhtaasti lomailun kannalta, mutta silti rekisteröityi muistiin niin paljon kaikkea uutta, että sulatteluun kulunee vielä tovi jos toinenkin. Shoppailtuakin tuli siihen malliin, että menomatkalla puolityhjään autoon ei paluumatkalla olisi voinut lisätä enää yhtään kassia, jos aikoi kuljettaa lapsetkin kotiinpäin. Onneksi oltiin autolla eikä lentokoneella - ja välinevalinnasta onnittelimme itseämme vielä lisää, kun paluumatkalla kuuntelimme radiosta tietoja Ranskan lennonjohtojen lakosta, jonka vuoksi iso osa lennoista oli (TAAS!) peruutettu.

Valence oli matkan pääkohde. Kaupunki on mielenkiintoinen sekoitus uutta ja vanhaa, kuten koko Rhone-joen ympäristö yleensäkin. Keskustankin voi jakaa uuteen ja vanhaan puoleen. Vanhemman puolen tunnelma on ihan omaa luokkaansa, joten näillä kujilla tuli harhailtua useampikin tunti. Ja mikäs siinä, kivoja kauppoja ja kahviloita. Lomaviikkojen hurjassa helteessä kujat tarjosivat myös tervetullutta varjoa.



Historia on tosiaan läsnä ihan kaikkialla - vai mitä sanotte tästä upeasta rauniolinnasta kukkulan laella ?




Kuvattuna supermarketin parkkipaikalta...



Kanoista ja häristä täytyy vielä kirjoittaa joskus lisää, mutta nyt pitää mennä tyhjentämään loput matkakassit - urakka sinänsä.

Paulo Coelho : Alkemisti

Kuten lupasinkin niin genre vaihtuu - vampyyritarinoiden ja dekkareiden jälkeen jotain vähän runollisempaa ja klassisempaa. Ja vaihteeksi vielä suomeksi - onkin kovasti kääntynyt englanninkieliseksi tuo kirjalistani...

Aikoinaan tuli testattua, että Ruth Rendell tai P.D. James kestivät sopivasti lentomatkan Brysseli-Tukholma -Turku. Nopealla Tukholman vaihdolla olivat lentokentältä ostetussa kirjassa viimeiset sivut menossa kun laskeuduttiin Turkuun. Tällä kertaa ei Paulo Coelho kestänyt ihan koko lentoa Helsingistä Lontooseen. Oma osansa voi olla tietysti kielelläkin, tämän kun luin suomenkielisenä käännöksenä.

Ihana kirja joka tapauksessa, vaikka melkoisen nopealukuinen. Tai sitten vaan luin liian hätäisesti ja tarinaan pitää palata vielä uudestaan kaiken huomatakseen. Varmasti palaankin tämän pariin, sen verran lumoavasta sadusta on kyse.

Santiagon aarteenetsintämatka vie hänet Andalusian lammaskedoilta aavikolle ja pyramideille. Etsiessään aarretta nuori poika tulee löytäneeksi paljon muutakin, eikä vähiten ymmärrystä onnen olemuksesta ja ihmissielun kiemuroista. Kirjaa voi lukea toki vain viihdyttävänä satuna ja se on sellaisena kaunis, mutta kirjasta löytää myös paljon ajateltavaa liittyen siihen, miten unelmat ohjaavat ja miten paljon niiden tulee antaa ohjata ihmisen toimia. Kunkin tulee itse päättää, missä kohtaa haaveiden tulee jäädä haaveiksi ja milloin onni löytyy siitä, että edes yrittää niitä toteuttaa.

Vampyyreja ja muuta yliluonnollista II - Karen Chance : Death's Mistress

Tässä toinen kesälomamatkan pika-ahmaisu. Ihan hupaisaa luettavaa, vaikka veren ja irrotettujen päiden ympärikuljettelu ehkä vähän voikin herkemmille aiheuttaa vatsanväänteitä. Kirjan sankari kun on vampyyrin ja ihmisen jälkikasvua, jolle raivokohtaukset ja väkivaltainen käyttäytyminen ovat jokapäiväisiä. Tähän kun lisätään keijujen kadonnut talismaani, jonka kaikki haluavat itselleen sekä ylimaallisen komea ja ei-vampyyrimäisesti käyttäytyvä vampyyriruhtinas niin (veri)klimppisoppa on valmis.

Kyseessä on sarjan toinen osa, mikä selittänee ainakin minulla hetkellisen punaisen langan katoamisen lukuisan henkilöjoukon keskellä. Ensimmäistä osaa kun en ole nähnytkään. Kirjan parasta antia ovatkin erilaiset, mutta aina erikoiset hahmot. Toisaalta taas miljöökuvaus jää hyvinkin ohueksi. Tarina itsessään ei ole kovin yllättävä, mutta vauhtia ja vaarallisia tilanteita riittää.

Lajissaan siis varsin viihdyttävä, vaikka Sookie sarja onkin edelleen suosikkini.

Nyt, kun on saatu nämä varttuneen väen satukirjat alta pois, luettujen listalla odottaa vielä lentomatkan ajankulu. Ihan eri genreä... mutta siitä myöhemmin. Pitää yrittää vähän saada jotain aikaiseksi kotona. Mistä se johtuu, että kesälomalla ei huushollitöistä meinaa tulla sitäkään, mitä töitä tehdessä ? Kello on jo melkein yksitoista ja minä vasta vähitellen alan heräämään. Taitaa taas tänäänkin käydä niin, että uimaranta kutsuu minua ja poikia ennen kuin siivousta on edes aloitettu... Ulkona on niiiiin ihana hellekeli.

Vampyyreja ja muuta yliluonnollista I - Charlaine Harris : Dead in the Family

Kesäloma ja kirjat - niinhän minä olen uhonnut. Siispä myös Bathin reissulla tuli tutkittua siskon kirjahyllyä ja sieltä pikaisesti ahmaistua parikin vampyyrimaailmaan liittyvää kirjaa. Eiväthän nuo mitään suuria taide-elämyksiä ole, mutta oikeinkin viihdyttäviä ja lajinsa parhaasta päästä.

Ensimmäisenä tähän mennessä viimeinen osa Sookie-sarjaa. Kyseinen sarjahan on tullut monille tutuksi myöskin Trueblood-nimisenä tv-versiona. Kuten niin kovin usein, kirjat ovat parempia. Itse asiassa ei mieleeni tule kuin tv-sarja Jane Austenin : Pride and Prejudice:sta, joka on ehdottomasti kirjan kanssa samalla tasolla.

Erityisesti kirjasarjan ensimmäiset osat vievät mukanaan. Kun pääsee tähän osaan 10 (muistaakseni) niin kirjaa lukee lähinnä uteliaisuudesta sen suhteen, miten Sookien elämä etenee. Ja eteneehän tuo - muiden ihmisten ajatuksia kuuleva Sookie törmää tapansa mukaan erilaisiin haasteisiin vampyyrien, ihmissusien ja keijujen kanssa. Ihmis- tai pitäisi varmaan sanoa olentosuhteissa on omat kiemuransa. Tämän tarkemmin en viitsi tässä yksityiskohtia kertoilla, jos joku vaikka seuraa parhaillaan telkkarissakin näytettävää sarjaa tai haluaa lukea kirjoja alusta alkaen... Ettei tule paljastettua liikaa :-)

Olen lueskellut kaikenlaisia vampyyri- ja muita fantasia-kirjoja ja Sookie-sarjaa voi kyllä suositella lajista pitäville. Hahmot tuntuvat uskottavilta, siis sen verran kuin vampyyrit ja kumppanit sellaisia voivat olla. Jänniä käänteitä riittää tarinoissa. Suositeltavaa viihdettä kesälukemiseksi.

Kesäreissulla

Kerran vuodessa tämä äiti jättää pojat ja isännän taakseen ja lähtee lyhyelle reissulle. Viime kertoina suuntana on ollut Englannissa Bath - yksinkertaisesti siitä syystä, että sisko majailee siellä ja hänen kanssaan on aina mukava viettää lomapäiviä.

Tämänkertainen reissu oli Bathissa jo kolmas, joten varsinaisia turistikohteita (Roman Baths, Abbey, Jane Austen walk, turistibussiajelu jne...) oli testattu jo edellisillä kerroilla. Varsinaista ohjelmaa shoppailun ja haahuilun lisäksi tällä kertaa oli korukurssi ja Bath Span testaus.



Bath oli kylpyläkaupunki jo roomalaisten aikoina, joten odotukset olivat korkealla, kun kävelimme ylemmässä kuvassa näkyvistä Bath Span ovista sisälle. Hieman jouduimme pettymään. Englantilaisten käsitys kylpylän toiminnasta on ehkä hiukan toisenlainen kuin suomalaisella. Vai mitä tuumitte siitä, että kaikki suihkut käydään uimapuku päällä ? Olihan altaissa lilluminen sinänsä ihan kivaa, varsinkin kattoaltaan näköalasta nauttiessa. Veden mineraalitkin tuntuivat saavan ihon oikein pehmeäksi.

Korukurssi olikin sitten minulle ihan uusi tuttavuus. Hauskaa oli ja useampi tunti vierähti siinä puuhastellessa. Tuotoksillekin saattaa jopa löytyä käyttöä...



Parhaiten tästä reissusta taisi ehkä kuitenkin jäädä mieleen löytämämme ravintola Wild Café. Orgaanista lähiruokaa taidolla valmistettuna - jotain ehkä kertoo sekin, että kävimme siellä peräti kahdesti vajaan viikon aikana. Ja Bathista löytyy sentään kuulemma yli 500 ruokapaikkaa... Lisää ekstaasivuodatusta kyseisestä paikasta löydät täältä.

Dekkaria, dekkaria, dekkaria... Dorothy L. Sayers

Aurinko + vanhat dekkarit = kesäloma !

Kävin ennen juhannusta taas kaivamassa "aarrehyllyäni"
Tällä kertaa käteen tarttuivat kaksi Dorothy L. Sayersin alkujaan 30-luvulla julkaistua kirjaa.

"Unnatural Death" tuo estradille Lordi Peter Wimseyn - tuon yläluokan hienostuneen älykön, jolla on epätavallisen voimakas viehtymys rikosjuttuihin ja erityisesti murhiin. Niitä hän ratkaisee suurella taidolla ja energialla. Tässä tarinassa hän alkaa uudelleen penkomaan vanhan rouvan hieman epäilyttävältä vaikuttavaa kuolemaa ja, kuinkas ollakaan, murhaaja ryhtyy tietysti peittelemään jälkiään - murhaamalla lisää...

Christiemäinen tarina samanlaisella rytmillä ja vanhanaikaisella viehätyksellä. Vaikka täytyy sanoa, että Christien kuvaukset sekä ihmisistä että miljööstä ovat yleensä vielä vähän yksityiskohtaisempia ja elävämpiä.

Viihdyttävää lukemista kuitenkin. Samoin kuin on toinenkin kirja eli "In The Teeth Of The Evidence", joka on kokoelma lyhuitä tarinoita. Mukavia välipaloja kesäkiireiden lomassa. Erilaiset päähenkilöt (kuten älykkö kauppamatkustaja Mr Montague Egg, joka sopivissa käänteissä siteeraa "kauppamatkustajan käsikirjaa") tuovat omat mausteensa ja jokaisessa tarinassa on pieni ripaus jotain kirpeää ja yllättävä jälkimaku...

Se on muuten kumma, miten pelkästään vanhan kirjan tuoksu saa minut kesätunnelmiin. Johtuneeko sitten siitä, että yleensä vain kesälomalla on aikaa niitä oikeasti lukea ?

Hiirien kanssa kilpasilla

Kasvulaatikko sen kun pursuaa...

Kuten aikaisemmin jo mainostinkin, niin herneet ja härkäpavut kukkivat pihalla täyttä päätä. Palkojakin näkyi jo ihan mukavasti, vaan eipä näy enää. Näyttää siltä, että kaupunkialueellakin pärjäävät tuholaiset eli tällä kertaa hiiret. Naps vain varret poikki ja kaikki herkut mukaan...

Ja mitä tekee kissaneiti 13v... ?


"Ai kuka ? Minäkö ?



"Mikäs kiire tässä nyt on ? Aurinko paistaa ja vähän ramasee..."



Elämme toivossa, että pelkkä kissan läsnäolo hillitsisi tuholaisia ja pistämme misun ulos heti kun se harhailee ulko-oven suunnalla. Sisäkissahan tuo tietysti oikeasti on - nappasi ensimmäisen hiiren takapihalta yli kymmenvuotiaana - eikä nytkään edes yritä seikkailemaan aidattua pihaa kauemmaksi.

Kahden sukupolven Viisikko

Esikoinen - 7v tokaluokkalainen - alkoi kiristämään Harry Potteria luettavaksi. Koska pohjalla ei ole vielä yhtään kuvatonta kirjaa luettuna ja muutenkin tuntuu lukeminen olevan vähän tervanjuontia, niin ehdotin, että aloitettaisiin jostain vähän helpommasta (ja nuoremmille tarkoitetusta) kirjasta. Listalle löytyi siis Viisikko.

En nyt tiedä, onko Viisikkokaan vielä ihan tokaluokkalaisen luettavaa, mutta kun mikään muu ei tuntunut herralle kelpaavan. Olisiko teillä muilla hyviä kirjaideoita jännityksennälkäisen pienen pojan luettavaksi ?

Ostimme siis alennuskirjan mökkimatkan varrelta. Kotiin palattuamme hain äsken hyllystä oman vanhan Viisikkoni, sen ainoan. Näiden painosten välillä on yli 30vuotta. Aika helposti kansista erottaa, kumpi on 70-luvulta, vai mitä ? Saa nähdä, miten on tarina itsessään kestänyt taas 30v. lisää ikää. Alunperinhän nämä on julkaistu joskus 40-luvulla.

Minä rakastin lapsena Viisikkoja (ja Seikkailu-sarjaa, Salaisuus-sarjaa, Neiti Etsivää), vaikka niitä lukiessa tulikin aina hurja nälkä. Innolla odotan oman poikani kommentteja...

Sherlock Holmesia modernisti

Lapset ovat mummin ja pappan luona, joten vanhemmat tietysti viettävät rokuli-iltaa työpäivän jälkeen. Ei, emme lähteneet kaupungille hummailemaan, emmekä edes elokuviin. Maccarilta evästä, B&J jätskit ja videovuokraamon kautta kotiin sohvalle löhöämään. Kuinka alas sitä voikaan vajota ? ;-)

Sherlock Holmes on outo lintu kirjoissa ja sarjoissa noin yleensäkin, mutta Robert Downey Jr sai henkilöhahmosta vielä irti ihan uusia ulottuvuuksia.

Ei silti, filmi oli varsin viihdyttävä ja katsoohan noita miehiä ihan mielikseen. Tarina, itse lavasteet ja koko tunnelma olivat niin omituisia, että meidänkin perheessämme tykkäsivät sekä isä että äiti. Yllättävää kylläkin, kun nuo erikoisemmat tyylilajit tuntuvat meillä useimmiten menevän ristiin...

Pihapuuhaa...

"Mikään ei ole niin tärkeää kuin puutarhanhoito, eikä sekään ole kovin tärkeää", sanovat kiinalaiset.
Minä vietän aikaani kesäaikaan pihalla, mutta varsinaiseksi puutarhanhoidoksi ei kai touhujani oikein voi kutsua. Siemenet törkittiin nuorimmaisen kanssa vähän miten sattuu - eli yllätyksiä kukkamaasta löytyy edelleenkin päivittäin. Ruoho on aina ylipitkää ja kasvulaatikkokin pursuaa. Kukkia ei pihalla ole voikukkien lisäksi näkynyt muutamaan viikkoon. Pelkkää vihreää hyötykasvustoa. Nyt sentään ovat härkäpavut ja herneet vähitellen aloittamassa kukintaansa. Herkkuja tiedossa...

Härkäpavut olivatkin viime kesän iloinen yllätys. Alkujaan pistin siemeniä multaan vain sen takia, että halusin maistaa (ja samalla tietysti kokeilla, kasvavatko helposti). Satoa tuli enemmän kuin ehdittiin syömään, pavut maistuivat herkullisilta ja kaiken lisäksi kukat ovat herkän kauniita. Mitä muuta voisi pyytää ?