Kovasti on tullut näköjään taukoa blogin pitämiseen töiden alettua. Kiire on tietysti hyvä tekosyy, mutta kyllä voi syyttää vähän inspiraation puutettakin. Lukeminenkin on takkuillut. Olen iltaisin on lähinnä kaatunut petiin heti, kun olisi mahdollisuus hetki istahtaa. Ruokalehtiä on tullut vähän selailtua...
Jotain on sentään tullut luettua, kuten nyt esimerkiksi Clarissa Dickson Wrightin "Spilling the Beans". Kuvassa muuten näkyy myös suuri ylpeyden aiheeni, kesälomamatkalla hankittu Staubin "Cocotte". Syksyn tulo ei harmita yhtään, kun tietää pääsevänsä testailemaan uutta lelua pataruokien ajan koittaessa. :-)
Väkivaltainen ja alkoholisoitunut kirurgi- isä, rakastava äiti (australialainen perijätär) ja lahjakas tytär - siinä lähtökohdat "Two Fat Ladies"-duon toiselle puoliskolle. Clarissa Dickson Wright kirjoittaa kaunistelematta ja kauhistelematta. Oma menestys nuorena opiskelijana ja asianajajana ja sitä seurannut rankka alkoholisoituminen saavat molemmat samanlaisen, melkein lakonisen kuvauksen.
Kirjaa lukiessa jää pakostakin miettimään sitä, oliko Clarissan alkoholisoituminen geneettistä vai toteuttiko hän vain opittua mallia. Ilmeisesti suvussa alkoholin liikakäyttö oli kovastikin yleistä. Usein kai alkoholistin lapsista tulee joko absolutisteja tai sitten kääntyvät itsekin pullon puoleen. Aiheesta lienee monenlaisia tutkimuksiakin.
Joka tapauksessa tarina (tähän mennessä :-) saa onnellisen ja toiveikkaan lopun. Ruoanlaitto ja englantilaisen maaseudun puolustaminen antava Clarissan elämälle tarkoituksen pullon jäätyä historiaan.
Minä kovasti tykästyin "Two Fat Ladies"- sarjaan ja oli mielenkiintoista lukea vähän henkilötaustaa. Sinänsä en ole mikään suuri elämänkertojen fani - aina välillä tuntuu, että niissä joko idolisoidaan tai haetaan esille kaikki skandaalilta vivahtava, mutta tämä tuntui tosi realistiselta ja uskottavalta. Yhtä mutkaton ja suora kuin miltä kirjoittajakin vaikuttaa.
Ei mikään prinsessasatu, mutta mielenkiintoinen henkiinjäämiskertomus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti