Tämän kirjan olen lukenut ainakin 20 kertaa. Ja mistäkö tiedän ? No siitä, että olen saanut kirjan vuonna 1990 ja sen jälkeen olen lukenut sen vähintään kerran kesässä. Niin myös tänäkin kesänä.
Kaikkein parasta kirjassa on kuvaus Etelä-Ranskan maisemista ja tunnelmasta. Alkujaan taisin lukea sitä vain päästäkseni niistä nauttimaan. Myöhemmin lukuhetkiin ovat tuoneet uudenlaista tunnetta omakohtaiset kokemukset samoilta alueilta.
Myös tarina on mestarin tapaan mestarillisesti kirjoitettu. Avioliitto, rakkaus, seksi, mielen järkkyminen ja uusi alku kietoutuvat toisiinsa. Kerrankin myös tarinan lopusta löytyy toiveikkuutta paremmasta tai ainakin elämän jatkumisesta. Ehkäpä juuri siksi tämä on ainoa Hemingwayn tarina, josta pidän (siis niistä, joita olen tullut lukeneeksi). Huolimatta kolmiodraamasta ja ajoittain myös julman selkeästä kuvauksesta seksuaalisen identiteetin ja samalla mielen järkkymisestä ja sen vaikutuksesta tärkeään ihmissuhteeseen, tuntuu lopulta kaikki kääntyvän parhain päin.
Kirja julkaistiin vasta 25 vuotta kirjailijan kuoleman jälkeen. Osittain syynä oli ilmeisesti se, että se perustuu omakohtaisiin kokemuksiin. Koska ketään mahdollisia todellisuuden esikuvia ei enää ole elossa, jää todenmukaisuuden aste arvailuksi.
Ehdottoman suositeltava kesäkirja.
Hei,
VastaaPoistaLuulin itse kirjoittaneeni ylläolevan sillä niin kovin samaa mieltä asiasta!
Kiva kuulla :-) Tältä kesältä tämä kirja on vielä lukematta, mutta onhan kesääkin vielä jäljellä !
Poista