Elokuun lukumaraton 2021 - päivittyvä postaus

 

Perjantai 27.8.2021 

No, enhän minä malttanut odottaa huomiseen. Lopetan kerrankin työt ajoissa ja pidän taukoa ennen ruoanlaittoa. Mikä olisi parempi tapa aloittaa viikonloppu kuin startata lukumaraton? 

Sitäpaitsi, kun aloitan nyt, olen huomenna valmis ennen kuin The Voice of Finland all stars alkaa... Jos vaikka istahdan sitä katsomaan. 

Mitähän sitä sitten ensimmäisenä lukisi ? Ehkä aloitan listaltani sieltä helpoimmasta päästä eli lastenkirjalla. Vuorossa siis Malamanteri 

Ja maratonin viralliseksi aloitusajaksi kirjataan 17:00

Kello 19 perjantaina

Malamanteri siis on luettu ja sivumäärä kasvanut hulppeat 299. Enpä olisi uskonut ihan tuollaista aloitusta, mutta Malamanterissa oli iso teksti, helppo kieli ja jonkin verran pieniä kuvia. 

Tarinana Malamanteri ei ollut hullumpi, ehkä vähän yksinkertainen. Luulen, että Toto on lukenut jo sen verran paljon, että hän kaipaa vähän "runsaampaa" kerrontaa. Kuvailua ja taustoittamista. Ehkä siinä selitystä kesken jätetylle kirjalle.

 Tai sitten vilkkaan mielikuvituksen omaavaa poikaa alkoi Malamanteri hirvittämään. Mehän asumme melkein merenrannan vieressä... Täälläkin tuoksuvat levät ja kivikoissa kohisee. Talvella on kylmää ja pimeää. Välillä merisumu peittää kaiken harmaaseen. 

Ei hullumpi aloitus, mutta nyt pitää siirtyä äänikirjan pariin ennen kuin sudet kiertävät nälissään tätä lukijaa (Susilla tarkoitan tietysti poikia, joista 2/3 on kotona.) 

Luureihin Bombayn prinssi ja keittiön suuntaan siis. 

Kello 21 

Perhe ruokittu ja Perveen Mistry juuri saapunut rikospaikalle. Sujata Masseyn Bombayn prinssi on sujuvaa kuunneltavaa ja äänikirja on edennyt jo 1h17min. Nyt kuitenkin tartun vaiheeksi ekirjaan. Vuorossa ainakin hetki Ruth Gallowayn tutkimuksia eli Maan alla. Dekkarit näköjään kovasti vuorossa tämän maratonin aikana. 

Lauantaina klo 9

Yllätin itseni ja jaksoin lukea Maan alla loppuun eilen illalla. Sitten kello olikin jo yli puolenyön ja maratonlistauksessa 269 sivua lisää. Dekkari oli taattua Griffithsiä. Tosin en tiedä, onko syy väsyneessä lukijassa vai dekkareita huimaan tahtiin tehtailevassa kirjailijassa, mutta jotenkin kirjassa tunnuttiin oikaisevat. Ruth oli loppuratkaisuissa  mukana vähän keinotekoisesti ja päätelmätkin hieman satunnaisia. No, niinhän kirjassakin todettiin, että poliisityössä puolet on tuuria... Ihan viihdyttävä kirja kuitenkin. 

Aamulla sitten herääminen olikin vaikeaa. Ei vanha jaksa. Huomaa, että iltavalvominen on jäänyt vähiin. Tosin olen muutenkin nukkunut huonosti viime aikoina. Töiden takia ylikierroksilla käyvä mieli herättää kahden jälkeen ja sitten kierin sängyssä, kuuntelen äänikirjaa, juon vettä ja yritän epätoivoisesti saada unenpäästä kiinni tunnin tai pari. Silti heräämisen hankaluus on erilaista omatahtoisen valvomisen jälkeen. Kaukana ovat ajat, jolloin läpi yön lukeminen ei tuntunut oikein missään. 

Maratonin uudelleen käynnistyminen siis tuottaa pieniä vaikeuksia. Aamukahvin viereen toki otin Kobon. Saldona 30 sivua Salla Leponiemen Elin Danielson-Gambogin elämäkertaa Niin kauan kuin tunnen eläväni. Se on suunnittelulistan ulkopuolelta, mutta niinhän maratonien aikaan aina käy. Ainakin minulla. 

Osasyy suunnitelman vaihtoon on jonkinlainen vääristynyt kunnianhimo. Oikeasti olisin halunnut lukea Cathy Rentzenbrinkin Dear Reader:The Comfort and Joy of Books, mutta Kobon palvelusta ostetuissa kirjoissa ekirjan sivumäärä vaihtelee fontin koon mukaan. Ei ollenkaan hyvä juttu maratonlaskelmia ajatellen. Niinpä pitäydyn Elisa Kirjasta hankituissa e-opuksissa, joissa sivujen määrä on vakio ja käsittääkseni heijastaa painetun kirjan sivumäärää. 

Tiedän, eihän tässä nyt niin vakavissaan olla liikkeellä, mutta en kai minä nyt huijaamaan voi ruveta. Varsinkin kun ikänäköinen laittaa sen fontin vähän isommaksi. 

Maratoneväät olivat kohdillaan... 

klo 17

Se oli siten siinä tällä kertaa. Tänään lukeminen oli eilistä vähäisempää, mutta silti päädyin ihan oivaan määrään sivuja eli yhteensä luin 730 sivua ja kuuntelin kirjaa 1h19min. 

Olisin voinut kuunnella paljon enemmän, mutta tänään teki mieli kuulla omia ajatuksiaan ulkona kävelyllä ja kaupassa. 

Nyt pitää miettiä hetki vähän jotain huushollijuttuja, pyykinpesua ja sellaista, Esille tullut aurinko ja eilinen lukuvalvominen myös saavat väsyneeksi. Ehkä suljen silmäni hetkeksi, kun saan koneen päälle. Nythän on kuitenkin lauantai. 

Luettua: 

Malamanteri : 299s

Maan alla : 269s

Niin kauan kuin tunnen eläväni: 162s

Kuunneltua: 

Bombayn prinssi 1h19min 

Se on aika! Elokuun lukumaraton 2021

 

Kuva Oksan hyllyltä blogista 

Heinäkuussa oli perinteinen kesälukumaraton. Ilmoittauduin, mutta sitten elämä tuli väliin, tai tarkemmin ottaen viimeinen Ranska-viikonloppu ja sen aktiviteetit. Vähän harmitti sillä kyllä sitä nyt kerran kesässä pitää lukumaraton saada aikaiseksi. 

Vielä on kesää jäljellä... viikonloppunahan vietetään venetsialaisia eli kesän lopettajaisia eli kaipa sitä elokuun lukumaratoniakin voi kesälukumaratoniksi mainita?  

Ihan sama toisaalta, millä nimellä kutsutaan, kiva päästä maratoonaamaan. Sain juuri sopivasti lukujuminkin selätettyä, joten ei kun kyhäämään lukulistaa. Jos sinun alkaa tehdä mieli osallistua niin säännöt ja ilmoittautuminen löytyvät Oksan hyllyltä - blogista eli täältä. 

Tällä hetkeltä listalta löytyy seuraavia satunnaisessa järjestyksessä : 

• Sujata Massey: Bombayn prinssi (äänikirja) - Perveen Mistryn tutkimuksien kolmas osa houkuttaa. Olen viihtynyt edellisten parissa. 
• Elly Griffiths: Maan alla - Ruth Gallowayn viimeisin tapaus. 
• Cathy Rentzenbrink: Dear Reader: The Comfort and Joy of Books (ekirja) - On aina ihana lukea jonkun toisen rakkaudesta kirjoihin. En ole vielä aloittanut, mutta kuulostaa mielenkiintoiselta. 
• Joonas Kallonen: Giljotiini (painettu)- Kirjailija oli itse kertomassa esikoisestaan Bloggariklubilla Vallilan Kansallisteatterissa. Kuulosti mielenkiintoiselta, koska Helsinki ja Pariisi. Vähän epäilyttää, koska tarinan synkkyys. Minä olen liian väsynyt kovin raskaisiin kertomuksiin. Katsotaan. 
• Thomas Taylor: Malamanteri (painettu)- Jostain syystä Toto ei suostu tähän tarttumaan. Ei kuulemma oikein kiinnosta. Pitää siis lukea, jotta voin kertoa, onko hänen ennakkoluuloissaan perää (en ihan muista, mikä nyt oli vikana) Toiminee myös kevennyksenä. 
• Anni Kytömäki: Margarita - Tämä on jostain syystä jäänyt minulla kesken. Olisiko nyt hyvä hetki lukea loppuun ? 
• Terhi Tarkiainen: Kitty - eli kuinka mies tuhotaan - Tämäkin on jäänyt kesken. Katsotaan, saisinko loppuun. Hurjaa, miten kahdelta kirjailijalta, joiden aiemmista kirjoista olen pitänyt hurjasti, on viimeisimmät teokset edelleen kesken... 

Olisiko tuossa alustavaa listaa ? Hyllyistä, Kobosta ja Storytelistä toki löytyy luettavaa vielä vaikka millä mitalla, joten lista elänee matkan varrella. 

Nyt sitten pitäisi vielä päättää aloitanko tänään vai vasta huomenna. Yksi palaverikin pitää vielä hoitaa alta pois. No, kirjaan sitten aloituksen blogiin - ja varmasti huikkaan siitä myös Instan puolella minna_vuocho tarinoissa. Todennäköisesti muuten lauantain maratonini kirjaan myös @kirjatarhuri #kesänhyvästelylukumaraton -tagille. Kaksi kärpäst...ei kun maratonia yhdellä lukemisella. Miten tehokasta! 

(Luku)päiväkirja: Pää pökkelönä

Lauantai 20.8.2021

Kyllähän sitä koulua kolme päivää kerittiin käydäkin, ennen kuin oli vuorossa ensimmäinen koronatesti. Negatiivinen onneksi, mutta se ei yhtään helpota flunssaista oloa. Minä ja keskimmäinen olemme koko viikon tuhisseet, köhineet, pärskineet ja mitä nyt vilustuneet ihmiset tekevät. 

Omaa oloani ei yhtään helpottanut järjettömän kiireinen työviikko, jolloin lepäämisestä ei tullut yhtään mitään. Sairaslomaa ei edes uskaltanut ajatella. 

Lopputuloksena on nyt sitten viikonloppukooma. Pää on kuin sumussa, ihan pökkelönä. Huusholli hurrikaanin jäljiltä. 

Lukemisesta ei tietenkään ole tullut yhtään mitään, mutta yhden äänikirjan kuuntelin loppuun iltaisin sohvalle romahtaessani. Maisku Myllymäen Holly osoittautui oudoksi, ihanaksi ja vähän jännittäväksikin. Nuori nainen saapuu saarelle kirjoittamaan juttua harvinaisesta linnusta ja samalla saarella asustavasta erikoisesta naisesta. Dialogi, niin sisäinen kuin henkilöhahmojen välinen, ja tapahtuminen outo jännitteisyys veivät mukanaan. 

Kielen rytmi sopi kuunneltavaksi aivan järjettömän hyvin ja piti otteessaan. Lukijana Outi Vuoriranta oli mahtava. Hänen osasi tuoda tunnemyrskyt ja jännitteen esille eleettömällä tyylillä, joka antoi tilaa tekstille. Tykkäsin valtavasti.

Seuraavaksi sitten tartuinkin johonkin aivan muuhun.  Vuorossa dekkaria ja Portugalia eli Anu Patrakan Rui Santos-sarjan ensimmäinen osa Huomenna sinä kuolet. Ihan ok näin alun perusteella. En ole ihan varma pidänkö ihan näin perusteellisesta taustoittamisesta jokaisen henkilöhahmon kohdalla, mutta kyllähän se luo syvyyttä ja auttaa ymmärtämään juonenkäänteitä - tai ainakin toivon niin. 

Noin muuten (ja usein myös äänikirjaa kuunnellessa) ovat pienet hengähdyshetket menneet neulomiseen. Olen huomannut varsinkin yksinkertaisten ohjeiden auttavan "maadoittumisessa" - kierrokset laskevat ja ajatukset järjestyvät. On helpompi jatkaa vaikka sopimuskommenttien läpikäyntiä peiton parin silmukkakerroksen jälkeen. 

Loppuun luettuja: 

Maisku Myllymäki: Holly

Storytel äänikirja

Lukijana: Outi Vuoriranta

(Luku)päiväkirja: Ikävä

Sunnuntai 15.8.2021

Niin se aika kuluu. Minun kesäni päättyi viime sunnuntaina, kun isäntä suuntasi taas Biarritziin. Ikävä on kova. 

Sinänsä ikävää ei pahemmin ehdi miettimään. Koulut alkoivat keskiviikkona ja töissäkin painetaan taas niin kuin ei välillä olisi lomalla oltukaan. Toisen koronarokotuksen jälkeen näköjään uskaltauduin muutenkin ihmisten ilmoille ja päädyin nauttimaan Vallilan Kansallisteatterilla pidetystä Bloggariklubista. Illan kruunasi Molièren Saituri. 

Veturitalleille rakennetty yhdistelmä bling blingiä ja romurustiikkista miljöötä puri ainakin minuun. Jo paikka luo tunnelmallisen elämyksen ja koronavuoden jälkeen ensimmäistä kertaa koettu elävä teatteri... Nautin suunnattomasti! 

Lukeminen takkuilee edelleen, mutta äänikirjoissa olen päässyt johonkin suuntaan. 

Rottien pyhimys on kuunnteltu loppuun! Tykkäsin siitä kovasti. Anneli Kanto saa historian elämään ja kirkon maalaus on huomattavasti oletettua jännittävämpää toimintaa - ainakin tässä kirjassa. 

Suraavaksi kuuntelin loppuun jo viidennen osan Mydworth Mysteries sarjasta. Deadly Cargo kertoo aikansa luksusradioista sekä niitä varastavasta ammattilaiskoplasta. Onneksi lordi ja lady Mydworth päättävät sekaantua asiaan ja vuorossa on taas ehtaa seikkailua. Täytyy jossain kohtaa oikein pysähtyä miettimään, miksi ihmeessä tällaiset leppoisat, pikkuisen jännät, mutta taatusti onnellisesti päättyvät dekkarit ovat niin rentouttavia ja ennen kaikkea koukuttavia. 

Tartuin uudelleen myös Sophia Lorenin elämäkertaan Eilen, tänään, huomenna. Onneksi tartuin. Kun alun nimiviidakosta selvittiin, oli vuorossa vähän tutumpia näyttelijöitä, mutta myös mielenkiintoisia ja jännittäviäkin tapahtumia, sekä tietysti perhe-elämää. Puolenvälin jälkeen kirja (tai pikemminkin Sophia Lorenin elämä) piti otteessaan ja kuuntelin sen nopeasti loppuun.  Pitää myös jossain kohtaa vihdoin hankkia tuo hänen keittokirjansa. Niin olennainen osa ruoka ja kokkaaminen tuntuvat hänen elämäänsä olleen, oikeaan peri-italialaiseen tapaan. Olen sen noteerannut jo vuosia (vuosikymmeniä) sitten, mutta jostain syystä en ole koskaan hankkinut omakseni tai edes luettavakseni. 

Nyt viimeksi aloitin Bookbeatissa Maisku Myllymäen esikoista Holly. En oikein tiennyt mitä odottaa, mutta nyt olen aivan fiiliksissä. Alussa vähän töksähtelevä ja tauottava kieli tuntui tyylillisesti vieraalta. Sitten se vei mukanaan. Noinhan ihminen ajattelee, hypähdellen aiheesta toiseen. Eikä kirja kuitenkaan ole tajunnan virtaa. Se vain virtaa, muttei mitenkään tasaisena jokena vaan ennemminkin purona kivien yli ja ohi loiskutellen. 

Holly asuu yksin saarellaan. Sinne saapuu nuori toimittaja etsimään harvinaista lintua, jonka Holly sanoo nähneensä saarella. Meren keskellä kaksi naista kohtaa tai ainakin asuttaa samaa tilaa. En vielä tiedä, mihin tämä kääntyy. Voi kääntyä mihin vaan. 

Loppuun luettuja : 

Anneli Kanto: Rottien pyhimys 

Nextory ja Bookbeat 

Lukijana Erja Manto 

Neil Richards, Matthew Costello : Deadly Cargo 

Lukijana: Nathaniel Parker 

Bookbeat

Sophia Loren: Eilen, tänään, huomenna 

Lukijana: Linda Jokela 

Bookbeat 

(Luku)päiväkirja: Tyhjää täynnä

Lauantai 7.8.2021

Tämän viikon suurin saavutus lienee se, että sain toisen koronarokotuksen. Toiseksi suurin se, että sain aikaistettua teinien kakkosrokotuksia useammalla viikolla. On sitten esikoisellakin syksyn kirjoituksissa ja armeijan musiikkitesteissä jo kunnon suoja. 

Jonkunlainen saavutus lienee sekin, että selvisin ensimmäisestä työviikosta loman jälkeen suurin piirtein täyspäisenä. Totuuden nimessä on sanottava, ettei viikko ollut ihan niin kauhea kuin kuvittelin. Paljon porukkaa on vielä lomalla, joten ehti hieman hengähtää ja orientoitua. 

On hyvä kirjata joskus saavutuksiaan ja hyviä asioita työlistan pidentämisen sijaan (tai rinnalla). Minulla on taipumusta keskittyä vielä edessä oleviin tehtäviin ja jättää huomiotta kaikki jo valmiiksi urakoitu. Lopputuloksena on stressaantunut nainen, joka kokee huonommuutta tekemättömien vuoksi. Kun muistaa vilkaista joskus peruutuspeiliin, näyttää maailma hieman erilaiselta ja muistaa (ehkä) olla armollinen myös itselleen. 

Loman työlista toki jäi suurelta osin toteuttamatta. Suurin osa ikkunoista on edelleen pesemättä, terassi öljyämättä, siivoukset sinnepäin. Toisaalta, sain laatikostoja pois, osa ikkunoista on pesty, pihapensaat leikattu ja vaatehuonetta raivattu. Lisäksi olen nauttinut auringosta ja lämmöstä, neulonut villapaidan ja kesätopin. On syöty ja vietetty aikaa perheen kanssa. 

Viimeksi mainittu onkin ollut tärkeää. Isäntä pakkaa laukkujaan ja suuntaa huomenna taas sorvin ääreen muille maille. Kesä yhdessä on ollut ihanaa. Tämän voimin jaksaa pitkän syksyn. 

Lukulista onkin sitten melkein tyhjää täynnä. 

Listalta löytyy edelleen kolme pääasiallisesti kesken olevaa opusta. Kaksi äänikirjaa ja yksi painettu.

 Ainoa pikkuisen edistynyt on iltakuunteluksi uudelleen aloittamani Sophia Lorenin elämäkerta Eilen, tänään, huomenna. Se jäi kesken kun viimeksi lopetin Bookbeatin, mutta nyt palattuani otin sen yöpöytäkuunteluun. Toki nukahdan nopeasti, joten edistyminen on todella hidasta ja joudun palailemaan taaksepäin, mutta tällaisessa kirjassa ei niin haittaa, jos jotain kuulee toiseen kertaan ja pieniä pätkiä jää väliin. Tosin olen niin tunnollinen, että ennemminkin kuuntelen toiseen kertaan. Eihän sitä nyt voi jättää väliin.

Palasin siis kesällä Bookbeatin pariin hyvän tarjouksen houkuttelemana. Elokuun lopussa mietin taas uudelleen. Ehkä seuraavaksi kokeilen Storytelia ? Tai yritän viimeinkin kuunnella Audiblesta lataamani kirjat, joita on useampia kuuntelematta. Tällä tahdilla en tarvitse voimassaolevaa palvelua ainakaan ennen ensi vuotta. 

Toinen kesken oleva kirja on Rottien pyhimys. Pidän siitä kovasti, mutta keskittymiskykyni on tällä hetkellä pienen rotan luokkaa, joten koitan kuunnella sellaisina hetkinä, kun ajatukset pysyvät jotenkin kasassa. Sellaisia ei viime aikoina ole ollut kovin usein. 

Myös Talo taivaansinisellä merellä on ihana, mutta jostain syystä kirja on jäänyt pöydälle, eikä edes 30-sivun päivähaaste ole saanut minua lukemaan. Taitaa olla Toto ainoa, jolla haaste on jollain tavalla elossa näin kesän lopussa. Hänellä on viimeisimpänä menossa Pertsa ja Kilu...