(Luku)päiväkirja: Pitkän viikon viikonloppu

31.10.2020 Lauantai

Nyt on takana pitkä viikko, tai oikeastaan kaksi viikkoa. Niin kai se on laskettava, kun edellistä viikonloppua ei käytännössä ollutkaan lauantain ja sunnuntain pääasiassa kuluessa töitä paiskiessa. Niinpä tämän lauantain irtiotto tulee tarpeeseen. 

Emme me kyllä ole kauhean villeiksi äityneet - lähdettiin vaan Turkuun ihailemaan siskon uutta asuntoa ja moikkaamaan isovanhempia. Silti tekee hyvää päästä pois samojen seinien sisältä ja näkemään uusia (vanhoja) maisemia. Sitä paitsi, oli rentouttavaa nähdä asunto, jossa pölykoirat eivät juokse, legot eivät rakenna muureja yllättäviin paikkoihin ja (puhtaat) pyykit vaella suurin piirtein jokaisen huonekalun päällä. Ehkä pienen hengähdyksen jälkeen saa jostain sen energian laittaa omakin huusholli parempaan malliin (ja ehkä ensi viikolla ehtisi tekemään kotona muutakin kuin töitä). 

Lukemisen osalta sain loppuun Maria Petterssonin Historian jännät naiset. Riemastuttava opus merirosvoista, meedioista, varkaista, vakoojaprinsessoista ja muista naisista oudoissa olosuhteissa tai muuten vain toteuttamassa itseään vähemmän sovinnaisella tavalla oli piristävää luettavaa. Lyhyitä tarinoita jaksoi aina pari kerrallaan. Tykkäsin tosi paljon. 

Mia Kankimäen yönaiset, Päivi Laitisen reissunaiset ja Maria Petterssonin jännät naiset saavat kaikki miettimään, mistä sitä oikein oman erityisyytensä kaivaisi esiin. Toisaalta en kyllä ihan heti keksi mitä jännää sitten oikein haluaisin tehdä. Pitäisi kai myös oppia arvostamaan omaa elämäänsä ja omia saavutuksiaan, unohtaa vertailut poikkeusihmisiin ja poimia noista listatuista elämäntarinoista ennemminkin vain se rohkeus seurata sisimmästään löytyviä unelmia -  vaikkei niiden avulla vuoria tai valtakuntia valloitettaisikaan.   

Sunnuntai 1.11.2020

Nyt on jo marraskuu ja sen kyllä huomaa. Aamusta nousi hurja tuuli, joka kävi luihin ja ytimiin. Vaikka emme me nyt kauhean kauan olleet ulkona. Ajelimme nimittäin kotia kohti ja sitten oli edessä pientä huushollausta. Ei täällä vieläkään siistiä ole, mutta vähän sentään päästiin oikeaan suuntaan. 

Äänikirjoissa jatkoin Joel Haahtelan Hengittämien taito-pienoisromaania. Haahtelalla on kyky kirjoittaa jotenkin kauniisti ja tunnelmoivasti, täyttämättä sanojen välejä liikaa. Isäänsä Kreikassa etsivä poika kertoo matkastaan sekä elämänsä vaiheista. Ei ehkä minulle ominta tarina-aluetta, mutta Haahtelan kirjoitustyylillä kai kuuntelisin / lukisin vaikka kauppalistaa... vaikka ei se sitten kai enää kauppalista olisikaan. 

Viikolla loppuun luettuja: 

Maria Pettersson: Historian jännät naiset - MErirosvoja, meedioita, varkaita ja vakoojaprinsessoja

Fantasiaa naisille ja miehille, teineille ja tädeille

Olen tässä viime aikoina kuunnellut pääasiassa fantasiaa. Viimeksi osuin peräkkäin lukemaan paria sarjaa, jotka saivat ajatukseni niistä jännästi keskenään vastakkain. Tiedän, että sukupuolineutraalius on päivän sana, mutta tällä kertaa väkisinkin jäin miettimään naisten ja miesten fantasiaa - sekä niihin liittyviä stereotypioita, joita näköjään huolettomasti jakelen minäkin. 

Minä siis huomasin pistäväni vastakkain (teini)pojille kohdennettua eeppistä fantasiaa ja naisille kohdennettua reaalimaailmaan (tai sen kaltaiseen ympäristöön) sijoittuvaa viihdefantasiaa. Antakaahan kun selitän. 

Terry Mancourin Spellmonger kertoo nuoresta sotavelhosta, joka on kyllästynyt taistelemaan erilaisissa aatelisten kahakoissa ja päättää asettua kaukaiseen maalaisruhtinaskuntaan kylän omaksi loitsijaksi. Eihän siitä mitään tule, kun maahiset hyökkäävät ja joudutaan keskelle piiritystä. Niinpä, sota ja taistelu jo perinteisesti vievät ajatukset miehiseen maailmaan, mutta eivät veriset kohtaukset ja kalpojen kalistelu nykyään riitä. Ilona Andrewsin Hidden Legacy-sarjan Nevada joutuu samalla tavalla keskelle tulipalloja ja tuhoamistaikoja. Miekkojen sijasta taistellaan tuliaseilla nyky-Houstonissa, mutta tappamisen tai tapetuksi tulemisen idea on sama. 

Päähenkilöiden ikä on suurin piirtein sama 20 ja 30 välillä, joten siitä ei saa eroa aikaiseksi. Mies-päähenkilö ja nais-päähenkilö ovat tietysti ilmeinen ero, muta siitäkään ei nyt ole kyse. Enemmän on kyse siitä, miten päähenkilö suhtautuu ympäristöönsä ja erityisesti siitä, miten hänen ympäristönsä henkilöhahmot kuvataan. 

Spellmongerin ympärillä on tietysti ylhäisiä aatelisia ja tavallisia maalaisia. Minelon suhtautuu kaikkiin suhteellisen ystävällisesti ja enemmän kuin vähän suojelevasti. Kokonaisuudessaan hän on taistelutaitojensa lisäksi varsin inhimillinen ja empaattinen. Silti, sankarillisuus syntyy ylivoimaisuudesta, vaikka päähenkilö suhtautuukin niin kykyihinsä kuin saavuttamaansa asemaan sarkastisen humoristisella tyylillä. Myös Nevada on sankarillinen ja kyvyiltään ylivoimainen. Jostain syystä vain siinä, missä Minelon itse toteaa koulutuksensa ja taitojen ylivoimaisuuden, Nevada tarvitsee pientä miehistä tönäisyä ja ihailua uskoakseen itse voimiinsa ja ryhtyäkseen niitä harjoittamaan. Lievästi ärsyttävää huomata, mutta vielä kirjan asetelman myötä selitettävissä. 

Hieman huonommin löydän selitystä ihmissuhteiden ja ihmiskuvausten erilaisuuteen. Minelonin lähimmät naiset ovat jonkinlaisia teinipoikien märkien unien päähenkilöitä. Seksitaikuudella voimaansa kartuttava kaunis aatelisvelho ja halukas, uhkea maalaisneito lienevät jonkinlaisia, miltei äärimmilleen vietyjä karikatyyrejä, mutta yllättävän helposti sulatettavissa osana kokonaistarinaa. Nevada puolestaan rakastuu tummaan, synkkään, (dark and brooding), sotasankariin... Myönnetään, että seksikohtaukset... tuota... aiheuttivat ehkä lähinnä pientä turhautumista ja halua hyppiä äänikirjassa - Nevadan huokailu ja Roganin miehinen ylivoimaisuus olivat liian kliseinen yhdistelmä. Miksiköhän sitä oletetaan naisten haluavan aina lukea isosta, kovasta kalusta, jonka ehdottomasti haluavat sisäänsä sulaakseen jonkinlaiseksi tahdottomaksi, antautuneeksi massaksi värisevää lihaa...? No, taidatte tietää, mistä puhun (?)

Suurin ero "miesten" ja "naisten" fantasiakirjallisuuden välillä siis tuntuisi olevan ihmissuhteiden ja päähenkilön itsevarmuuden lähteen välillä. Nainen heijastaa edelleen arvonsa miehen reaktion ja ihailun kautta. Mies vaan on mielestään arvokas. 

Minä luen sujuvasti molemmanlaisia kirjoja ja myönnän tykkääväni, huolimatta niiden aiheuttamasta pienestä turhautumisestä ylläolevien erojen vuoksi. En usko asetelmien kauhean helposti muuttuvan, mutta ehkä onkin tärkeämpää, että lukee monenlaisia asetelmia, ja pystyy niitä identifioimaan. 

Niin, ja onhan olemassa myös kirjoja, joissa erot tuntuvat häivytetyiltä. Jäin miettimään mm. Robin Hobbin trilogiaa Fitz and the Fool. Siinä kertojina vuorottelevat isä ja tytär. Molemmat ovat vahvoja hahmoja, eikä sukupuolittuminen jostain syystä nouse mieleen. Pitää vielä miettiä, mistä se johtuu. Onko jollain jo asiasta mielipidettä ? 

Niin, ja Fool (Narri) on nykyiseen sukupuolikeskusteluun suhteutettuna upea hahmo päähenkilönä.

Helsingin Kirjamessut verkossa - Mikä on parasta digimessuissa ?

Parasta digimessuissa on se, että vaikka viikonloppu täyttyy pakollisista työasioista, pääsee messuille silti osallistumaan tallenteiden kautta. Minun kirjamessuni alkavat tänä vuonna tosissaan vasta niiden jälkeisenä maanantaina - ja jatkuvat todennäköisesti sinne 8.11. saakka, jolloin lipun voimassaolo lakkaa. 

Toki kaipaan erityisesti tuttujen näkemistä, kirjojen hypistelyä ja ihan vain messutunnelmointia, mutta tänä vuonna ne olisivat tainneet jäädä väliin joka tapauksessa. Iloitsen siis siitä, mitä voin tehdä ja sukellan kirjakeskustelujen maailmaan vähän jälkikäteen. 

Sen verran täytyy tässä muuten ehtiä kehuskelemaankin, että ei tämä sentääno ole ihan ensimmäinen digimessukokemukseni. Olin mukana touhuamassa ekirjamessuja jo vuonna 2014...

Pikkuisen sentään ehdin osallistumaan jo viikonloppunakin videopuhelujen välissä. Ihan ensimmäisinä silmiini osui messujen alun ohjelmaa.

Suurin niistä on rakkaus 

Kirsti Paakkasen elämäkerran kuuntelin jo kesän aikana, mutta huolimatta muutamasta lukupäiväkirjamerkinnästä, on kirjoittaminen näköjään blogin osalta muuten jäänyt. Kirsti Paakkanen itse ei valitettavasti ollut päässyt paikalle haastateltavaksi, mutta hänen viestinsä messuväelle oli vahva, hiukan liikuttava ja ennen kaikkea näinä aikoina tärkeä. "Ei pidä lakata tavoittelemasta unelmia"

Muuten keskustelu oli ehkä vähän hymistelyä ja  poissaolevan kehuskelua, mutta niin kai suomalaisen liike-elämän ikonin kohdalla kuuluukin olla. 

Historian jännät naiset – Merirosvoja, meedioita, varkaita ja vakoojaprinsessoja

Vieläkö historianopetus kertoo vain miehistä ? Vähitellen paranee ja tämä kirja lienee yksi askel eteenpäin. 

Minulla on kirja vielä hiema kesken. Luen sitä muuta luku kerrallaan ja nautin. Jännät naiset ovat todella jänniä ja todellisuus tarua ihmeellisempää. Oli mielenkiintoista kuulla, miten paljon myös taustatyötä kirja vaati. Ei pidä uskoa kaikkea, mitä internetissä kirjoitetaan, ja tietojen tarkistaminen vaatii salapoliisin taitoja, sinnikkyyttä ja tietysti kielitaitoa. 

Tuon pidemmälle en viikonloppuna ehtinyt kirjamessujen osalta. 

Joitakin tärppejä vielä itselleni listasin : 

David Foster Wallace: Päättymätön riemu - Instassa on tästä alkamassa kimppaluku. Myönnän, että minulle ihan uusi tuttavuus, mutta kovasti pidetään haastavana. Pakko kai tästä on jotain tietoa hankkia, vaikka tänä syksynä en taida kiraja ehtiä lukemaankaan. 

Tiedetori: Mistä kieli meihin tulee ?  - Kuulostaa kiinnostavalta

Tulevaisuus äänessä - äänikirjojen nousu ja tulevaisuus - kirjojen formaatin muuttuminen ja äänikirjojen suosio ovat kiehtovia aiheita. Olen jo vuosia kirjamessuilla etsiytynyt kuuntelemaan keskustelua aiheesta, joten tämäkin paneeli on kai klikattava. 

Vuoden kotimainen keittokirja - en ole osunut mistään tuosta lukemaan, joten pakko se on tarkistaa. 

Ei kertonut katuvansa - Tommi Kinnunen. Tämän kirjan haluan lukea ja haastattelun kuunnella. 

Margarita - Anni Kytömäki - samoin tämän haluan lukea. Rakastin Kytömäen kahta ensimmäistä teosta. 

Penni pähkinäsydän ja kauhea kadotuskakku - siis ihan vain tuon nimen takia

Olisiko tuossa alkuun. Ainakin näyttää minun haahuiluni digimessuilla aikalailla samanlaiselta kuin haahuilu kirjamessuilla yleensäkin... Ja sitten linjoille. Tänään ei tarvitse enää tehdä töitä. 

(Luku)päiväkirja: Tämä syksy ei ole meille hellä

 

Sunnuntai 25.10.2020

Elämässä on kausia. Tänä syksynä tuntuu kaikki etenevän tahmeasti. Suunnittelin sitten mitä tahansa, ei mikään etene suunnitelmien mukaan. Joudun palaamaan reissuilta takaisin tai en pääse lähtemään ollenkaan. Kodinkoneet hajoavat, isäntää on ikävä ja sitten on tietysti Korona. Tämä syksy ei ole meille hellä, vaikka aurinkoa onkin riittänyt ihan mukavasti sateiden välissä. 

Tänä viikonloppuna olisi kirjamessut - olen toistaiseksi ehtinyt katsomaan noin 3min yhtä esitystä, kun testasin lipun toimivuutta. Muuten olen tehnyt töitä. 

Tänä viikonloppuna on esikoisen synttärit - Korona rajoittaa bilettämistä ja muutenkin on juhlinta kutistunut. Minä olen tehnyt töitä. 

Päätimme poikien kanssa vetää teflonit päälle ja puskea eteenpäin. Ei kai tässä mikään muukaan auta. Meillä on monia asia hyvin ja kaudet vaihtelevat. Nyt mennään tällä. 

Kukaan ei kai ylläty, kun sanon lukemisen jääneen minimiin ? 

Vähän äänikirjaa (Ilona Andrews:Wildfire) 

Lisäksi keksin maailman parhaan unilääkkeen. Äänikirjoilla ja varsinkin keittokirjalla olen ennenkin saanut nukahdettua, mutta seuraavan aamun taaksepäin kelailu on hieman ärsyttävää. Nyt pistin päälle Agatha Christien tutun Poirotin Death on the Nile. Voin hypätä tarinaan missä kohtaa vain ja tietää juonen jujun - ei tarvitse palata taaksepäin. Lisäksi rauhallinen miesääni ja leppoisa tarina tuudittavat nopeasti. Pistän ajastimen 15 minuutin päähän, mutta uni tulee yleensä viimeistään 5min kohdalla. Toimii. 

(Luku)päiväkirja: Ei tälle näy loppua

 Lauantai 17.10.2020

Ei tälle näy loppua. Ensin hajosi keittiön lamppu, sitten tiskikone... Ei kahta ilma kolmatta sanotaan ja sanonta pitänee paikkansa. Keskiviikkona nimittäin ajoin toimistolle ja ihmettelin auton kummaa tärinää. Piti lähteä perjantaina ajamaan Turkuun, joten muutaman epätoivoisen soiton jälkeen löysin huollon, jossa ystävällinen nuorimies ei nauranut hermostukselleni, vaan kärsivällisesti tutki autoa. Muuta ei löytynyt kuin mystisesti kadonnut ilmapaine yhdestä renkaasta. 

En lähtenyt perjantaina Turkuun. Maanantaina vaihdetaan talvirenkaat ja sitten taas uskaltaa ajella, puhumattakaan siitä, että silloin tarkistetaan myös ikäviä iltaisia ajohetkiä aiheuttaneet valot. Sitä paitsi, kuopuksesta flunssa levisi kumpaankin isoveljeen. Tämä syysloma on siis mennyt jälkikasvulla köhien, niiskuttaen ja yleistä väsymystä valittaen.

Ilmeisesti flunssa ei kuitenkaan estä tietokoneella pelaamista. Minä jossain vaiheessa luovutin ja peliaika on tainnut livetä minun kontrollistani ihan kokonaan. Olkoon. Kaiken työn ja ylimääräisten haasteiden keskellä en enää yksinkertaisesti viitsinyt. Maanantaina alkaa koulu. Sitten taas otetaan kurinpalautus. 

Jotenkin kummallisesti olen toistaiseksi välttänyt poikien räkätaudin. Ehkä se on vielä tuloillaan. Ehkä joku jossain ajattelee, pitävänsä taukoa kiusanteossa, kokee huono omatuntoa siitä, että odotti isännän muuttoa Ranskaan ennen kuin painoi napista laitteet rikki yhden kerrallaan... 

Niin, en ole tainnutkaan vielä tarkemmin kertoa perheen suurimmasta muutoksesta tänä syksynä. Isäntä löysi unelmatyönsä, mutta valitettavasti se on 2500km päässä eli Biarritzin suunnalla. Ei draamaa, yhdessä sovittiin sekä hänen työstään, että minun jäämisestäni lukiolaisten tueksi vielä toistaiseksi. Todettiin, että selviämme kyllä kahden maan -perheen elämästä. 

Selviämmehän me, mutta ikävä tietysti on kova, ja rutiinien uudelleenjärjestely on aiheuttanut pientä lisästressiä itse kullekin. Korona ei auta asiaa. Uusi lomapaikka Ranskassa on ihan mukava juttu ja minähän voin tehdä töitä ihan mistä vaan, mutta nyt ei voi suunnitella mitään. Edes joulusta yhdessä ei ole mitään takeita, eikä seuraavista lomistakaan. Kesällä olen päättänyt suunnata ainakin kuopuksen kanssa etelään, oli koronaa tai ei, mutta siihen on vielä niin kovin pitkä aika. 

Asiat voisivat olla huonomminkin, tiedän. Onhan meillä WhatsAppit ja videopuhelut ja vaikka mitä. Silti huomaan mielen painuvan helposti melankolian puolelle ja kyynelten nousevan helpommin kuin ennen. Väsyttääkin vähän eri tavalla. Ehkä olen sittenkin vain ihminen enkä kuvittelemani teräsnainen ?

Kirjoja viikolta

Lukeakaan en oikein ole jaksanut. Energia menee perusasioista huolehtimiseen. Onneksi pojat ovat niin isoja, että heistä on apua ja äänikirjathan kulkevat mukana kotihommissakin. Spellmonger on osoittautunut perinteiseksi fantasiaksi, jossa taisteluista ei ole pulaa ja meno on muutenkin sotaisaa. Silti tarinassa on tarpeeksi muitakin elementtejä, jotta kiinnostus pysyy. 

Iltakuunteluun otin Joel Haahtelan pienoisromaanin Hengittämisen taito. Tosin se on osoittautunut sen verran hyväksi kuunneltavaksi, että vaihdoin vanhaan Poirotiin. Nukahdan paremmin. 

Jännät naiset on sentään melkein lopussa. Lyhyitä lukuja naiskohtaloista jaksan sentään ihan lukeakin. 

Sorruin muuten lataamaan Bookbeatin, vaikka niin piti olla edes vähän aikaa ilman kuuntelupalvelua Nextoryn lopetettuani. DNA tarjosi vähän liian hyvän syyslahjan eli 6vkoa ilmaista käyttöaikaa. No, Totokin on taas innostunut kuuntelemaan uudelleen. Tällä kertaa (vähän yllättäen) hän on kahlannut läpi Neropatin päiväkirjoja. Hän siis päätti itse asiassa pitävänsä niistä, vaikka oli tuossa jossain kohtaa vähän kahden vaiheilla - tai sitten ne ovat kirjoja, joita pienen pojan on hauskempi kuunnella yksin kuin äidin kanssa. Voi vapaasti nauraa kohdille, joita tietää äidin pitävän vähän kyseenalaisina... 

Ensi viikonloppuna on Helsingin Kirjamessut 

Lokakuu ei oikein tunnu lokakuulta ilma kirjamessuja. Turun messuja ei järjestetty, mutta Helsingissä messuillaan virtuaalisesti. Mielenkiintoista. Samaan tunnelmaan ei varmastikaan pääse ja surullisinta on missata blogaajakollegojen tapaamiset. Toisaalta voi kuitenkin osallistua suurempaan määrään ohjelmakohdista sillä niitä voi lipuilla katsoa halutessaan tallenteina 8.11. saakka. 

Minäkin sain muutama lipun arvottavaksi somessa, joten kannattaa kurkata blogissa tänne tai mennä instaan. Arvon kummassakin kaksi lippua virtuaalimessuille. 

Sunnuntai 18.10.2020

Viikko lähestyy loppuaan ja samalla kuuntelin myös Spellmonger-romaanin loppuun. Se piti tyylinsä loppuun saakka. Tykkäsin,, mutta samalla jotenkin tunsin ehkä olevani kohderyhmän ulkopuolella - siis ihan oikeasti, sex magic ja siihen erikoistuva kaunis nuori nainen ? Keski-ikäistä naisihmistä vähän naurattaa. Varsinkin kun Spellmongerin jutut muutenkin ovat vähän sellaista teinipoikahuumoria. Ei toki mitenkään huonoa sellaista. Sain luettua ja itsekin naurahtelin, todennäköisesti siksi, että päähenkilö (tai kirjailija) eivät ota itseään turhan vakavasti (mikä toki poikkeaa normaalista teinimeiningistä).

Jos Spellmonger oli jotenkin miehinen, niin nyt aloittamani viihdefantasia Wildfire by Ilona Andrews on puolestaan selkeästi naisille suunnattua. Voimakas ja itsenäinen nainen ja rakkaustarina "dark & troubled" - sankariin. Yep, selvä tapaus. Onneksi ei kuitenkaan niin ilmeinen, ettei jaksaisi kuunnella. 

Tämäpä osoittautui mielenkiintoiseksi. Pitänee pohtia fantasiakirjojen sukupuolijakaumaa vähän enemmänkin. 

Tällä viikolla loppuun luettua: 

Terry Mancour: Spellmonger 

Digitaaliset kirjamessut ja lippuarvonta

Kuten joka vuosi lokakuussa, pohtivat kirjojen ystävät kuumeisesti kirjamessuohjelmaansa. Korona-vuonna jäivät Turun kirjamessut väliin, mutta Helsingin kirjamessut ovat vielä tulossa. Tosin aivan uudenlaisessa muodossa - kokonaan digitaalisina. 

Tästä tulee mielenkiintoista. Millainen on digitaalinen messukokemus ? Puuttuuko tunnelma ja kirjojen hypistely vai innostunko seuraamaan kaikki ohjelmaosiot, kun kerran ne voi tallennettuina katsoa milloin vain 8.11. saakka. Ei siis enää tarvetta kloonauskoneelle...

Tänä vuonna saatan jopa ehtiä taloyhtiön pihatalkoisiinkin, jotka perinteisesti osuvat kirjamessuviikonlopulle, enkä silti missaa yhtään kirjailijahaastattelua. 

Ensi viikonloppu siis on kalenterissa täynnä ohjelmaa. Joko sinä olet tehnyt oman ohjelmalistauksesi ? 

Kannattaisi, sillä minulla on myös muutama digilippu arvottavana. Tänä vuonna messuille voi osallistua aivan mistä tahansa, kunhan on nettiyhteys, eli maantieteellinen sijaintikaan ei ole ongelma. 

Kahden lipun arvontaan voi osallistua kommentoimalla tähän postaukseen 

tiistai-iltaan klo 20 mennessä. (Toimitan liput sähköpostilla keskiviikon aikana) 

Jos haluaa maksimoida mahdollisuutensa, voi myös käydä osallistumassa Instan puolella. Laitan sinnekin vielä tänään arvonnan kahdesta muusta lipusta. 

EDIT: Liput on arvottu ja voittajille ilmoitettu. Kiitos osallistumsisesta! 

Lähikaupan nainen

Kaikki me kohtaamme odotuksia ympäristöltämme. Meidän odotetaan opiskelevan, käyvän töissä, perustavan perheen ja yleensäkin pitävän huolta itsestämme ja perheestämme. Vaikka erilaisten elämänvalintojen hyväksyminen onkin edistynyt viime vuosina, on edelleen tiettyjä malleja, joista poikkeaminen aiheuttaa vähintäänkin kulmakarvojen kohotuksia. 

Meidän myös oletetaan olevan tietynlaisia, käyttäytyvän tietyllä tavalla. Jotenkin tuntuu unohtuneen, että ihmisiä on monenlaisia ja kaikilla meillä on oikeus löytää paikkamme omille taipumuksillemme soveltuen. Minusta tämä näkyy jo siinä, miten lapsia "diagnosoidaan" jos minkälaisten leimojen alle. Omieni kohdalla olen koulussa (kovaäänisesti) muistuttanut diagnoosin olevan usein väärä sana. Kyse ei ole sairaudesta, josta lasta pitää parantaa, vaan ihmistyypistä. Diagnoosin antamisen tarkoitus ei ole asettaa tavoitteita lapsen muuttumiselle, vaan lisätä ymmärrystä ja ohjata myös opettajia löytämään oikeanlaisia työkaluja erilaisten lasten kanssa toimimiseen. 

Toki vaikeusasteita on monia, enkä yhtään vähättele esim. lääkkeiden suomaa apua, kun niitä käytetään oikeissa tilanteissa. Kyseenalaistan vain sen, että kaikki erilaisuus pitäisi "parantaa" normeihin sopivaksi. Jokaisella meistä on vahvuuksia ja heikkouksia. ei pidä keskittyä pelkästään heikkouksiin vaan korostetaan myös niitä lahjoja ja kykyjä. 

Tulipa pitkä johdanto kirjaan, jossa päähenkilö ei istu japanilaisen yhteiskunnan malliin nuoren naisen olemiselle ja toiminnalle. 

Sayaka Murata: Lähikaupan nainen 

E-kirja Nextorysta 

Keiko ei halua tehdä uraa, eikä hän halua naimisiin. Osa-aikainen työ lähikaupan myyjänä on hänelle mieluisaa. Rauhallinen ja rutiineihin perustuva elämä tuottaa rauhaa ja Keiko on oikeastaan ihan tyytyväinen elämäänsä. Jostain kumman syystä ympäristö vain tuntuu olevan sitä mieltä, että hänen asiansa ovat ihan pielessä. Eihän aikuinen nainen voi tehdä tuollaista työtä ja vähintäänkin hänelle pitää löytää mies, vaikka sitten laiska ja Keikoa huonosti kohteleva. 

Onhan Keiko erikoinen. Asiantuntijan tarkastelussa hänelle varmasti laitettaisiin papereihin jonkinlainen diagnoosi. Auttaisiko se sitten ? En tiedä. Suomessa ehkä ympäristö helpottuisi saatua nimen ja leiman erilaiselle käytökselle. Japanaista en ole ihan varma. En tunne tapoja tarpeeksi, muttta minulla on mielessäni kuva yhteiskunnasta, jossa normeista poikkeamista ei katsota hyvällä.

Kirja on kirjoitettu Keikon itsensä näkökulmasta. On melkein hellyyttävää, miten hän aistii vaatimukset ja oman sopeutumattomuutensa. Hän on valmis menemään pitkälle ja ottamaan kantaaksen harmeja suodakseen perheelleen ja ystävilleen "rauhan". Lukijana vähän harmittaa. Miksei hän saisi tehdä työtä, jossa viihtyy? Ketä Keiko häiritsee elämällä eri tavalla? Siis sen lisäksi, että odotamme kaikkien sopivan muottiin. 

En tietenkään voi tietää, miten hyvin kirjailija on tavoittanut Keikon ajatusmaailman, mutta se ainakin tuntuu elävältä ja aidolta. Noin voisin kuvitella oman erilaisuutensa ja ympäristön odotusten välisen ristiriidan aistivan henkilön ajattelevan ja käyttäytyvän. 

Mielenkiintoinen kirja, eikä vähiten siksi, että se saa myös pohtimaan omia ajatuksia ja normeja. Miten minä reagoin tavatessani henkilön, joka ei halua toimia, kuten minä? Osaanko antaa tilaa erilaisille tavoille elää ja toimia? 

Lähikaupan nainen on myös sujuvasti kirjoitettu ja tarpeeksi kompakti nopeaan lukemiseen. Voi olla, että pidempi aika Keikon ajatusmaailmassa olisikin voinut käydä raskaaksi. Kirjaa on kuvattu hauskaksi. Minun on hieman vaikea nähdä, mille kirjassa nauraisin. Keiko elää niin kuin elää ja hänen ympäristöllään on sellaiset odotukset kuin on. Ristiriita aiheuttaa toki hupaisiakin sattumia, mutta minua ne eivät erityisesti naurata. Tilanteissa on komiikkaa, mutta niiden taustadynamiikka saa ennemminkin mietteliääksiä kuin huvittumaan. Keiko ei ole surullinen klovni roolissaan, hän elää tosissaan. 

(Luku)päiväkirja: Muuttoja ja koronatestejä

Lauantai 10.10.2020

 Onpas taas ollut viikko. Töissä tahti kiihtyy ja kelitkin kylmenevät. Tähän saakka on ollut isojen poikien helppo lähteä pyörällä kouluun ja samalla on vältetty ruuhkabusseissa kulkeminen. Syysloman jälkeen saattaa maassa olla jo jäätäkin, joten taitaa äiti päätyä pian kuskin paikalle. Jos nyt kouluun palataan syysloman jälkeenkään kovin nopeasti. 

Eilen nimittäin olin auttamassa siskoa muutossa Turun suunnalla. Minun roolini oli aika minimissä, mutta kuitenkin tarpeellinen. Muuttokuorma nimittäin lähti toiselta puolelta Suomea ja tarvittiin oven avaaja saapuvaan päähän. Näin sisko saattoi viimeistellä lähtökämpän siivouksen, eikä tarvinnut kaahata teillä ehtiäkseen muuttokuorman edelle. Minä siis tein töitä sohvalla ja avasin oven muuttomiehille. Hyvin saatiin tavarat sisään ja siskokin paikalle. 

Sitten soi puhelin, sopivasti illan pimettyä, ja kuopus kertoi oksentaneensa. No, Korona ilmeisesti ilmenee pienillä pojilla pahoinvointina ja kun valitteli päänsärkyäkin (äiti-ikävän lisäksi), lähdin matkaan pimeään yöhön ja palasin kotiin. 

Vihaan pimeässä ajamista ja meillä taitaa auton valoissa olla jotain häikkää, kun en meinannut millään saada kunnon ajovaloja ja välillä taas oli valoa, muttei kojelaudassa silti merkkiä niiden päälläolosta. Suuntana huolto, kunhan keritään. Potilaalla nimittäin ei tänään enää ole huono olo, mutta sen verran tukkoisen ja flunssaisen oloinen, että mentiin suosiolla drive-in testipaikalle. 

Täytyy sanoa, että testiin pääsee yksityisellä puolella todella nopeasti ja kätevästi, mutta hinta on suolainen. KELA-osuuden jälkeen joutuu vielä itse pulittamaan yli 170 euroa ja siihen päälle maksetaan vielä chattilääkäri lähetteestä sekä positiivisen testituloksen jälkeen mahdollisesti tehtävät konsultoinnit. Pitää koittaa, saisiko vakuutuksesta läpi, mutta odotetaan nyt ensin se testitulos. 

9v oli reipas testattava, eikä ehtinyt kuin "laskemaan nopeasti neljään", kun testi oli jo ohi. Kymmeneen saakka olin käskenyt pysyä paikoillaan... Todennäköisesti asiaan vaikutti myös reippaasta testikäytöksesta luvattu Lego-Mario paketti. Yleensä en näin palkitse, mutta tämä oli vähän erikoistapaus. Toivotaan vaan, ettei kovin monesti jouduta palaamaan, tai saisikohan nuo legotkin vakuutuksesta osana testauskulua ? 

Onko tässä kerinnyt ollenkaan lukemaan? 

Lukeminen on keskittynyt melkoisen totaalisesti äänikirjoihin. Ilona Andrewsin White Hot oli vauhdikas seikkailu, jonka hempeät hetket aiheuttivat vain lievää myötähäpeää. Sen loputtua tartuin Audiblessa kuuntelua jo pitkään odottaneeseen Terry Mancourin eeppiseen fantasiaan Spellmonger. 

Kuuntelen sujuvasti monenlaisia kirjoja, mutta taustoittavassa, ehkä verkkaiseen etenevässä, mutta sujuvasti kirjoitetussa fantasiassa on jokin koukuttava elementti. Saatan soljua tarinassa parikin tuntia ihan huomaamattani. Älkääkä käsittäkö väärin, tässä kirjassa tapahtuu paljon, mutta taustoitus takaumien kautta ja kertomukset maailman historiasta aiheuttavat sen, että itse juoni ei "nykyajassa" etene hirveää vauhtia. Tykkään tosi paljon. 

Spellmonger on myös selkeästi suunnattu aikuisemmille lukijoille. Monet viittauksista ja vitseistä edellyttävät vähän aikuisempaa kokemuspohjaa, vaikka huumori ehkä välillä osuukin keski-ikäistä naisihmistä paremmin nuorempaan (ja miehisempään) lukijakuntaan. Jos jostain pitää valittaa niin naiskuvaus on toistaiseksi ollut harmillisen yksipuolinen ja miltei puuttuva koko tarinasta, mutta kyllä tätä kuuntelee. Jotain lupaavia vilauksia on vahvoista naishahmoista näkynyt.

Ihan muutamassa päivässä olen kuunnellut jo yli 7 ja puoli tuntia. Jäljellä on vielä yli 10h - ja tämä on vasta ensimmäinen osa.

Varsinaista lukemista ovat edustaneet Historian jännät naiset -kirjan lyhyet tarinat. Niistä oppii kaikenlaista. Ihan ensimmäiseksi ei esimerkiksi olisi tullut mieleen, että suffragetteja opetti  naispuolinen jujutsumestari. Oppeja jaettiin teekutsuilla. Ensin juotiin teetä ja maisteltiin sivistyneesti kurkkusandwicheja ja kakkuja, sitten paiskottiin kutsuvieraita lattiaan niin, että helmat liehuivat ja korsetit rutisivat - tai ainakin sellainen mielikuva minun aivoihin ilmaantui (eikä suostu sielitä poistumaan). 

Sunnuntai 11.10.2020 

Vastaus Korona-testiin tuli huikean nopeasti. Tieto kilahti tekstarina jo iltamyöhällä - negatiivinen.  Onneksi näin, nyt voidaan sitten lähteä syyslomalla käymään uudelleen siskon luona ja vierailla (maskeilla!) myös isovanhempia moikkaamassa. Mennään omalla autolla, eikä kierrellä kaupoissa, riski minimoiden tietysti. 

Sen verran taisi äiti jännittää testitulosta ja olla väsynyt, että tänään heräsin pää jyskyttäen. Taitaa mennä kevyeksi siivoiluksi ja joogaksi tämä sunnuntai. Kelikin houkuttelee enemmän istahtamaan sohvalle kuin lähtemään kävelylle.  Ruokahuoltoa hoitavat parhaillaan raviolitehtaan pystyyn pistäneet teinit... 

Suloista sunnuntaita! 

Viikolla loppuun luettuja: 

Ilona Andrews: White Hot 

Oma ostos Audiblesta 

Taas mennään - Nevada joutuu toistamiseen tekemisiin tuhoa ja epäjärjestystä janoavan salaliiton kanssa. Vastustajan joukoissa tuntuu olevan monta Prime-luokan velhoa, joten yhteistyö Mad Roganin kanssa on miltei välttämättömyys. Taisteluja ja suuria tunteita on suuntaan jos toiseen ja seikkailu etenee vauhdikkaasti. Romantiikkaa on tässä kirjassa hieman ensimmäistä osaa enemmän, samoin kuin kiihkeitä kohtauksia, mutta onneksi kuitenkin muuhun tarinaan nähden kohtuullisesti. Erittäin hyvin kirjoitettua ja mukavasti aivoja tyhjentävää ja viihdyttävää kuunneltavaa.