Lähikaupan nainen

Kaikki me kohtaamme odotuksia ympäristöltämme. Meidän odotetaan opiskelevan, käyvän töissä, perustavan perheen ja yleensäkin pitävän huolta itsestämme ja perheestämme. Vaikka erilaisten elämänvalintojen hyväksyminen onkin edistynyt viime vuosina, on edelleen tiettyjä malleja, joista poikkeaminen aiheuttaa vähintäänkin kulmakarvojen kohotuksia. 

Meidän myös oletetaan olevan tietynlaisia, käyttäytyvän tietyllä tavalla. Jotenkin tuntuu unohtuneen, että ihmisiä on monenlaisia ja kaikilla meillä on oikeus löytää paikkamme omille taipumuksillemme soveltuen. Minusta tämä näkyy jo siinä, miten lapsia "diagnosoidaan" jos minkälaisten leimojen alle. Omieni kohdalla olen koulussa (kovaäänisesti) muistuttanut diagnoosin olevan usein väärä sana. Kyse ei ole sairaudesta, josta lasta pitää parantaa, vaan ihmistyypistä. Diagnoosin antamisen tarkoitus ei ole asettaa tavoitteita lapsen muuttumiselle, vaan lisätä ymmärrystä ja ohjata myös opettajia löytämään oikeanlaisia työkaluja erilaisten lasten kanssa toimimiseen. 

Toki vaikeusasteita on monia, enkä yhtään vähättele esim. lääkkeiden suomaa apua, kun niitä käytetään oikeissa tilanteissa. Kyseenalaistan vain sen, että kaikki erilaisuus pitäisi "parantaa" normeihin sopivaksi. Jokaisella meistä on vahvuuksia ja heikkouksia. ei pidä keskittyä pelkästään heikkouksiin vaan korostetaan myös niitä lahjoja ja kykyjä. 

Tulipa pitkä johdanto kirjaan, jossa päähenkilö ei istu japanilaisen yhteiskunnan malliin nuoren naisen olemiselle ja toiminnalle. 

Sayaka Murata: Lähikaupan nainen 

E-kirja Nextorysta 

Keiko ei halua tehdä uraa, eikä hän halua naimisiin. Osa-aikainen työ lähikaupan myyjänä on hänelle mieluisaa. Rauhallinen ja rutiineihin perustuva elämä tuottaa rauhaa ja Keiko on oikeastaan ihan tyytyväinen elämäänsä. Jostain kumman syystä ympäristö vain tuntuu olevan sitä mieltä, että hänen asiansa ovat ihan pielessä. Eihän aikuinen nainen voi tehdä tuollaista työtä ja vähintäänkin hänelle pitää löytää mies, vaikka sitten laiska ja Keikoa huonosti kohteleva. 

Onhan Keiko erikoinen. Asiantuntijan tarkastelussa hänelle varmasti laitettaisiin papereihin jonkinlainen diagnoosi. Auttaisiko se sitten ? En tiedä. Suomessa ehkä ympäristö helpottuisi saatua nimen ja leiman erilaiselle käytökselle. Japanaista en ole ihan varma. En tunne tapoja tarpeeksi, muttta minulla on mielessäni kuva yhteiskunnasta, jossa normeista poikkeamista ei katsota hyvällä.

Kirja on kirjoitettu Keikon itsensä näkökulmasta. On melkein hellyyttävää, miten hän aistii vaatimukset ja oman sopeutumattomuutensa. Hän on valmis menemään pitkälle ja ottamaan kantaaksen harmeja suodakseen perheelleen ja ystävilleen "rauhan". Lukijana vähän harmittaa. Miksei hän saisi tehdä työtä, jossa viihtyy? Ketä Keiko häiritsee elämällä eri tavalla? Siis sen lisäksi, että odotamme kaikkien sopivan muottiin. 

En tietenkään voi tietää, miten hyvin kirjailija on tavoittanut Keikon ajatusmaailman, mutta se ainakin tuntuu elävältä ja aidolta. Noin voisin kuvitella oman erilaisuutensa ja ympäristön odotusten välisen ristiriidan aistivan henkilön ajattelevan ja käyttäytyvän. 

Mielenkiintoinen kirja, eikä vähiten siksi, että se saa myös pohtimaan omia ajatuksia ja normeja. Miten minä reagoin tavatessani henkilön, joka ei halua toimia, kuten minä? Osaanko antaa tilaa erilaisille tavoille elää ja toimia? 

Lähikaupan nainen on myös sujuvasti kirjoitettu ja tarpeeksi kompakti nopeaan lukemiseen. Voi olla, että pidempi aika Keikon ajatusmaailmassa olisikin voinut käydä raskaaksi. Kirjaa on kuvattu hauskaksi. Minun on hieman vaikea nähdä, mille kirjassa nauraisin. Keiko elää niin kuin elää ja hänen ympäristöllään on sellaiset odotukset kuin on. Ristiriita aiheuttaa toki hupaisiakin sattumia, mutta minua ne eivät erityisesti naurata. Tilanteissa on komiikkaa, mutta niiden taustadynamiikka saa ennemminkin mietteliääksiä kuin huvittumaan. Keiko ei ole surullinen klovni roolissaan, hän elää tosissaan.