(Luku)päiväkirja: Pitkän viikon viikonloppu

31.10.2020 Lauantai

Nyt on takana pitkä viikko, tai oikeastaan kaksi viikkoa. Niin kai se on laskettava, kun edellistä viikonloppua ei käytännössä ollutkaan lauantain ja sunnuntain pääasiassa kuluessa töitä paiskiessa. Niinpä tämän lauantain irtiotto tulee tarpeeseen. 

Emme me kyllä ole kauhean villeiksi äityneet - lähdettiin vaan Turkuun ihailemaan siskon uutta asuntoa ja moikkaamaan isovanhempia. Silti tekee hyvää päästä pois samojen seinien sisältä ja näkemään uusia (vanhoja) maisemia. Sitä paitsi, oli rentouttavaa nähdä asunto, jossa pölykoirat eivät juokse, legot eivät rakenna muureja yllättäviin paikkoihin ja (puhtaat) pyykit vaella suurin piirtein jokaisen huonekalun päällä. Ehkä pienen hengähdyksen jälkeen saa jostain sen energian laittaa omakin huusholli parempaan malliin (ja ehkä ensi viikolla ehtisi tekemään kotona muutakin kuin töitä). 

Lukemisen osalta sain loppuun Maria Petterssonin Historian jännät naiset. Riemastuttava opus merirosvoista, meedioista, varkaista, vakoojaprinsessoista ja muista naisista oudoissa olosuhteissa tai muuten vain toteuttamassa itseään vähemmän sovinnaisella tavalla oli piristävää luettavaa. Lyhyitä tarinoita jaksoi aina pari kerrallaan. Tykkäsin tosi paljon. 

Mia Kankimäen yönaiset, Päivi Laitisen reissunaiset ja Maria Petterssonin jännät naiset saavat kaikki miettimään, mistä sitä oikein oman erityisyytensä kaivaisi esiin. Toisaalta en kyllä ihan heti keksi mitä jännää sitten oikein haluaisin tehdä. Pitäisi kai myös oppia arvostamaan omaa elämäänsä ja omia saavutuksiaan, unohtaa vertailut poikkeusihmisiin ja poimia noista listatuista elämäntarinoista ennemminkin vain se rohkeus seurata sisimmästään löytyviä unelmia -  vaikkei niiden avulla vuoria tai valtakuntia valloitettaisikaan.   

Sunnuntai 1.11.2020

Nyt on jo marraskuu ja sen kyllä huomaa. Aamusta nousi hurja tuuli, joka kävi luihin ja ytimiin. Vaikka emme me nyt kauhean kauan olleet ulkona. Ajelimme nimittäin kotia kohti ja sitten oli edessä pientä huushollausta. Ei täällä vieläkään siistiä ole, mutta vähän sentään päästiin oikeaan suuntaan. 

Äänikirjoissa jatkoin Joel Haahtelan Hengittämien taito-pienoisromaania. Haahtelalla on kyky kirjoittaa jotenkin kauniisti ja tunnelmoivasti, täyttämättä sanojen välejä liikaa. Isäänsä Kreikassa etsivä poika kertoo matkastaan sekä elämänsä vaiheista. Ei ehkä minulle ominta tarina-aluetta, mutta Haahtelan kirjoitustyylillä kai kuuntelisin / lukisin vaikka kauppalistaa... vaikka ei se sitten kai enää kauppalista olisikaan. 

Viikolla loppuun luettuja: 

Maria Pettersson: Historian jännät naiset - MErirosvoja, meedioita, varkaita ja vakoojaprinsessoja