Sivut

15.3.2020

(Luku)jotain, muttei kai päiväkirja

Perjantai 13.3.2020

Minä olen ihan lukossa. En lue, en katso telkkaria, en saa kotitöitä aikaiseksi eikä työkään oikein luista. Kulutan aikaa ja odotan, että jotain tapahtuisi. Mitä? Sitä en tiedä.

Ehkä olen vain väsynyt kaikkeen Korona-keskusteluun. Sinänsä pelottavaa, koska Suomen kohdalla tämä taitaa olla vasta alkua. Toivottavasti ollaan opittu maailmalta.

Ensi viikolla esikoisen lukiossa eivät käy kuin aineita nyt kirjoittavat. Kahden nuoremman pojan koulut ovat näillä näkymin toiminnassa, vaikka koulukirjat kotiin tuotiinkin valmiiksi odottamaan.

Minä teen etätöitä kotona. Työnantajani pisti globaalisti toimistot kiinni ainakin pariksi viikoksi. Meillä muutos on ehkä vähemmän radikaali kuin monessa muussa yrityksessä, sillä aika suuri osa työstä on muutenkin virtuaalisissa tiimeissä. Saa kuitenkin nähdä, miten keskittymisen käy. Siinä on vissi ero, tekeekö viikossa pari etäpäivää vai kököttääkö kotona koneen vieressä viikkotolkulla.

Jotain olen sentään tehnyt, nimittäin ruokaa. Jäin totaalisen koukkuun Jamie Oliverin 5 ainesosan resepteihin tv-sarjassa (CMore) ja sitten oli pakko tilata myös kirja itselleni. Ihan sikahyviä reseptejä ja sellaisia helposti omaan makuun tuunattavia. Kirjasta ja resepteistä lisää myöhemmin (varmaan seuraavassa postauksessa), mutta eivätkös nuo lohipihvit näytäkin herkullisilta? Maistuivat myös.

Yhden kirjan olen lukenut tällä viikolla loppuun.


Sunnuntai 15.3.2020

Koko viikonlopun on ollut upea keli. Tuuli on kova, mutta aurinko paistaa. Sen mukaisesti ollaan sitten kävelty ulkonakin ihan kiitettävästi.

Sain myös viimein itseni kirjan ääreen. Jenny Colganin Uusia lukuja ja onnellisia loppuja tuli jossain vaiheessa postissa kustantajalta ja on odottanut hyllyssä oikeaa hetkeä. Se tuli nyt.

Tarina Skotlantiin pakettiautokirjakauppaa pitämään lähtevästä Ninasta on juuri sopivan sokerinen ja herttainen Korona-kauden piristykseksi. Olen rentoutunut kirjan parissa vallan mainiosti ja pääsin tänään jo puoleen väliin.

Huomaan myös herkästi innostuvani kaikesta Skotlantia ja kirjoja yhdistävästä. Selvää vaikutusta Kirjakauppiaan muistelmista... (?)

Noin muuten on lukeminen ollut Toton kanssa äänikirjan kuuntelua. Keikaus etenee. Tänäänkin käytiin ensin Poke-kävelyllä, syötiin lounas ja sitten löhöiltiin sohvalla muutaman luvun verran. Ei yhtään hullumpi tapa aloittaa sunnuntai-iltapäivä.

Huomenna meitä on ilmeisesti kotona isäntä, esikoinen ja minä. Kaksi nuorempaa suuntaavat kouluun. Tänään juuri mietin, että muutama viikko rauhallista kotielämää sopii minulle vallan mainiosti. Hankaluuksia tulee olemaan työmotivaation ylläpidossa...


Donna Leon: Turvasatama

Tuttua Leonia. Brunetti setvii mahdollista rikosta, pohtii vähän politiikkaa ja rakkaan Venetsiansa tilaa, samalla kun oikean ja väärän välisen eron hahmotus vaatii näkökulman muutosta useampaankin kertaan. Pidän näistä dekkareista, niissä on jotain jännän rauhoittavaa. Niin ja Venetsia. Koskaan en ole siellä käynyt, enkä tiedä tulenko menemäänkään turismin alle katoavaan kaupunkin, mutta näissä kirjoissa se on yksi keskeisimmistä "hahmoista". 

Tässä kirjassa löydetään vanha nainen kuolleena kotoaan. Kuolinsyy on sydänkohtaus, mutta hartioista löytyvät sormien muotoiset mustelmat mietityttävät Brunettia. Lisäksi hän ei millään keksi syytä sille, miksi vierashuoneen lipastosta löytyy vielä pakkauksissa olevia naisten valkoisia puuvilla-alusvaatteita. Moninaisia kiemuroita ja naisiin kohdistuvaan väkivaltaan liittyviä ihmisiä ja yhdistyksiä myöhemmin kuvaan astuvat myös kadonneet taideteokset ja petos. 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti