 |
| Taisin tänään osua rannalle ainoaan aurinkoiseen hetkeen |
Niinhän siinä sitten kävi, että viikonloppuna jäi päiväkirja kirjaamatta. Syytän kiireistä ohjelmaa. Vein nimittäin keskimmäisen lauantaina teatteriin ja sunnuntaina oli kuopuksen koulun marrasmarkkinat. Sapiens osoittautui jopa teatteriin yleensä välinpitämättömästi suhtautuvalle pelihirmulle erittäinkin sopivaksi ja kommentit olivat positiivisen puolella. Markkinat taas... no, joka vuosi samanlaista hälinää.
Leipomisen ja hälyn korostamaa levotonta oloa hoidin sunnuntaina kokkaamalla. Uuniperunoita, taatelikakku ja chorizo-tomaattikeitto viikon alun kiireisiä työpäiviä varten. Jännä, miten käsillä konkreettisen tekeminen saa mielen tasaantumaan. Niin nytkin. Tosin siinä kohtaa oli kirjojen suhteen jo vähän myöhäistä.
Levoton olo näkyi nimittäin myös lukemisen takkuiluna. Huomasin hyppiväni taas kirjasta toiseen kiihtyvää tahtia. Anniina Mikaman Taikuri ja taskuvaras vaihtui JP Koskisen Tulisiipeen, josta hyppäsin sitten Rouva Westaway on kuollut-tarinaan ja sen kautta... no, lopulta näköjään sain luettua melkein loppuun aiemmin kesken jääneen Deanna Raybournin historiallisen viihdedekkarin Lady Julia Greyn seikkailuista (osa 5, The Dark Enquiry). Viimeksimainitun luin sitten loppuun tänään lounastunnilla...
Tämän viikonloppuhyppelyn seurauksena sitten kesken olevien kirjojen lista kasvoi taas 18 kirjaan - ja juuri kun minä sain siivottua listan viiteentoista siirtämällä kylmästi keskeneräisiä jonnekin hamaan tulevaisuuteen...
Tänään vietin taas etäpäivää. Sekin rauhoittaa, kun voi istua puhelinpalaverissa omalla sohvalla, kynttilän rätistessä vieressä - Ihan kuin olisin kirjoittanut tämän ennenkin, mutta koittakaa jaksaa. Luulen tuon olevan tämän syksyn tehokkain vastaisku kaamoskoomalle, rantakävelyjen lisäksi tietysti.
 |
| Nämä kengät vievät aina teatteritunnelmiin... |
Huomasin, että tänään on Liisan nimipäivä ja muistin kerrankin soittaa äidilleni nimpparionnittelut. Ruksi seinään ja minulle papukaijamerkki - enhän minä yleensä muista edes omaa nimipäivääni.
Arvatkaapa mistä muistin - Elisa Kirja lähetti mainosviestin tarjouksista nimipäivänsä kunniaksi ja sitten onnistuin mielessäni yhdistämään Elisan Liisaan... jotain hyötyä mainoksistakin. Yhtään kirjaa tosin en (ainakaan vielä) ole ostanut tästä tarjouksesta.
Lisäksi oli töitä, käytiin viemässä kuopuksen luistimet teroitettavaksi ja omat kenkäni elvytettäväksi. Vähän sain satikutia suutarilta, kun olin kävellyt ilman korkolappua. Oikeastaan minun piti heittää nuo kengät jo pois. Ne kun ovat yli 15 vuotta vanhatkin, mutta huomasin aina vain laittavani ne jalkaan. Suutari heltyi selityksistäni ja lupasi katsoa, josko niistä vielä saisi käyttökelpoiset. Eivät ne ihan noin hienot ole kuin Kansallisteatterin naistenhuoneen koristekengät, mutta rakkaat ja ah, niin mukavat kuitenkin.
Sitten oli vuorossa noutopizzaa ja blogikirjoittelua (Sapiens) Sivuakaan en ole tänään vielä lukenut tai sanaakaan kuunnellut kirjaa, mutta ehkä vielä ehtisi. Taikuri ja taskuvaras vei eilen hetkeksi mukanaan, jospa tänään jatkaisi.
Keskiviikko 20.11.2019
Tänään ei ole tullut luettua vielä mitään ja kello on jo yli kymmenen. Sen sijaan katsoimme isännän ja kuopuksen kanssa Frozen-elokuvan CMorelta. Tykkäsin edelleen. Annan oikea suora loppupuolella on ihan paras.
Torstai 21.11.2019
Tällä kertaa luureissa kaikui Nigella Lawsonin ensimmäisen kirjan How to Eat 20-v juhlapainos eli äänikirja! On se vänkää kuunnella ruokaohjeita äänikirjana. Toki kirjassa on normi keittokirjaa enemmän myös muuta tekstiä, mutta silti. Sen minä vain sanon, että onneksi minulla on myös kirjan painettu versio. Jos alkaa tehdä jotain reseptiä mieli, voin ottaa sen sieltä keittiöön viereen luettavaksi.
Illalla todettiin pimeyteen tarvittavan piristystä. Ostimme tähden olohuoneen ikkunaan. Vähän taisimme koon kanssa liioitella, vai mitä tuumitte ?
Sitten luin loppuun Taikuri ja taskuvaras -kirjan. Pitää piakkoin hankkia trilogiain toinen osa Huijarin oppipoika, joka muuten on tänä vuonna myös Lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandiaehdokkaana.
Taikuri ja taskuvaras olikin sitten tämän vuoden Goodreads-haasteeni 100. luettu kirja! Oman kirjanpitoni mukaan tosin olen lukenut jo 108 kirjaa tänä vuonna, mutta kaikkia ei löydy Goodreadsin listoilta.
 |
| Kuvakaappaus Goordreadsin tavoitteen saavutuksesa |
Perjantai 22.11.2019
Tänään kaivoin painetun version Nigellan kirjasta tukemaan äänikirjaa. Pari reseptiä sieltä kurkkasin...
Sitten mentiin perheen kanssa pelaamaan sulkapalloa ja Sandroon syömään. Muistin taas, miksei marraskuun lopussa kannata mennä ravintolaan. Pikkujoulukausi = kauhea meteli ja hidas palvelu. Hyvin siitä kuitenkin selvittiin ja saatiin vatsat täyteen.
Sunnuntai 24.11.2019
Tänä viikonloppuna käytiin Turussa isovanhemmilla ja hyödynsin lauantain joulushoppailuun sekä itsekseni että mummin kanssa. Olen siis jo melkein valmis lahjojen osalta. Tämä lienee jonkunlainen ennätys minun perushärdellissäni.
Tänään kotiin palattuani ryhdyin kokkaamaan. Jo muutaman päivän mielessä kangasteli mustapavuista tehty lämmittävä chili, siis sellainen, jota pyöristetään suklaalla (kun meillä nyt on kerran joulua varten pari 3kg pussia Valrhonan tummaa suklaata)... Siitä tuli juuri niin ihanaa kuin kuvittelinkin. Nyt pitäisi muistaa, mitä siihen tungin, että saan kirjoitettua reseptin muistiin. (Edit: löytyy täältä)
Lukeminen on jäänyt aika vähään. Aloittelin uudelleen Rouva Westaway on kuollut - äänikirjaa ja aamuyöllä yksin valvoessani luin loppuun Metsän kronikka -tarinakokoelman. Tykkäsin.
Myöhemmin illalla luen vielä jotain, mutta siitä sitten lisää ensi viikon "luku"päiväkirjassa.
Loppuun luettuja tällä viikolla :
Deanna Raybourn : The Dark Enquiry
Lady Julia jatkaa tutkimuksiaan. Tosin puolittain aviomieheltään salaa ja sehän tietysti johtaa kaikenlaisiin hankaluuksiin.
En oikein pidä siitä, millä tavalla tämä sarja ja erityisesti sen päähenkilö kehittyy. Tuntuu, että enemmän ja enemmän ollaan perinteisessä tilanteessa hurjan komean ja taitavan ja vahvan ja tumman/salaperäisen/pahantuulisen miehen hallitessa ja suojellessa herttaisen itsenäiseen toimintaan pyrkivää naista, joka yrityksillään tehdä itse asioita lähinnä joutuu hellyyttävästi pelastettavaksi. Yäk.
Vähän samaa oli jo havaittavissa edellisessä osassa Dark Road to Darjeeling, joten tämä sarja taisi olla minun osaltani tässä - Sinänsä sääli, koska selvitettävät tapaukset ovat kiemuraisia ja henkilökaarti noin yleensä mielenkiintoista, ympäristöistä puhumattakaan. Enkä muuten ajatellut näistä blogatakaan sen enempää, jollen joskus sitten tunne halua kiukutella naispäähenkilöille annetuista rooleista...
Anniina Mikama: Taikuri ja taskuvaras
1800-luvun lopun Helsinki. Nuori tyttö, joka elättää itsensä taskuvarkaana. Nuori taikuri,jonka mekaaniset laitteet ihastuttavat kaupunkilaisia. Näiden kohtaamisesta alkaa riemastuttavan erilainen nuorten"fantasia". Tämän kirjan kanssa voi heittää perinteiset olettamuksensa nurkkaan ja nauttia tutulta tuntuvasta tarinasta, jonka elementit ovat sittenkin jotain ihan muuta.
Metsän kronikka - tarinoita puista (toim. Anu Korpinen, Mia Myllymäki)
Osuuskumman julkaisema kokoelma tarinoita metsästä ja puista.
Mä en tajua, miten pystyt lukemaan montaa kirjaa samaan aikaan. Mä meen aina niin syvälle kirjan tarinaan, että alkaisin sekoilla kuvitelmissani :)
VastaaPoistaKivaa loppuviikkoa Minna <3
No en minä oikein taida pystyäkään. Tuo hyppely on oire jonkinlaisesta levottomuudesta, jonka alkuperää en ole pystynyt identifioimaan...
PoistaKivaa loppuviikkoa sinullekin!
Lukupäiväkirja kuulostaa toteutuskelpoiselta idealta, tai vaihtelulta, ja on mukavaa lukea tekemisistäsi kirjojen ympärilläkin. Tämän viikon kirjoistasi en ole lukenut ainuttakaan, mutta Tulisiipi on lukulistalla. Metsän kronikka voisi myös olla minulle sopiva, haasteellinen kirja, kun viime aikoina olen kyennyt lukemaan muutaman suomikumma-teoksen, joille ei aiemmin sydän sykkinyt lainkaan. Tässä genressä suosikkini on ollut Anne Leinonen, onkohan hänenkin puutarinansa antologiassa mukana?
VastaaPoistaMetsän kronikassa on tosiaan yksi Anne Leinosen novelli myös ja tykkäsin siitä. Muutenkin olen suomalaista kummaa lukenut säännöllisesti viime vuosien aikana ja nauttinut.
PoistaOnpa kiva tämä päiväkirjapostaus, kopsaan idean myös omaan blogiini :)
VastaaPoistaMinulla on myös aina monta kirjaa kesken ja tuo poukkoilu kirjojen välillä hyvä merkki siitä, että nyt on vähän liikaa touhua muussa elämässä. Joskus on sellainen stressi päällä, etten saa yhtään kirjaa luetuksi loppuun.
Todella mielenkiintoinen tuo Nigellan ruokakirja äänikirjana, pitääpä testata! /Mari
Kiva, että tykkäät ja kopsaat. Minäkin nappasin idean Oksan hyllyltä-blogista :-) https://oksanhyllylta.blogspot.com/
PoistaTuo kirjahyppely on selvästi stressioire, olen samaa mieltä.
Mun kesken olevat yhdeksän kirjaa eivät yhtäkkiä tunnukaan niin pahalta enää. Ajattelin, että voisin lukea niitä lojuvia kirjoja pois ja yrittää saada ensimmäistä kertaa vuosiin sellaisen tilanteen, että mulla olisi nolla kirjaa kesken. Edes viiden minuutin ajan.
VastaaPoistaHih, tää on lähtenyt ihan käsistä. En enää edes haaveile sellaisesta tilanteesta, että olisi vain yksi kerrallaan...
PoistaOn kyllä komean kokoinen tähti teidän ikkunassa. :D Tykkäsin Mikaman sarjan avausosasta tosi paljon, ja just viikolla hain kirjastosta toisen osan, joka oli F-ehdokkaana. Luen usein joulun aikaan paljon fantasiaa, ja ajattelin, että Mikaman sarja saattaisi olla sopivaa joulufiilislukemista. Onpas jännää, että ruokakirjasta on tehty ääniversio. En itse ole kokkaamisesta innostunut, joten tuntuu, että ääneen luetut reseptit voisi toimia mulle korkeintaan unilääkkeenä. :) Kiva idea silti, varmaan toimii paremmin varsinaiseen kohderyhmään. :)
VastaaPoistaHih, vähän taisi mennä tähti överiksi... Ainakin näkyy. :-)
PoistaMikaman trilogian toinen osa pitää ehdottomasti myös hankkia - ehkä jossain kohtaa joululomalla. Ekakin on tosin vielä bloggaamatta.
Enpä tosiaan usko, että Nigellan kirjaa jaksaa kuunnella, jollei ole kiinnostunut ruoanlaitosta. Hänen lukutapansa on toki kaikessa yläluokkaisuudessaan mielenkiintoinen, ja kirjassa muutakin tekstiä kuin reseptejä, mutta silti... Itse luen keittokirjoja aika paljonkin, joten sopii minulle :-)
Minä ahdistun heti kun kirjoja on kesken enemmän kuin 4 😄
VastaaPoistaNigella Lawsonin kirja kuulostaa erittäin herkulliselta ja tarpeelliselta. Tosin äänikirjaversio kuulostaa hassulta. Minulla on joskus lenkillä käydessä tapana piipahtaa lähikaupassa luurit korvilla, olisi kyllä hirveän vaarallista käydä ruokaostoksilla Nigellan reseptit korvissa soiden...
Keittokirjan kuuntelu vaatii todellista keskittymistä, joten mikään oheistoiminto ei ainakaan minulta onnistu. Heti kuuntelun jälkeen on sitten se vaarallinen hetki käydä ruokakaupassa :-)
Poista