Sivut

15.8.2019

Julmaa juttua 1793

Minusta on ihana upota oikein paksuun historialliseen romaaniin (tai fantasiaan), jossa on monia henkilöhahmoja, kiemuraisia tapahtumia ja ajankuvausta roppakaupalla. Aina toisinaan saattaa ajankuvaus kuitenkin mennä ihan pikkuisen sietokyvyn yli ja aiheuttaa pieniä etenemisvaikeuksia...

Näin tuppasi käymään, kun olin lukenut historiallista dekkaria 1793 noin puoleenväliin. Ajattelin helposti kuuntelevani kirjan loppuun ennen elokuun alkua, vaan väkisin meni muutaman päivän kuun vaihteen yli. Ihan vain sen takia, että 1700-luvun Ruotsissa tuntui kaikille käyvän huonosti ja jokaisen kohtalona oli kuolla surkeasti, useimmiten kamalan väkivallan kohteena, enkä halunnut ihan kaikkien henkilöhahmojen osalle sellaista loppua.

Niklas Natt och Dag : 1793 
Oma ostos Elisa Kirjasta 
äänikirjan lukijana : Jukka Pitkänen 

Merestä löytyy kuolleen miehen torso. Raakki Mickel Cardell kutsutaan nostamaan ruumis vedestä ja murhaa tutkimaan pyydetään poliisia avustava lainoppinut Cecil Winge. Yhdessä keuhtotautia poteva Winge ja Cardell ryhtyvät yhdistämään palapelin palasia toisiinsa ja vähitellen tarina selkenee.

Lukijalle tarina aukeaa myös kahden muun näkökulman kautta ja samalla pääsemme kurkistamaan köyhemmän luokan elämän iloihin, mutta pääasiassa suruihin. Rahan puute, hyväksikäyttö, voimattomuus lain ja julman esivallan edessä tulevat silmille sekä nuoren lääkäriksi opiskelemaan havittelevan pojan että pienen hedelmämyyjätytön kohtaloiden kautta.

Kuten sanoin alussa, tarina ei ole kaunis. Se on hyvin kirjoitettu ja surman taustat ja motiivit avautuvat pikkuhiljaa kertomuksen edetessä ja henkilöhahmojen kohtaloiden kietoutuessa toisiinsa. Kovin paljon en halua juonta avata, sillä sen viehätys osittain perustuu yllättäviin yhtymäkohtiin.

Historiallisena kuvauksena 1793 on karu. Muutamaa vuotta aiemmin käydyn sodan jäljet näkyvät Tukholmassa raajarikkojen suuressa määrässä ja kurjien ihmiskohtaloiden runsaudessa. En todellakaan olisi halunnut elää tuohon aikaan. Vahvimman (ja rikkaimman) laki pätee, huolimatta Wingen kaltaisista idealisteista ja valtiovalta pelkää Ranskan vallankumouksen aaltojen saavuttavan myös Ruotsin rannat - eikä kai ihan turhaankaan.

Jollain kummallisella tavalla romaanin tyyli sai minut ajattelemaa myös Milja Kauniston romaaneja. Ehkä se johtuu juuri tuosta ronskiudesta ja eritteiden määrästä ja kohtaloiden kurjuudesta - tai sitten hieman toisiaan muistuttavasta tavasta rakentaa kiemurtelevia juonia ja kolmiuloitteisia henkilöhahmoja.  Huomaan myös luokittelevani romaanin nimenomaan historialliseksi romaaniksi enkä dekkariksi, vaikka tarinassahan nimenomaan selvitellään murhaa. Ehkä se johtuu siitä, että miljöö ja aikakausi hyppäävät silmille, mutta varsinainen poliisityö jää hiukan eri henkilönäkökulmien jalkoihin.

Kirja sopii äänikirjaksi ja tarjoaa sellaisen sopivan kuunteluflown, vaikka välillä pitikin pitää taukoa kaikkien kamaluuksien odottelun keskellä. Jukka Pitkänen tekee tasaisen varmaa työtä lukijana. Hän on kovaa vauhtia nousemassa lukijana suosikkieni joukkoon.

Kaikesta raakuudesta huolimatta pidin kirjasta tarinan taitavan kudelman ja henkilöhahmojen kuvauksen vuoksi. Päähenkilöt tulevat yllättävänkin läheisiksi ja heidät kokee tuntevansa perinpohjin. Myös miljöö kuvaus on taitavan elävää - ehkä aikakausi tosiaan oli noin karsea ihmisilleen. 1793 siis on erittäinkin suositeltava kirja runsaiden historiallisten romaanien ja vähän ronskinkin kuvaustavan ystäville. Herkimmät älkööt kuitenkaan vaivautuko.

12 kommenttia:

  1. Huippuhieno dekkari ja historian havinaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On taitavasti kirjoitettu ja juoni kiemurtelee. Jotenkin en kuitenkaan saanut tästä varsinaisesti dekkaritunnelmaa vaan olin tosiaan enemmän historian lumoissa... sinänsä huvittavaa, kun miettii tarinan aihetta.

      Poista
  2. Välillä tuntuu, että huh heijaa, miten raakaa kaikki on ennen ollut. Minä tykkään kirjoista, joissa on draamaa, rikoksia ja vähän verta ja suolenpätkiä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niinpä. Ja tämä kirja täyttää kaikki nuo odotuksesi :-)

      Poista
  3. Luen paljon rikosromaaneja eikä minulla ole mitään historiallisia romaaneja vastaan, mutta kaikki arvostelut ja kuvaukset tästä teoksesta ovat korostaneet niin paljon kirjan kamaluuksia ja hirveyksiä, että olen päättänyt jättää lukematta - vaikken ehkä ihan kaikkein herkimpiin kuulu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, hiukan jäi juonikin paitsioon kauheuksien kuvailun alle. En yleisesti ottaen muutenkaan halua lukea dekkareista julmuuksien yksityiskohtaista kuvailua, joten historiallista tai ei, hieman meni mielestäni tässä yli.

      Poista
  4. Tämä periaatteessa kiinnostaa minua (koska dekkarimainen juoni ja kiinnostava miljöö), mutta täytyy myöntää, että eritepitoisuus ja liika ronskius ovat sellaisia juttuja, jotka karkottavat minut kirjan ääreltä (mm. paljon kehuttu Saga-sarjajuva jäi kesken ekan osan puolivälissä tästä syystä...). Tiedän olevani vähän herkkanahkainen tässä suhteessa, mutta onpa tuota luettavaa onneksi riittänyt. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä ei ole ihan pahimmasta päästä, mutta sen verran kuitenkin, että nousi päällimmäiseksi mieleen kirjasta kirjoittaessa. Ei siis välttämättä ollenkaan Sinun kirjasi (en ole ihan varma, onko minunkaan, vaikka tunnistan kyllä taitavan kirjoittajan)

      Poista
  5. Olen pyöritellyt tätä kirjaa käsissäni kirjastossa useat kerrat, mutta en ole uskaltanut lainata. Juuri tuo kurjuus ja inhorealimi, josta olen muiltakin lukenut, on vähän epäilyttänyt. Mutta toisaalta kyllä kiinnostaa... ehkäpä hetki vielä on oikea jossakin vaiheessa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on kyllä hyvin kirjoitettu, mutta minulla kesti vähän aikaa tajuta se. Taisi vähän peittyä juurikin noiden kauheuksien alle.

      Poista
  6. Kirjan tarina on puistattava ja rajun väkivaltainen, mutta kokonaisuudessaan kirja on kiinnostava, sekä historiallisena romaaninsa että dekkarina. Luimme kirjan lukupiirissämme ja osa jätti kesken kirjan väkivaltaisuuden takia. Mutta kirjan kuvaama aika oli väkivaltaista ja ihmishenki halpaa. Minäkin kuuntelin kirjan ja ehkä kuunnellessa pystyy helpommin ohittamaan väkivaltaisimmat osuudet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ajankuvaus oli varmaan julmuuksien osalta aika inhorealistista, mutta olihan tämä erittäin hyvin kirjoitettu dekkari (ja historiallinen romaani). Silti vähän mietin tohdinko edes tarttua seuraavaan osaan, joka ilmeisesti kertoo seuraavasta vuodesta.

      Poista