Lukenutkin olen, jonkun verran. Loma alkoi mukavasti kesälukumaratonilla, jonka aikana lukemistani kirjoista suosikikseni taisi nousta Maritta Lintusen Stella. Tiesin pitäväni kirjasta jo silloin, kun kuuntelin kirjailijan itsensä jutustelua tarinasta. Ei voi kuin ihmetellä, miksi minulla kesti näin kauan siihen tarttua.
Kustantajalta luettavaksi
Stella kertoo haaveista, lahjakkuudesta sekä siitä, miten elämän kulku määräytyy. Iäkäs Stella on entinen tähtilaulaja, joka saa luokseen nuoren opiskelijatyttösen asumaan. Liisa huomaa sattuman vaikutuksen elämässään, mutta päättää olla ohjat käsiinsä - niin omalta kuin poikansa osalta. Voiko toisen puolesta kuitenkaan päättää ja miten paljon itselle sopiva voi viedä toista kohti hiljaista kuolemaa?
Tarina kertoo hivenen rikkonaisista ja pettyneistä ihmisistä, mutta teksti on kaunista ja on jotenkin lohdullista, miten intohimo voi kuitenkin palata ja kuljettaa uuteen, vaikka sitten ilman verisidettä kolmannessa polvessa. Henkilöhahmoilla on jokaisella omat haaveensa, mutta kukaan ei niitä saavuta täysin. Ehkä haaveiden ei olekaan tarkoitus vain totetutua. Niiden vuoksi pitää uhrata jotain muuta, tehdä työtä sydänverellään. Kaikkea ei saa koskaan.
Jostain syystä koin kirjan kovasti suomalaiseksi. Toki se kertoo suomalaisista ja tapahtumat sijoittuvat tänne, mutta kyse on jostain syvemmästä. Teksti soi kuin haikea suomalainen balladi ja kaupunkimaisemassa voi aistia sumuisen järvenselän ja kuulla kuikan kutsun - siis noin kuvaannollisesti. Sävy on siis nostalgisen surumielinen. Ehkä juuri se tuo suomalaisuudesta jotain olennaista lukukokemukseen ja soitti joitain syvälle kätkeytyneitä kieliä sisimmässäni.
Pidin aiemmastakin lukemastani Lintusen kirjasta. Kaunis teksti yhdistyy hänen teoksissaan vaivihkaisiin jännitteisiin, jotka pitävät lukijan otteessaan. Henkilöhahmot ovat ulkopuolisia, mutta osoittautuvat ehkä kuitenkin eniten eläviksi. Pitää ehdottomasti lukea vielä muitakin Lintusen teoksia.
Enpä muista edes kuulleeni Maritta Lintusen nimeä aiemmin. :O Stella vaikuttaa kyllä kiinnostavalta ja minulta "suomalaisuudesta" saa plussaa. Tämän lisään kesälistalle ja toivon saavani kirjan kirjastosta, kun pian poikkean Suomeen joksikin aikaa!
VastaaPoistaKiva, että kiinnostuit. Olen lukenut kaksi Lintusen kirjaa ja niissä on sellainen jännä, hieman epätodellinen viba, josta pidän.
PoistaMinulla vika lomapäivä on keskiviikkona, joten kohta pitäisi alkaa valmistautua arkeen. Mukavaa viikkoa sinulle <3
VastaaPoistaVähän ottaa koville tämä työhönpaluu,mutta kyllä se tästä. Tsemppiä!
PoistaTämä oli hyvä, luin myös, mutta vielä parempi oli hänen aiempi teoksensa, joka kertoi äärioikeistolaisista naistoimijoista. Harmi, että hänen kirjansa ovat jääneet aika vähälle huomiolle. Mutta itse ainakin olen nyt vannoutunut lukija.
VastaaPoistaTuo mainitsemasi kirja on minulta lukematta, mutta näin kahden kirjan otoksella on Lintunen selkeästi yksi suosikkikirjailijoistani. Pitääkin siis ihan aktiivisesti hankkia lukulistalle hänen muitakin kirjojaan.
PoistaEn ole tainnut lukea Lintuselta mitään, mutta hänen teoksensa Mozartiin hiukset oli Savonia-ehdokkaana joitakin vuosia (edit. tarkistettuani huomasin, että jo vuonna 2011) sitten ja mieleen jäänyt kuva on positiivinen. Hänen kirjansa ovat kiinnostavan oloisia, mutta syystä tai toisesta en ole tullut vielä niihin tarttuneeksi.
VastaaPoistaMinä mitä ilmeisimmin pidän Lintusen ajattelu- ja kirjoitustavasta sillä näin kahden kirjan otoksella olen viihtynyt hänen kirjojensa parissa. Pitänee hieman aktiivisemmin tarttua muihinkin, eikä vain odotella, että kävelevät vastaan.
PoistaKiitos tästä postauksesta ja kirjan esittelystä. Ihan on minulta jäänyt huomaamatta tällainen kirjailija. Kirja vaikuttaa mielenkiintoiselta, samoin kuin Amman mainitsema Mozartin hiukset. Hyvää elokuun jatkoa sinulle!
VastaaPoistaEipä kestä. Lintunen ei jotenkin ole julkisuudessa kovin näkyvästi, vaikka kirjansa ovat ehdottomasti lukemisen arvoisia. Ainakin näin kahden otoksella. Varmasti tulen lukemaan enemmänkin.
PoistaKiinnostavaa, kuinka romaani on tuntunut erittäin suomalaiselta jotenkin syvällä asti. Joskus tällaisia vastaan tulee, vaikka ne eivät pintatasolla korostaisi suomalaisuuttaan paljon. Suomalaisuudessa on jotain syviä ulottuvuuksia, joita voi olla vaikea sanallistaa, mutta ne kyllä pystyy jotenkin havaitsemaan.
VastaaPoistaNäin on. Ei tämä ole mitenkään varsinaisesti "suomalainen" romaani ja teemoiltaankin aika yleismaailmallinen, mutta silti siinä on jokin sellainen viba, että tunnistaa.
PoistaMinulla on jossain hyllyjen kätköissä yksi Lintunen, joka ilmestyessään vaikutti kiinnostavalta, mutta jäi sitten kuitenkin lukematta. Nousee lukupinossa.
VastaaPoistaStella vaikuttaa myös kiinnostavalta. Ihmisten väliset, yllättävät kiintymys- ja sympatiasuhteet kauniisti kerrottuna ovat aina lukemisen arvoisia.
Minna /Kirsin Book Club
Kannattaa lukea. Lintunen tuntuu jäävän monilla paitsioon (minullakin kesti kauan tarttua tähän) ja ihan turhaan!
PoistaLuin tämän helmikuussa ja pidin kovasti! Siinä oli sellainen otteessaan pitävä jännite mistä nautin kovasti. En lue dekkareita kuin ehkä yhden vuodessa, niin tällaisen romaanin osuessa kohdalle nautin siitä tietynlaisesta jännityksen vireestä ja Stellaa luin joka välissä kun vain ennätin. Kiinnostus nousi muitakin romaanejaan kohtaan kyllä.
VastaaPoistaJuuri näin - sitä odottaa ja vähän jännittää, että miten käy, vaikkei rikoksesta olekaan kyse.
PoistaLintunen taitaisi ansaita enemmänkin näkyvyyttä, kun niin monelle tuntuu olevan vieras kirjailija.