Yhteenveto
Maritta Lintunen : Stella (315s) - luettu kokonaan
Minna Canth: Työmiehen vaimo (151s) - luettu kokonaan
Leena Parkkinen : Sinun jälkeesi Max (170s) - aloitettu
Äänikirjat:
Oyinkan Braithwaite : My Sister, the Serial Killer (1h 18min) - luettu jäljellä ollut osuus
Niklas Natt och Dag: 1793 (3h36min) - aloitettu
Klo 8:00
Tästä se alkaa!
Yleensä olen aloittanut jo puolilta öin, mutta tällä kertaa taisi kuopuksen kanssa tehty Mikkeli-reissu viedä voimat niin, että keskiyöllä vetelin sikeitä, enkä edes nähnyt unta lukumaratonista.
Ei haittaa, aloitetaan nyt sitten kahdeksalta aamulla ja jatketaan huomisaamuun kello kahdeksaan.
Tervetuloa mukaan !
Päivittelen päivää sekä täällä blogissa että varmaan ainakin Instan puolella (minna_vuocho)
Lukumaratonin emäntänä toimii Unelmien aika -blogi. Täällä voi siis ilmoittautua mukaan ja samaan blogiin sitten tiedoksi myös luetut kirjat ja sivumäärät (tai äänikirjojen kuuntelutunnit), jotta oma "suoritus" päätyy myös osaksi kokonaiskoostetta.
Taidanpa ensimmäiseksi kurkata, mitä pistinkään Lukusuunnitelmapinooni ja napata sieltä aloituskirjan.
STATUS: 0 sivua, 0 minuuttia
Lukuun seuraavaksi Maritta Lintunen: Stella
Ensimmäinen kirja on luettu. Miten onkin ihanaa pitkästä aikaa keskittyä vain lukemiseen ja ahmia hyvä tarina kerralla. Sillä Maritta Lintusen Stella on hyvä tarina. Vanha ja nuori nainen, taide, elämä ja päätösten seuraukset, joita kannetaan sukupolvien yli. Tiesin pitäväni kirjasta, jo kun sain sen. En erehtynyt. Mietin vain, miksi ihmeessä kesti niin kauan, ennen kuin tartuin siihen.
Tässä kirjassa on myös jotain jännästi suomalaista. Toki siinä kerrotaan Suomessa asuvista suomalaisista, mutta kyse on jostain muusta. Sävy, hieman surumielinen tunnelma, pinnan alla kuohuvat tunteet. Jotenkin niistä tunnistaa omatkin juurensa.
Mietin myös, miten ihanalta tuntuu lukea painettua kirjaa ja nimenomaan kovakantista painettua kirjaa. Jotenkin formaatti sopii erityisen hyvin juuri tällaisiin kohtuumittaisiin, sopivan isoilla kirjasimilla painettuihin teoksiin. Tarvitsen silmälasit, mutten tihrusta niin kuin pokkareissa.
STATUS: 315 sivua, 0 minuuttia
Seuraavaksi taidan tarttua vähän erilaiseen, mutta ehkä vieläkin suomalaisempaan eli Minna Canthin Työmiehen vaimoon. Sen voisi laittaa vaikka seuraavaan klassikkohaasteeseen... en nimittäin ole koskaan aiemmin sitä lukenut. Itse asiassa olen lukenut Minna Canthista, mutten koskaan Canthia.
No ei se sitten mennytkään ihan niin kuin kuvittelin. Piti tyhjentää pyykinpesukone, vähän syödä ja muutenkin touhuta. Se tarkoitti, että lukemassa istuminen ei toiminut, vaan piti vaihtaa äänikirjaan. Minulla oli vielä vähän kesken Overdrive-laina My sister, the Serial Killer, joten kuuntelin sen samantien loppuun.
Oyinkan Braithwaiten kirja on juuri niin outo kuin nimi antaa ymmärtää ja kertoo juuri siitä, mitä nimi mainitsee. On kaunis sisar, joka surmaa poikaystäviään ja sitten on sisko, joka tehokkaana sairaanhoitajana putsaa jäljet. Homma vähän monimutkaistuu, kun sarjamurhaaja ryhtyy seurustelemaan siskonsa ihastuksen kanssa.
En ole ihan varma, mitä kirjasta ajatella, sillä se toki asettaa lieviä moraalisia haasteita. Silti, jonkinlainen naisten miesten vallan alta selviytymistarina kai on kyseessä. Sitä paitsi, jos mies ei kykene näkemään kuin kauniin ulkokuorrn, on hän tavallaan kohtalonsa ansainnut, vai ?
Lainakirjojen kanssa on välillä ongelmana lyhyt, kahden viikon laina-aika, mutta tämä kirja oli kaikkinensa vain 1h17min, joten se oli nopsaan kuunneltu. Varsinkin, kun käytin myös osan bussimatkoista Mikkeliin sen kuunteluun.
Jos nyt sitten sitä Canthia...
STATUS: 315 sivua, 1h18min
Kylläpä siinä oli näytelmä, joka korostetusti sai melkein vihaamaan miehiä, mutta myös vihaiseksi naisten solidaarisuuden puutetta kohtaan. En yhtään ihmettele, jos tuo on herättänyt aikanaan huomiota ja myös vastustusta. Toivottavasti myös saanut yleisönsä miettimään omia ajatusmallejaan ja pohtimaan tarvetta yhteiskunnan muutokselle.
Kaipa sitä yhtä kaksinaamaisia miehiä maailmasta löytyy edelleen, mutta toivottavasti heidän käytöstään ei ihan niin katsota sormien läpi - eniten kuitenkin toivon, että naiset ovat löytäneet oman vahvuutensa ja pystyvät näkemään paremmin imartelun sumuverhon läpi ja pitämään puoliaan. Kauhean toiveikas en tuon suhteen välttämättä ole, mutta ainakin naisilla (Suomessa) on nykyään paremmat mahdollisuudet selvitä, vaikka miehet tyhmyyksiä tekisivätkin.
Nyt alkaa lukeminen hieman väsyttämään ja pitäisi varmaankin lähteä vähäksi aikaa ulos kävelemään ja lepuuttamaan silmiä. Ensin vain pitänee hieman antaa puhelimen akun latautua. Jospa sitä aloittaisi Leena Parkkisen kirjaa Sinun jälkeesi Max. Äänikirjaksi puolestaan taidan aloittaa seuraavaksi maratonin lukusuunnitelman ulkopuolelta Niklas Natt och Dagin 1793.
STATUS: 466 sivua, 1h18min
Luin Leena Parkkisen kirjaa Sinun jälkeesi Max hetken aikaa. Yllättäen se ei vetänytkään minua ihan suoraan mukaansa. Sinänsä hassuna syynä saattavat olla liian pienet kirjaimet. Joudun keskittymään tekstiin enemmän kuin sisältöön - jopa silmälasien kanssa.
Puhelimen ladattua pistin sitten luurit korviin ja lähdin kävelylle, laitoin pastaa, tein leipätaikinan... ja kuuntelin 1793-romaania pari tuntia. Kyllä äänikirjat ovat sitten käteviä. Ruokapöytään sentään istuin ilman kuulokkeita.
Nyt sitten pitää hetki valmistella huomista retkeä ennen kuin voin jatkaa lukemista. Sen verran pitää keskittyä miettimään, ettei taida kirjan kuuntelu toimia samaan aikaan.
Niklas Natt och Dagin historiallinen romaani 1793 on mielenkiintoinen, vaikkakin pikkuisen karmiva ja täynnä vähän groteskeja yksityiskohtia - kaiketi ajankuvansa mukaisesti. Taidan siis myös lähteä vielä toiselle kävelylle illan aikana luurit korvilla ja kuunnella tuota historiallista dekkaria vielä lisää. Aktiivisuusranneke, kun vähän huomauttelee liikunnan puutteesta...
STATUS: 508 sivua, 3h22min
Siinä sitten oli tämän vuoden kesälukumaraton. Illalla vielä vähän lueskelin ja kuuntelin äänikirjaa.
Sitten väsyin. Kevään kiireiden jälkeen taitaa olla sen verran univelkaa, että sammun iltaisin kuin saunalyhty. Onneksi, sillä viikon loman jälkeen olen löytänyt taas virkistävän levon. Tänä yönäkään en herännyt kuin kerran, enkä silloinkaan työmietteisiin vaan juuri alkaneen sadekuuron ropinaan.
Tunnen unentarpeeni, joten väkisin en yritä pysyä hereillä. Tällä kertaa pitkä yöuni voitti lukumaratonin viehätyksen.
Uusia kirjoja ei siis listalle enää nouse, mutta sain sentään vähäsen eteenpäin niin äänikirjaa luin Parkkisen romaania.
LOPPUSTATUS: 636 sivua, 4h54min
Tsemppiä maratoonaamiseen. Sinulla onkin ollut vahva aloitus. Minulla on nyt lounastauko, joten tulin tervehtimään :)
VastaaPoistaKiitos, ja kiva kun tulit :-) Minäkin tuossa napostelin herneitä ja muita herkkuja äänikirjaa kuunnellessa eli sellaisella lounaalla tällä kertaa... Nyt olen saanut kaksi kirjaa loppuun - tosin äänikirjasta olikin vain osa jäljellä. Sitten seuraavaan.
Poista