Kesäkuun luetut

Ei se määrä vaan se laatu... Silti, myönnän seuraavani Goodreadsin Reading Challengea ja siihen asettamaani tavoitelukua, ja hykerteleväni salaa lukiessani parin kirjan etumatkasta tavoitetahtiin nähden. Huvittavaa. Olen itse määritellyt tavoiteluvun (100). Lähinnä vain minä seuraan tavoitteen saavuttamista, eikä kukaan palkitse tai rankaise minua haasteen lopputuloksesta millään tavalla. No, itse kehitetty huvitus/jännitys/ohjelma lienee sitä kaikkein parasta...

Samoin tuntuu kivalta, kun kuukauden lukulista nousee pitkästä aikaa vähän suuremmaksi. Näin on, vaikka joukossa on parikin lastenkirjaa, jotka tietysti ovat sieltä nopeammasta päästä lukea. Ada Gootti oli kuitenkin varsin viihdyttävä tuttavuus. Hitusen tummasävyinen tarina ja hieman vinksahtanut huumori vetosivat ainakin äitiin. Isossa kartanossa ilman äitiä ja isänsä osittain hylkäämänä vaelteleva Ada on riemastuttava tuttavuus, samoin kuin hänen ystävänsä ja kammottavat paikalle pyyhältävät pahikset.

Chris Riddell: Ada Gootti ja hiiren haamu
Chris Riddell: Ada Gootti ja kuoloa kamalammat kestit 

Adan seikkailuja luin 2 kirjan verran, mutta kokonaissaldo nousi kuukaudessa peräti 13 kirjaan. Joukossa on 4 äänikirjaa. Niistä kaksi on osa Audiblesta hankkimaani kokoelmaa Sherlock Holmes-tarinoita Stephen Fryn lukemana - Tiedän, varsinaista herkkua ja oivaa hupia kesäkuun kiireiden keskellä. Lisäksi Holmesit ovat minulla mielessä vähän sellaisena epämääräisenä joukkona yksittäisiä tarinoita, mutta nyt pääseen kuuntelemaan ne järjestyksessä.

Arthur Conan Doyle: A Study in Scarlet 
Arthur Conan Doyle: The Sign of Four 

Sherlock Holmesiin liittyy kolmaskin kirja kesäkuussa. Luin nimittäin jonkinlaiseksi fanikirjallisuudeksi luokiteltavissa olevan kirjan salapoliisineron tyttärestä. Mjaah... en ole oikein vakuuttunut enkä vaikuttunut. Pitänee jossain kohtaa blogata ja pohtia tarkemmin, mitä tässä nyt oikein häiritsi.

Leonard Goldbert: Sherlock Holmesin tytär 

Kaikkiaan dekkarit olivat suuri osa kesäkuun lukemistani, sillä kolmestatoista kirjasta peräti 5 oli dekkareita. Holmesin lisäksi palasin murhia tutkimaan päätyvän arkeologi ja luuekspertti Ruth Gallowayn seuraan ja ahmaisin välipalana hupaisan cozy mysteryn Lady Rample seikkailuista. Siinä oli vaihteeksi hyvin kirjoitettu kevyt dekkari, joka viihdytti ja lepuutti aivoja erittäin tehokkaasti. Mitään kovin rankkaa ja julmaa siis ei dekkaripainotuksesta huolimatta tullut luettua, enkä olisi kyllä yhtään kaivannutkaan.

Elly Griffiths : Jyrkänteen reunalla 
Shea MacLeod : Lady Rample Steps Out 

Viihteen puolelle kallistuvaa ja kevyttä luettavaa/kuunneltavaa oli kesäkuun listalla muutenkin kolmen kirjan verran. Liane Moriarty osaa kirjoittaa sopivasti vinksahtaneita romaaneja, joiden parissa tulevat tutuksi monet hahmot inhimillisene omituisuuksineen. Tällä kertaa seurataan ihmistyhmää etsimässä elämänmuutosta terveyskylpylästä, joka osoittautuukin sitten vielä vähän hihhulimmaksi kuin kukaan kuvitteli.

Joka kuukauteen muodossa tai toisessa kuuluvaa fantasiaviihdettä taas edusti Witches' Brew, jossa vampyyrit juovat viiniä ja ihmissudet raivovavat. Ei nyt mitään klassikkoainesta, mutta ihan viihdyttävä. Osuin ottamaan tämän kirjan luettavakseni vähän vahingossa, sillä aiemmin samalta kirjoittajalta lukemani kirja oli jo yksinkertaistetun hömpän asteikolla jopa minulle liikaa. Satuin vain sekoittamaan pari kirjailijaa keskenään. Ihan hyvä sinänsä, sillä tämä oli kyllä huomattavasti parempi.

Kotimaista laatua viihteen saralla puolestaan edustaa Katajamäki-sarja. Tällä kertaa kuuntelin ihan ensimmäisen osan ja onhan tuo herttainen. Näiden jälkeen minun aina tekee mieli muuttaa johonkin pieneen kylään maalle...

Liane Moriarty: Nine Perfect Strangers
Morgana Best : Witches' Brew
Anneli Kivelä: Kotiin Katajamäelle 

Fantasiaa edusti myös paljon puhuttu, mutta minulle täysin uusi Magian uusi sävy. Siinä on rinnakkain useampi eri värein edustettu Lontoo, joita erottaa toisistaan magian laatu ja kuningaskuntien hallinto. Ajatuksena värikoodatut rinnakkaistodellisuudet on oikein mielenkiintoinen, mutta jotenkin ei juoni päässyt ehkä aivan niin hyvin vauhtiin kuin olisi odottanut. Kaikkiaan kuitenkin ihan mukava tuttavuus.

V.E.Schwab : Magian syvempi sävy 

Vähän vakavampaa kirjallisuutta, ainakin aiheeltaan, edusti lapsuuden hyväksikäytön vaikutuksia itsetuhoiseen nuoruuten tutkiva Loistava tulevaisuus. Yleensä en jaksa kurjuuden maksimointia ja huumetripeillä mässäilyä, mutta tässä oli jotenkin niin itseironinen ja englantilainen yllimyksellinen maailmalle pitkät haistattava vire, että jäin kuitenkin lukemaan - ja tulen todennäköisesti lukemaan seuraavankin osan. Ehkä taustalla näkyy viehtymykseni yleensäkin englantilaiseen kirjallisuuteen amerikkalaisen kustannuksella.

Kesäkuussa lukemistani kirjoista parhaiten taitaa kuitenkin jäädä mieleeni Seilin saaren naisten mielisairaalasta ja muutamasta siellä asuvasta naisesta kertova Sielujen saari. Se oli monella tavalla lempeän julma ja koskettava.

Edward St. Aubun : Loistava tulevaisuus 
Johanna Holmström: Sielujen saari 

Siinä ne nyt olivat. Kesäkuun luetut. Heinäkuu onkin sitten alkanut taas niin työntäyteisissä merkeissä, että lukeminen on jäänyt iltojen myöhäisiin hetkiin, kun olen yrittänyt saada unenpäästä kiinni. Edes lyhyillä kävelyilläni eivät aivot ole jaksaneet keskittyä äänikirjaan, joten kuuntelukin etenee hitaasti.

Kohta on kuitenkin loma ja sen ensimmäisenä viikonloppuna lukumaraton! Pitääpä tutkia siihen jo lukulista valmiiksi. Olohuonerempan jäljiltä uudelleenjärjestystä kirjahyllystä löytyy osasto "kirjat, jotka aion joskus lukea" - jos aloittaisi siitä...