Sivut

12.11.2018

Pure mua

Minä pidän fantasiasta ja olen lukenut viihdefantasiaakin muodossa jos toisessa. Nyt kuitenkin tuli vastaan kirja, joka heitti kerralla kehiin ihan jotain uutta - ja vielä genren kotimaisena edustajana! Ihan oikeasti viihdyin ja hihittelin huolimatta siitä, että joukossa on myös vakavaa asiaa siitä, mitä toiselle olennolle voi tehdä, vaikka tämä sitten olisikin kuollut.

Terhi Tarkiainen : Pure mua
Oma ostos Elisa Kirjasta (tarjouksessa 11.11. saakka) 

Annan täyttäessä 30 hän saa lahjaksi vampyyrin. Eikä ihan mitä tahansa vampyyriä vaan tumman ja komean ja kaikki kliseet täyttävän. Onhan lemmikkivampyyrin tarkoituksena toimia jonkunlaisena harjoituskappaleena, kunnes Anna jollain ihmeellä saisi miehen itselleen. Kulmilla roikkuvaa entistä poikaystävää kun ei lasketa.

Vampyyrin mukana tulee käyttöohje sekä tuskallisia komentopiikkejä antava kauko-ohjain kurinpidollisia toimia varten. Annaa lahja lähinnä puistattaa ja hän haluaisi päästä siitä eroon, mutta miten hän voisi palauttaa lahjansa salaperäiseen Kenneliin, kun ei ole mitään takeita siitä, että seurava emäntä tai isäntä kohtelisii lemmikkiään edes kohtuullisesti. Pitäähän vampyyriakin kohdella ihmismäisesti, vaikka hän miten olisi kuollutta lihaa.

Ihanat värit kannessa !
Annan etsiessä palautusmahdollisuutta, alkaa 1918 sisällissodan tapahtumiin liittyvä gradukin jäädä entistä enemmän paitsioon, eikä hieman omituisesti aiheesta pakkomielteinen proffakaan auta asiaa ollenkaan. Kaiken lisäksi gradussa mainitut Annan kotitalossa tapahtuneet julmuudet tuntuvat jotenkin kummasti liittyvän myös lahjavampyyriin sekä tämän paikalle ilmaantuvaan ystävään.

Seikkailussa on tietysti kaikenlaisia käänteitä, seksuaalisia patoumia, väkivallan uhkaa, verta niin pullossa kuin kaulassa. Jotenkin jännästi Terhi Tarkiainen on onnistunut hyödyntämään monenlaisen fantasiakirjallisuuden kliseisimpiä piirteitä ja sekoittamaan ne uudestaan piristäväksi Helsinki-coctailiksi.

Anna on henkilönä mukavan ristiriitainen. Vähän saamaton opiskelija ja ajelehtija, jolla kuitenkin on tiukkoja moraalisia periaatteita. Nössykkä selkärangalla, joka kai yllättää tarinan edetessä itsensäkin muutamassa kohtaa. Myös Vlad ja hänen ystävänsä ovat hauskalla tavalla monimutkaisia hahmoja. Heistä ei lopulta oikein ota selvää. Kumpikaan ei ole kiltti, mutta ei heistä oikein mustan mustia pahiksiakaan saa millään. Tässä porukassa on mielenkiintoista särmää.

Parasta kirjassa oli kuitenkin omituisesti hulvaton meininki. Tapahtuu kauheita ja ollaan vaarassa, mutta huomaan hihittäväni ja mieli piristyy. Riemastuttavaa ja hyvää viihdettä twistillä. Tykkäsin kovasti.

2 kommenttia:

  1. Kuulostaa kyllä tosi hauskalta kirjalta. Vakavista jutuista voi välillä puhua myös huumorin kautta.
    Ihanaa uutta viikkoa sinulle Minna <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin juuri ja tämä oli tosi riemastuttava tuttavuus.
      Ihanaa viikkoa sinnekin päin!

      Poista