Teatteriliput tarjosi Kansallisteatteri / Bloggariklubi
 |
| Kuva: Minna Vuo-Cho |
Perjantai-iltana olin väsynyttäkin väsyneempi. Hetken mietin luovuttamista, mutta päätin lopulta olla suostumatta. Työ ei saisi karsia elämyksiä muulta elämän saralta. Hyvin tein. Palasin virkistyneenä, energisoituneena, onnellisena korviin asti hymyillen. Mies sanoi vielä lauantainakin ilahtuneensa olemuksestani ja naurustani metroasemalta noutaessaan. Sen sai aikaan Tainaron.
Tainaron on paikka jossain. Sen asukkaat muistuttavat hyönteisiä. Heillä on kuningatar, muodonmuutoksia ja vuorella palavat polttouhrit. Kaupungissa sekoittuvat ihmisten maailmasta aukiot, tornit ja maailmanpyörät hyönteisyhteiskuntien rakenteisiin.
Meille kertoo Tainaronista sinne saapunut tutkia, joka kirjoittaa kirjeitä kokemuksisaan. Lyhyinä kohtauksina ja elämyksinä hän lähettää kuvaa kaupungista, joka on samaan aikaan pelottavan outo ja kiehtova, ystävällinen, mutta kenties vieraalle vaarallinen. Koskaan ei kirjeisiin saavu vastausta.
 |
| Kuva: Kansallisteatteri - Kuvaaja : Kastehelmi Korpijaakko |
Isoja teemoja, vähän pelottaviakin teemoja, mutta heräteltyinä niin kevyin hyönteisen siiven sipaisuin, että mielessä lepattelevat ajatukset virkistivät ja vapauttivat. Paine hellitti - huomasin hymyileväni.
 |
| Kansallisteatteri / Kastehelmi Korpijaakko |
Kuten aina, on musiikki Kansallisteatterissa tarkoin harkittua ja taitavasti toteutettua. Samoin kuvien ja valojen käyttä osana Tainaronin lavasteita omalta osaltaa kutoo lumouksen verkkoa, johon kiinnittyminen ei harmita laisinkaan. Puvut viittaavat jännästi hyönteisiin olematta kuitenkaan itsestäänselviä.
Leena Krohnin tarina ja teksti (koko esitys perustuu hänen kirjeromaaniinsa Tainaron) vie mukanaan ja maalaa kuvia muutenkin visuaalisesti sykkivän esityksen päälle. En ole Tainaronia lukenut, mutta jotenkin teksti tuntui suoraan kirjasta otetulta, vähän kuin olisi kuunnellut ja katsonut visuaalista äänikirjaa. Onkohan näin ?
Ihan varmasti tulen kirjan vielä lukemaan. En ymmärrä, miten se on voinut minulta jäädä väliin. Olenhan sen nimeltä kuitenkin tuntenut jo kauan. Ainakin teatterin lavalla se tuntui ihan minun kirjaltani.
En tiedä, mikä tästä näytelmästä teki niin lempeästi herättelevän, mutta tiedän nauttineeni. Menkää ihmeessä katsomaan - minäkin saatan mennä vielä toisen kerran.
Kiitos Kansallisteatterille ja Bloggariklubille ihanasta teatteri-illasta. Tämä tuli todelliseen tarpeeseen.
Lisätietoja ja lippuja : Kansallisteatteri: Tainaron
Esitys tuli todellakin tarpeeseen. Katastrofipäivä vaihtui illan lumoksi. Tainaron on kertakaikkisen upea esitys. Itsellenikin tuli tunne, että tämän haluan nähdä uudestaan.
VastaaPoistaOli tosiaan aivan ihana. TUnnelma oli kertakaikkisen lumoava.
PoistaHuomaan, että esitys tekeytyy edelleen päässäni. Olisi varmaan kannattanut bloggauksen kanssa odottaa muutama päivä, mutta en malttanut.
VastaaPoistaTainaron jää päälle... ja sama juttu minulla, en malttanut odottaa, piti heti hehkuttaa.
PoistaKirjoitat näytelmästä osuvasti! Näytelmä on moniulotteinen. Siitä ei oikein tiedä, onko se lintu vai kala - vai hyönteinen. No joo, mutta vaikuttava se oli! Kaikilla aisteilla koettava.
VastaaPoistaJuurikin noin... ja se jää kivasti päälle. Antaa vielä esityksen jälkeenkin uusia ajatuksia.
PoistaKuulostaa upealta! Täytyy itsekin mahdollisuuksien mukaan käydä tämä katsomassa - ja ihan ensin kirja lukea! Se on ollut ties miten kauan lukulistalla, mutta jostain syystä Krohnia kohtaan on jo kehittynyt pieni rimakauhu. Ehkäpä siitäkin voisi yli päästä!
VastaaPoistaMinä olen pitänyt Krohnin Hotel Sapiensista, mutta muuta en sitten olekaan lukenut. Tainaronkin on ollut lukulistalla jo vaikka kuinka kauan...
PoistaVisuaalinen äänikirja! Ihanasti - ja houkuttelevasti - sanottu! :)
VastaaPoistaEn ole lukenut Tainaronia, mutta kuulostaa hieman vaativammalta kirjallisuudelta.
Tuolta se tuntui :-)
PoistaAinakaan teatteriesityksen perusteella ei Tainaron tosiaan ole kauhean kevyttä luettavaa, mutta mielenkiintoista ja omalla tavallaan viihdyttävää ja ajatuksia herättävää.
Luin Tainaronin viime keväänä opintojani varten ja tulin analysoineeksi sitä esseeksi asti tentissä, joten kiinnostuin heti kun kuulin sitä esitettävän nyt näytelmänä Kansallisteatterissa. Mietin kyllä hetken, miten ihmeessä Tainaronin kaltainen romaani sovitetaan näytelmäksi, mutta ilmeisesti todella hyvin. Nyt tekee todella mieli mennä katsomaan se itsekin!
VastaaPoistaMinusta tämä ei varsinaisesti ollut näytelmä vaan enemmänkin sellainen teatterielämys... Tykkäsin kovasti, niin kuin taitaa tekstistäkin käydä ilmi :-)
PoistaKirja on minulla vielä lukematta jostain kumman syystä, mutta täytyy pitää mielessä.
Oi, oi! Tämä olisi kiinnostavaa ja ilmeisen hauskaa nähdä.
VastaaPoistaMinä ainakin viihdyin :-)
PoistaMahtavaa kuulla, että teos sai sinut noin hyvälle päälle! Olen itse joskus kirjan lukenut, ja mielikuvani siitä on melko hämärä. Sen kuitenkin muistan, että melkoisen eriskummallinen se oli, ja siksi olisikin mielenkiintoista nähdä se näyttämölle sovitettuna. Kuvat vaikuttavat kyllä aika huikeilta!
VastaaPoistaTainaron on tosiaan mielenkiintoinen ja tuona perjantaina osui juuri oikeaan kohtaan. Tarve tällaiselle elämykselle oli ilmeisen suuri ja vaikutus näkyi muillekin :-)
PoistaAih, nyt harmittaa entistä enemmän, että minun ensimmäinen Tainaron-yritykseni kaatui kuumeiseen flunssaan. Tämä postaus kannustaa katsomaan, miten tuo kiehtova ja osin käsittämätönkin kirja siirtyy näyttämölle.
VastaaPoistaMinna /Kirsin Book Club
Uusi yritys vaan heti! Tämä kannattaa käydä katsomassa.
PoistaTämä oli hieno! Näin toissa viikolla, blogiin ei ole vielä ehtinyt. Jännästi minut Tainaron kuitenkin tuuditti ikään kuin horrokseen, alkoi väsyttää mutta hyvällä tavalla. Ei siis ollut tylsää, mutta jotenkin koteloiduin siinä esityksen edetessä. Jos muisti yhtään palvelee, olivat otteet varsin suoraan kirjasta, se on muuten oikein hyvä kirja, suosittelen.
VastaaPoistaHauskasti sanot että enemmänkin elämys kuin esitys, olen samaa mieltä!
Tosi hieno!
PoistaKoteloituminen on hyvin kuvaavaa - minulla se tasoitti väsymystä vähän pois, kun sulki kaiken stressaavan ulkopuolelle. Kyse kun taitaa olla enemmänkin aivojen rasittumisesta kuin varsinaisesta fyysisestä väsymyksestä.