Kuukauden luetut - heinäkuu ja elokuu yhdessä

Kesän suurin kirjahankinta oli uusi Kobo! 

Jotain on sentään tullut luettuakin tässä kaiken keittiöremontti-työ-koulunalkuhulinan keskellä. Tosin aika paljon on menty äänikirjoilla, sillä minun mielenterveyteni ovat pelastaneet aamukävelyt rannalle ja silloin soi usein luureissa äänikirja - paitsi niinä päivinä, kun ei jaksa kirjaankaan keskittyä vaan pitää käyttää aika aivojen nollaukseen. Hyödyllistä sekin aina välillä.

Yllätyksekseni siis olen elokuun aikana lukenut peräti 8 kirjaa, joista neljä äänikirjaa. Se taas ei ole laisinkaan yllättävää, että heinäkuun lomakauden aikana sain  luettua 12 kirjaa loppuun. Silloinkin listalta löytyi yli puolet äänikirjoja.

Heinäkuu

Jos kesäloman lukemisia pitäisi summeerata, niin kolmella sanalla kattaa jo aika ison osan. Palmu, viihde ja Räppääjä - noihin osui listalta jo puolet... Kuuntelin nimittäin Ranskassa keinussa istuessani parikin Komisario Palmua, jotka ovat juuri sellaisia helmiä kuin voisi kuvitellakin. Tosin viimeinen ei ehkä yltänyt aivan samalle tasolle edeltäjiensä kanssa. 

Kuopuksen kanssa olivat äänikirjat loman viihdykkeenä ihan ehdoton juttu. Laiskat, helteiset päivät suorastaan vaativat loikoilua Risto Räppääjän touhuja kuunnellen. Sarjasta tuli ladattua parikin kirjaa (Risto Räppääjä ja väärä Vincent - Risto Räppääjä ja pullistelija). Eivät nuo tietysti koko lomaksi riittäneet vaan kuunteluun pääsi myös Jukka Parkkisen Kotimainen krokotiili. Viihdyttäviä kaikki! Olen tässä kysellyt ekaluokkalaisen mietteitä vuoden aikana kuuntelemistamme äänikirjoista, joten sellainen juttu on tiedossa lähiaikoina.

Viihteestä vastasivat Mamma Mian fanifiktio My Mamma Mia Summer, kotimainen uuden maalaissarjan aloitus Sydämenasioita Jylhäsalmella sekä tietysti lukulistalta näköjään joka kuukausi löytyvä hömppäfantasia - tällä kertaa The Dangerous Book for Demon Slayers, joka kuuluu luokkaan ihan ok, muttei sen kummempi.

Edellisten lisäksi luin yhden elämäkerran (Asfalttihippi eli Hector), yhden dekkarin (Sherlock Holmes fanifiktio Lontoon salapoliisi) sekä yhden tietokirjan (Yhden lapsen kansa). Kiinan lapsipolitiikasta kertova ja Tieto-Finlandialla palkitusta kirjasta en oikein tiedä, mitä ajatella. Se oli enemmänkin listaus ihmiskohtaloita, kuin varsinaisesti analyyttinen tietokirja, mutta varsin mielenkiintoinen kuitenkin.

Eikä tietenkään sovi unohtaa kirjabloggaajien klassikkohaastekirjaani eli Marcel Proustin Un amour de Swann. Se oli  kiehtova lukuelämys ja lomakirja parhaimmillaan.


Elokuu 

Elokuussa sitten alkoivat työt, koulut ja keittiöremontti. Lukemisen tahti hidastui, mutta onneksi on äänikirjat. Lastenkirjoista kuunneltiin Astrid Lindgrenin Mestarietsivä Blomkvist, johon ihastuimme Toton kanssa molemmat, sekä Gangsterimummi, jonka alun hupailuista huolimatta osoittautui oikeastaan vähän surulliseksi kirjaksi.

Toki kuuntelin äänikirjoja myös ihan itsekseni. Sophie Kinsellan Muistatko minut ja Asko Sahlbergin Pilatus ovat ehkä aiheiltaan kovin erilaisia, mutta molempien parissa viihtyi ja tuli tehtyä erinäisiä aamulenkkejä. Annoksella raitista ilmaa pysyy edes jotenkin järjissään tässä härdellissä. Samaa yritän jatkaa niin kauan kuin kelit vain sallivat ja säähän on oikeastaan pukeutumiskysymys.

Ranskaan ja Provenceen palasin hauskalla cozy dekkarilla, jonka päähenkilö on juuri tällainen täti-ihminen ja miljöö vei takaisin lomalle. (Serena Kent: Death in Provence) Toisenkin dekkarin luin elokuussa, varsin mielenkiintoinen sekin. Fires of Alexandria aloittaa kirjasarjan, jossa jonkinlaisena salapoliisina toimii jo itsessään valepukuinen nainen. Heron on nimittäin esiintynyt veljenään tämän kuolemasta saakka, jotta saisi jatkaa ihme-insinöörinä. Nyt hänet palkataan selvittämään, kuka sen Alexandrian kirjaston sitten lopulta oikein poltti.

Jännä asetelma on myös Onnen algoritmi-kirjassa, jossa internettiin vapaiksi karanneet tekoälyt ryhtyvät amoreiksi... En oikein vieläkään tiedä, mitä mieltä kirjasta noin muuten olin, mutta ainakin se herätti mielenkiintoisia ajatuksia.

Eikä kuukautta tietenkään voi jättää ilman fantasiaa. Elokuussa luin Erika Vikin Hän sanoi nimekseen Aleia. Toinen osa on nyt kesken.

Elokuun viimeisenä päivänä ehdin vielä teatteriin. Kesäteatteri jäi tänä vuonna kokonaan väliin, mutta Tainaron osui juuri oikealla tavalla, oikeaan hetkeen.

Syyskuu on tietysti sekin alkanut kirjojen ja kiireiden merkeissä (keittiöremppakin on edelleen kesken). Äänikirjakuuntelu jatkuu, mutta tällä kertaa ei listalle varmaan ehdi kovinkaan monta kuunneltua kuukaudessa. Aloitin nimittäin Mika Waltarin Mikael Karvajalan, joka vie jo useamman päivätyön verran eli yli 34 tuntia...