Se on sitten viimeinen työreissu ennen kesälomaa takanapäin. Nyt vielä viimeiset rutistukset ja voi hetkeksi hengähtää. Koko viikko siihen meni ja kahdessa paikassa pyörin, mutta nyt olen taas kotona ja nautin kesäisestä päivästä. Vähän harmittaa, kun päivän lukumaraton taitaa jäädä kokonaan väliin. Eivät olisi tainneet äiti-pisteet (vaimo-pisteistä puhumattakaan) olla enää positiivisen puolella, jos olisin tullut illalla yhdeltätoista kotiin reissusta ja sitten ilmoittanut katoavani päiväksi kirjojen maailmaan.
Tsemppiä kuitenkin kaikille lukumaratoniaan vielä jatkaville! Ehkä seuraavaan pääsen mukaan. (8.7.)
Viikon reissu kulki Barcelonan kautta Walesin rajalle. Varsin erilaisia seutuja siis. Töitä tehtiin suhteellisen tiukkaan tahtiin ja vedin mm. kolmen päivän työpajan asiakaspolun määrityksestä järjestelmätarpeisiin, mutta jotain kivaakin tietty kerittiin.
Barcelonasta parhaiten jäi mieleen puolentoista tunnin Segway-ajelu. Sellaiselle kannattaa ehdottomasti mennä, jos kaupunkiin osuu. Opas opastaa reitit, kertoilee paikoista, eikä vehjekään ole yhtään niin villi kuin voisi kuvitella. Ensikertalainenkin pärjäsi oikein mukavasti.
Toki kävimme myös Salesforcen tyyliin sopien myös putsaamassa yhtä rannoista ja keräämässä sen roskanäytteitä. Kuten olen tainnut ennenkin hehkuttaa, on vapaaehtoistyö yksi yrityksen kantavista arvoista ja teemoista, eikä taida olla mitään yhteistä kokoontumista, jonka aikana ei edes jollain tavalla osallistuttaisi jonkin tärkeän asian tukemiseen. Tällä kertaa kyse siis oli merien puhtaudesta.
Tosin sininen taivas ja paahtava aurinko aiheuttivat sen, että tottumattomat pohjoismaalaiset meinasivat kokonaan kuukahtaa. Hiekkakin oli rannalla niin kuumaa, ettei sen päällä voinut varpaitaan polttamatta kävellä paljain jaloin.
Rantareissustakin kuitenkin selvittiin ja kaikki jaksoivat illan tapaskierroksen. Enkä edes palanut, ennen kuin Segway-ajelun aikana. Nyt minulla on tyylikäs "laukkuhihnaraita" poikittain keskellä rintakehää...
Barcelonasta sitten lento Manchesteriin.
Manchesterin lentokentän viereisestä hotellista ei sen enempää. Sinne en toivottavasti koskaan päädy uudelleen.
Onneksi varsinainen pysähdyspaikka Walesin rajalla oli varsin pittoreski pikkukaupunki ja yhtenä iltana päädyimme paikkaan, jonka pihalla odotin koko ajan Elisabeth Bennetin kävelevän ovesta ulos olkihattuaan heilutellen.
Baari ja ravintola olivat oivia ja olisi tuolta voinut huoneitakin vuokrata. Me kävimme tällä kertaa Sweeney Housessa vain "dinnerillä", jonka inspiroimina meillä juotiin tänään illalla GT seljankukkatonicilla sekä vadelmilla ja mintulla höystettynä. Toimi Napuenkin kanssa,
Pihan vierestä alkava lammaslaidun oli varsin mainio ja lisäsi mukavasti tunnelmaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti