Sivut

11.6.2017

Ravintolassa: Hyvää vai mielenkiintoista ?

Sattuman kauppaa 


Olin tässä männäviikolla Kööpenhaminassa työmatkalla. Illalla raahauduin hotelliin. Vettä satoi kaatamalla ja nälkä oli kova (en ollut ehtinyt sen paremmin lounaalle kuin kunnon aamiaisellekaan - molemmat tulin kuitanneeksi tanskalaisella skonssilla). Kävelin siis siis hotellin aulasta  heti sen kylkiäisenä löytyvään ravintolaan.

Parhaat asiat tulevat yllättäen. Läppäri odotti hotellihuoneen pöydällä dokumentteineen, mutta huomasinkin tilaavani kolmen ruokalajin aterian. Istuin yksin pöydässäni, linkkinä ulkomaailmaan vain puhelimeni. Vesi valui ravintolan ikkunoista, palvelua hoiti punatukkainen nuori nainen tyyliltään kuin romaanista ja ruoka vei ajatukset kesäiseen metsään, herätteli aivot ja makunystyrät.




Restaurant Jordnaer 

Restaurant Jordnaer edustaa nyt niin kovin muodikasta uutta pohjoismaista keittiötyyliä. Metsää, yrttejä ja luonnonmukaisia tuotteita yksinkertaisessa ympäristössä. Noma taisi trendin aloittaa ja seuraajia on useampia.

En ole ihan varma tykkäänkö vai en. Kokemuksena kokonaisuus oli mielenkiintoinen, mutta kaikista annoksista löytyi yhteensä kaikkiaan tasan yksi suupala, joka aiheutti "ahh, ihanan makuista" - reaktion. Eivät muutkaan annokset olleet missään nimessä pahanmakuisia, jotenkin vaan niin ylenmäärin "mielenkiintoisia". Se paras oli muuten kurkkupalan sisään rakennettu kreemi ja mätiä.

Vaikken makumaailmaan niin kamalasti ihastunutkaan, niin tykkäsin kokemuksesta valtavasti. Osansa toi yksinkertainen kodikkuus sateesta suojassa ja yksinäinen, rauhallinen ravintolailta, jollaisia en itse asiassa kovin usein harrasta, mutta pidin myös ajatuksesta luonto lautasella.

Wasabi-mausteiset osterit ja korvasienikastikkeella höystetty sirloin-pihvi jäivät suolaisista parhaiten mieleen sen jo mainitun herkkusuupalan lisäksi. Merikrotti ei jotenkin maistunut rantaheinien kera ihan niin hyvältä, mutta vika taitaa olla minussa. Olen kalan kanssa tosi vaikea.

Aina vaan mielenkiintoisempaa

Mielenkiintoisimmaksi annoksista osoittautui jälkiruoka. Maidosta tehtyä jäädykettä, päällä lehtiä ja jonkinlainen yrtti-öljy kastike. Sattumina oli kuivattettua maitoa murusina. Jäädyke oli hyvää, mutta nuo lehdet kyllä maistuivat... no lehdiltä. En oikein saanut kiinni siitä, mitä ne ovat.

Tunnistaako joku ? Ketunleipääkö? Pitää varmaan mennä metsään maistamaan, josko tunnistaisin maun samaksi.

Kaikkiaan kokemusta siis kuvaavat sanat mielenkiintoinen ja yllättävä. Se lienee tarkoituskin tällaisen tyylin ravintoloissa. Vähän jäin kuitenkin miettimään, miten pitkälle tuo kantaa. Menen mielelläni kokeilemaan kerran, mutta palaisinko uudelleen? En tiedä. En kai ainakaan ennen menun vaihtumista ja uusien yllättävien makujen saapumista listalle. Tällä kertaa ei löytynyt yhtään sellaista annosta, joka houkuttelisi uusimaan kokemuksen vain sen makuun palatakseni.

12 kommenttia:

  1. Näyttäisi ketunleiviltä nuo lehdet :) Mä olen samoilla linjoilla, musta on kiva välillä käydä syömässä yllättävää, haastavaakin ruokaa, mutta jos joka suupalalla joutuu miettimään tykkäsikö vai ei, niin en mä heti menisi kyllä uudestaan. Paras kombo on sellainen, missä on jotain yllättävää varmasti hyvän joukossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mnustakin ne tosiaan ovat ketunleipiä, mutta kun tuo kasvituntemukseni taitaa olla ruostunut vielä kouluaikojen surkeasta jonnekin olemattoman tasolle...

      Poista
  2. Oikein hyvä kysymys! Monet, melkein kaikki, niistä ravintoloista, joissa olen ajatellut, että tämäpä on mahtavaa ja onpa mielenkiintoista, ajattelen myös, että tänne ei tarvitse välttämättä tulla enää uudelleen. Poislukien Finnjävel. Kyllä minulle merkitsee paljon myös se, että syömäni mielenkiintoinen ruoka olisi hyvää, maistuisi suussa hyvälle. Ainakin suurimmaksi osaksi. :D Saa olla jotain merkillisyyksiä, eikä yksi aivan outokaan annos pilaa ateriaa.

    Ne paikat, joihin palaa mielellään ovat sitten sellaisia kuin Juuri Helsingissä. Sinne voi mennä ihan aina, kun ehtii ja sen lisäksi, että ruoka on hyvää tekevää, se on myös usein aika jännää ja mielenkiintoista. Ja nälän pitää siirtyä myös "hienommissa" paikoissa, etenkin jos siitä maksaa aika paljon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, enkä oikein tiedä, miten kauan "mielenkiintoisuudella" ravintola pysyy hengissä. Kai sitä yleensä etsii sitä hyvää makua?

      Poista
  3. Liika kikkailu ei muakaan innosta, sellainen kikkailu kikkailun vuoksi siis. Wasabimaustetut oisterin kyllä kuullostavat tör-keen hyviltä :D

    VastaaPoista
  4. Se on kyllä mulle vähän huolestuttavaa, jos ruoka on 'ylenmäärin mielenkiintoista'. Haluaisin vaihtaa mielenkiintoisen vain yksinkertaisesti herkulliseen..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, pelkällä mielenkiintoisella ei kovin pitkälle pötki

      Poista
  5. Minä en liiasta "yrittämisestä" niin välitä. Simppelit hyvät maut ja kaunis annos riittävät. Itse en ehkä uudestaan tuollaiseen paikkaan menisi. Kauniiltahan toki nuokin ruoat näyttävät.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, ja vanhemmiten olen huomannut palaavani enemmän ja enemmän sinne yksinkertaisen suuntaan.

      Poista
  6. Ketunleivältä näyttää.

    Vaikka ruoka onkin kaikkien aistien kokemus, kyllä maun pitää olla ykkönen. Viime viikolla söin Grönissä, jossa käytetään paljon villivihanneksia ja tyyli näyttää vähän samanlaiselta. Siellä joka annos oli kuitenkin aidosti herkullinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Päätetään siis ketunleiväksi! Crowdsourcing toimii kasvitunnistuksessakin!

      Poista