Mies patsaan ja mitalien takana on kuitenkin jäänyt totaalisen pimentoon. Siksi olikin mielenkiintoista lukea edes fiktiivinen elämäkerta urheilusankarista. Kaipa se perustuu kuitenkin pääpiirteiltään tositapahtumiin, vaikka ajatukset kirjailijan päästä tulevatkin.
Oma ostos Elisa Kirjasta
Lukija Jukka Pitkänen
Kirjan Paavo Nurmi on sulkeutunut poika ja vielä sulkeutuneempi mies, jonka aivot toimivat matemaattisen tarkasti ja laskevat tarvittavat harjoitusmäärät tavoitteiden saavuttamiseksi. Tavoitteena ei ole kilpakumppanien voittaminen vaan ajan kontrolli. Ajan kontrolli tuo mukanaan myös mahdollisuuden tienata tarpeeksi, tulla vapaaksi.
Kirjan Paavo Nurmi on myös aina vähän pettynyt ja katkera mies. Hän haluaisi olla ystävällinen, mutta ei ole niin kuin muut - tai pikemminkin, muut eivät ole niin kuin hän. He eivät jahtaa tavoitteitaan, he huvittelevat ja hukkaavat elämäänsä. Silti kevyempi elämänmeno myös houkuttelee. On yksi "sinä", nainen, jonka kanssa Nurmestakin olisi ehkä voinut tulla onnellisempi, mutta hänen kohdallaan suunnitelmat eivät toimi, eivätkä polut kohtaa.
Kirjaa kuunnellessa huomasin toisaalta kunnioittavani Nurmen tahtoa ja kurinalaisuutta, mutta sitten alkoi vähän ärsyttämään ja lopulta sääli täytti mieleni. En yhtään tiedä, oliko oikea mies myytin takana kuvatun kaltainen, mutta ehkä hänellä on edelleen maineensa vähän vaikeana persoonana. Jäin myös miettimään, miksi tarvitaan aina jotenkin vaikea ja poikkeuksellinen luonne niiltä, jotka jäävät elämään legendoina?
Kirjana tarina etenee suurin piirtein kronologisesti vaikka jonkin verran tietysti viitataan aiempiin tapahtumiin ja muistellaan. Kertaus ei häiritse sillä se tukee aina joko tarinan etenemistä tai päähenkilön kuvan syventämistä. Alun urheiluharjoitukset olivat välillä vähän puisevaakin kuunneltavaa tälläiselle ei-urheiluhullulle, mutta loppua kohti minunkin mielenkiintoni heräsi oikein kunnolla. Nurmen hahmo saa uusia ulottuvuuksia hänen ryhtyessään liikemieheksi ja rakennuttajaksi.
Alun kuuntelu kangerteli minulla kovasti ja välillä kirja jäi pitkäksi aikaa odottamaan, Vika ei ollut lukijassa, sillä Jukka Pitkänen sai Nurmen elävänä kuulijan mieleen. Ehkä tarina junnasi liikaa tosiaan urheilussa ja harjoittelussa vaikka sitähän kai Nurmen elämä noin pääasiassa oli. Minun puolestani olisi voitu vähän vähemmän juosta ja enemmän miettiä muutakin elämää. Varsinkin liikemies Nurmen suhteet maan valtaapitäviin ja maan tilanne sotien aikaan olisivat voineet elävöittää tarinaa entisestään ja samalla tuoda tarkempaa ajankuvaa.
Kaikkiaan olen kuitenkin tyytyväinen, että kirja tuli luettua, onhan se sentään ihan mielenkiintoinen tarina mielenkiintoisesta ihmisestä. Samalla pääsin takaisin äänikirjamoodiin. Minun on ollut vaikea saada äänikirjoja kuunneltua nyt, kun nuo työmatkakuuntelut puuttuvat. Nyt sitten pääsin taas kuulokkeiden kanssa kävelylle ja kotitöihin. Täytyy yrittää jatkaa hyvää tapaa. Tulee siinä samalla silitettyä ja siivottuakin.
p.s. pääsin myös kertomaan Overdriven äänikirjasuosikeistani haastattelussa. Täältä voit lukea suositukseni ja haastattelun.
Olen lukenut tämän ja pidin. Olen aina seurannut urheilua jonkin verran, joten myös alkupuolen harjoittelu- ja kilpailukuvaukset kiinnostivat.
VastaaPoistaJoo, urheilua vähänkin seuraavalle tuo alkuosakin on varmasti mielenkiintoista. Minä hiukan väsähdin jossain kohtaa, vaikka alkuun tietysti Nurmen systemaattisuus ja kurinalaisuus olivat ihan kiinnostavaa luettavaa.
Poista