Naistenviikon haastepostaus: Siskot ja sisaruus...

Naisten viikon haastepostaus. Emäntänä Tuijata. Kulttuuripohdintoja sekä kuukauden teatteri 

No enhän minä nyt malttanut sitä Radioteatteriin jättää, vaan kuukauden teatteriksi tulee nyt myös Samppalinnan kesäteatterin Nunnia ja konnia. Musiikkiteatteria hienossa paikassa ja suurella sydämellä. 

Tämä sopii myös oikein hyvin naistenviikon päätöspostaukseksi. Aihe ei sovi naistenviikolle siksi, että päähenkilönä on kipakka kapakkalaulajatar, joka joutuu pakenemaan gangsterisulhastaan nunnaluostariin - kaksi naisroolien ääripäätä, muistattehan. Eikä syynä ole myöskään asetelma naiset vastaan pahat miehet (tai no, onhan siellä tietysti myös poliisi Ricky). 

Nunnia ja konnia sopii naistenviikolle siksi, että se nostaa esille liian usein unohtuvan teeman sisaruuden voimasta. Siitä, miten yhdessä olemme enemmän ja saamme kaadettua vaikka pyssyä heiluttelevat gangsterimachot. Yleensä naisten sanotaan puukottavan toisiaan helposti selkään ja naisvaltaisten työpaikkojen olevan niitä riitaisimpia. Sen ei tarvitse olla niin. 

Liike-elämässä ovat jo yleistyneet erilaiset naisverkostot ja mentoroinnit. Urallaan edenneet naiset muistavat nostaa ansioituneita naisia. Ei, naisia ei pidä suosia sukupuolen perusteella yhtään sen enempää kuin miehiäkään, mutta naiset pitää muistaa uusia positioita täytettäessä. En halua korvata "hyvä veli"-saunailtoja "siskojen kerhoilla", mutta haluan nuorten naisten voivan olla naisia uralla edetessään ja heidän saavutustensa loistavan samalla lailla kuin miestenkin. Tähän tarvitaan sisaruuden henkeä, sillä vaikka monet miehet jo ovatkin silmänsä avanneet, aivan liian usein valinnoissa voi aavistaa rintojen muistuttaneen äitiyslomista ja vanhempainvapaista. Liian usein fallos kohoaa ja kohottaa. Me naiset voimme muuttaa tämän, vaikka se aikaa ja työtä vaatiikin. 

Olipas paatosta, entäs se teatteri? 

Teatteri herätti ajatuksia, kuten lienette jo huomanneetkin. Ensisijaisesti Nunnia ja konnia on kuitenkin viihdyttävää musiikkiteatteria. Laulut olivat aivan mahtavia, esiintyjät liekeissä ja yleisö innoissaan. Alussa vauhtiin pääseminen vei hieman aikaa, mutta sitten mentiin ja ryminällä. Ihan kuin lavalla olisi herätty ensimmäisen puolen tunnin jälkeen. 

Kenellekään ei liene yllätys, että Maria Lund osaa laulaa, mutta nautin kovasti myös Rickyn (Martti Manninen) soolosta sekä gangsterien yhteisesityksestä (Curtis - Lauri Ketonen, TJ - Anssi Valikainen, Pablo - Mikko Jokinen) Nunnien esitykset olivat ihan mahtavia. Sisar Maria Lazarus (Tuija Piepponen) vei lavan suvereenisti ja nuoren noviisin (Pauliina Saarinen) ääni kajahti kyyneliä nostattavasti. Myönnän, liikutuin lopun tunnelmissa useampaan kertaan, vaikka sävy kokonaisuudessaan keveä olikin. 

Samppalinnan pyörivä katsomo oli hyödynnetty viimeisen päälle. Sillä vältyttiin monimutkaisilta lavastemuutoksilta, vaikka keskusmoduuli taipuikin moneen. Tykkäsin ratkaisuista. 

Hivenen esitys tuntui pitkältä. Ehkä siirtymät ja katsomokaruselli pidensivät. Nunnia ja konnia on kuitenkin erittäin laadukasta kesäteatteria ja ihanan ajaton tarina. Elokuvan nähneet eivät ehkä kaikkea suoraan tunnista, mutta silloinhan voikin keskittyä tarinan kulkuun ja vain nauttia musiikista. Katsomo oli keskiviikon iltapäivänäytännössä viimeistä paikkaa myöten täynnä, mutta kannattaa kuitenkin kokeilla vieläkö lippuja löytyisi jäljellä oleviin näytäntöihin. Esitys on hintansa väärtti.