Naistenviikon haastepostaus: Neitsyt ja äiti

Naisten viikon haastepostaus. Emäntänä Tuijata. Kulttuuripohdintoja. 

Astuvan ukoksi sanotaan, mutta mistä sen näkee, ettei olekin akka? 

Naistenviikkoa vietetään 18.7. - 24.7.2016. Välillä harmittaa. Miksi ihmeessä edelleen tarvitaan erillisiä päivä tai viikkoja muistuttamaan, että puolet ihmiskunnasta on olemassa? En pidä jalustalle asettamisesta. En myöskään pidä sorrosta, alentamisesta ja väheksymisestä (kenenkään kohdalla). Tosiasia lienee, että maailman monessa kolkassa naisella ei edelleenkään ole muuta kuin korkeintaan esineellinen arvo. Väkivalta ja alistaminen ovat arkipäivää liian monelle.

Tiedän olevani onnekas. Asun maassa, joissa monista epätasa-arvon ilmentymistä huolimatta oloni on turvallinen, saan valita kotiäitiyden ja uran välillä, omistan, voin ilmaista itseäni vaikka kirjoittamalla blogia. Mieheni on aina tukenut työsuunnitelmiani ja valittamatta tehnyt ruokaa, hoitanut lapsia ja huushollia. Siivouksessakin olemme tasaisesti yhtä huonoja. Kasvatukseni kiteytyy seuraavaan keskusteluun vähän yli kymmenvuotiaan Minnan ja isänsä välillä:

Iltakävelyllä kodin suuntaan: 
- Haluan olla poika - he saavat olla ulkona pidempään! Tämä ei ole reilua
- Ei se ole kiinni sukupuolesta. Huomenna on koulua. 
- Pojat saavat muutenkin tehdä, mitä haluavat ja missä haluavat

Isä pysähtyi
- Minna, älä ikinä ajattele, ettet saisi, koska olet tyttö. Sinä voit tehdä ja osaat mitä vain.

Sitten jatkettiin kotiin. Kumpikin omissa mietteissämme. 

Tämä keskustelu on aina ollut kirkkaana mielessäni. Toki olen myös saanut tehdä töitä (miesvaltaisissa)yhteisöissä, joissa tytöttely on ollut todella vähäistä ja tehtäviä on jaettu innon ja osaamisen mukaan eikä sukupuolen. Onnekseni en myöskään ole ujo. Minua kommentoineet ovat aina saaneet vastineen ja varsinkin vanhemmiten olen myös oppinut vaatimaan. Ympäristön asettamat roolit istuvat kuitenkin tiukassa. Vieläkin huomaan pohtivani "voinko" tilanteissa, joissa miehet yleensä vain menevät ja tekevät.

Huora vai madonna? Hyvä äiti vai...? Rooleja on tarjolla muutama.  Mitäs, jos oltaisiin "vain" naisia, siis ihmisiä kukin omine toiveinemme ja valintoinemme?

Anna-Leena Härkönen: Laskeva neitsyt ja muita kirjoituksia
Oma ostos Elisa Kirjasta 
Äänikirjan lukijana: Kaija Kärkinen 

Kirja on kokoelma Anna-Leena Härkösen Anna-lehteen kirjoittamia kolumneja vuosilta 2003-2011.
Lyhyet tarinat pohtivat naisena olemisen haasteita sekä eroja miehen ja naisen ajattelutapojen välillä. Lyhyet, muutaman minuutin jutut sopivat erityisen hyvin äänikirjamuotoon. Niitä voi kuunnella yhden tai muutaman sopivissa väleissä. Kaija Kärkisen lukemista on miellyttävä kuunnella. Hän saa ääneensä elävyyttä, muttei ylinäyttele.

Jotkin kohdat kolahtivat. Se on oikeasti kumma juttu, miten leikkipuistossa äidille tulee aina pissahätä juuri silloin kuin sieltä ei saa lasta lähtemään millään pois tai, miten töissä käyviä äitejä syyllistetään (välillä erityisesti toisten (koti)äitien taholta). Meillä myös taitaa olla samanlaiset jääräpäät lapsina ja olemme yhtä lailla tuiskahtelevia ja välillää ajatuksissaan poissaolevia tai kodin ulkopuolisten juttujen takia pahantuulisia äitejä - ja podemme käytöksestämme samalla tavalla huonoa omatuntoa.

Äitiyteen liittyvät jutut siis osuivat ja upposivat. Hieman vähemmän tunnistin itseäni kiiltovoidepurkkia himoitsevassa naisessa (minä olen nyt lomalla kulkenut 99% täysin ilman meikkiä) tai miehelle dramaattista puhelua soittavassa vaimossa (meillä on menty tekstareilla jo vuosikausia reissujen aikaan), mutta kaipa se noinkin voi muilla olla. Ajan kuluminen kirjoittamisajankohdasta näkyy välillä teknologiakuvauksissa - enää ei mene ihan samalla tavalla nettiyhteyksien ja IT-huoltojen kassa - onneksi.

Tietty noista tekstareista voisi kertoa ainakin meillä näkyvän, aika klassisen eron miehen ja naisen välillä. Kun minä kirjoitan puolittaisen romaanin tapahtumineen, vastaa mies "Tout ok" eli "Kaikki ok" ...  Sisältyyhän tuohon tietysti kaikki oleellinen, mutta joskus olisi kiva kuulla vähän pidempää tarinaa kotoa tai reissun päältä. Riippuen kumpi tien päällä kulloinkin on.

Kirjan niminovelli "Laskeva neitsyt" kertoo osuvasti naisten ja miesten logiikan erilaisuudesta. Toiset tietävät ja toiset olettavat tietävänsä, kun kerran logiikka niin määrittelee... (okei, tuo oli ehkä vähän ilkeästi sanottu, mutta noin minä tuon tulkitsin...) Tai sitten on kyse vain aiheiden erilaisesta kiinnostavuudesta.

Kaikkiaan Anna-Leena Härkösen Laskeva neitsyt ja muita kirjoituksia on viihdyttävä, mutta myös ajatuksia herättävä kokoelma juttuja naiseudesta.


Naistenviikolla kirjabloggaaajat keskittyvät erityisesti erilaisiin (nais)näkökulmiin tai näkökulmiin naiseuteen kirjallisuudessa tai muuten vaan. Kannattaa kurkata lista hasteeseen osallistuvista blogeista täällä.

Edit perjantaina : Kakkospostaukseni täällä. 
Toinen edit: Kolmaspostaus täällä.